Suoraan sisältöön
Tänään on perjantai 22.3.2019 klo . Onnea Vihtori | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 25.3.2019 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 25.3.2019 klo 17.00
Teema: Sinuiksi-chat transfeminiinisyydestä.
Sinuiksi-chat sukupuoli-identiteetistä.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Tulossa:
ma 25.3.2019 klo 18.00
TATU-chat tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneille tai sairastuneille nuorille
TATU-chat
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla
Tulosta

www.tukinet.net > Tietopalvelut > Tarinat > Huutolaispojan tarina

Huutolaispojan tarina

Takaisin tarinoihin

Tarinat > Huutolaispojan tarina
bellacosa 03.03.2015
Raskausaikana äitini sairastui vaikeaan mielisairauteen ja kesäkuussa hänet siirrettiin laitoshoitoon. Elokuun alussa, jolloin raskaus läheni loppuaan, hänet siirrettiin synnytyssairaalaan, jossa synnytys tapahtui 11.8. Seitsemän päivän jälkeen tiemme erosivat. Äitini siirrettiin takaisin mielisairaalaan ja minut sijoitettiin pienten lasten huostaanottokotiin. Sieltä minut on siirretty lastenkotiin ja ilmeisesti olen kiertänyt aika montakin lastenkotia tuona aikana. Tästä ajasta minulla ei ole aivan selvää käsitystä.

Kolmen vanhana minulle osoitettiin sijaiskoti maalta. Sijaisperheeseen kuului ennestään kaksitoista omaa lasta ja muutama sijaislapsi. Perhe harjoitti maanviljelyn ohella karjankasvatusta.Tämä aika oli huoletonta aikaa ja minut hyväksyttiin sellaisena kun olin. Minulla oli hyvät välit perheen omien lasten kanssa, vaikka ikäero joidenkin välillä oli aika iso. Sanotaan, että maalla on mukavaa ja se pitää tosiaan paikkansa. Tuo aika oli hyvin huoletonta ja parasta aikaa lapsen silmin katsottuna. Pääsin mukaan kaikkeen kivaan ja minulle opetettiin paljon uusia asioita. Sain touhuta eläinten kanssa, joka muuten jatkuu tänäkin päivänä. Tuona aikana isäni ei pitänyt minuun mitään yhteyttä. Hänellä oli ilmeisesti omat murheensa äitini sairauden takia. Samalla kun huollettavana olivat veljeni ja siskoni.

Tullessani kouluikään minulle valkeni, etteivät sijaisvanhempani olleetkaan oikeat vanhempani. Järkytys oli suuri, vaikka on myönnettävä, että ajatus oikeista vanhemmista ja sisaruksista herätti aluksi mielenkiintoa. Hyvin nopeasti minulle selvisi, etten sopeutunut uuteen ympäristöön eikä siskoni olisi halunnut minua kotiinsa. Tuli tiukkoja sääntöjä, joihin en ollut tottunut ja samalla piti vielä aloittaa koulunkäynti. Silloin ongelmani vasta alkoivat.

Minulle tuli liian paljon uusia asioita käsiteltäväksi. Mielessäni suunnittelin karkaamista, jota en kuitenkaan koskaan toteuttanut. Kaipasin takaisin sijaisperheeseen, jossa koin olevani kotonani. Tätä isäni ei koskaan hyväksynyt eikä ymmärtänyt. Isäni yritti kaikin tavoin kieltää yhteydenpidon sijaisvanhempiini ja tässä hän onnistui hyvin. Tämä minua harmittaa suunnattomasti nyt jälkeenpäin ajateltuna. Jouduin jatkuvasti vaikeuksiin, eikä koulun aloituskaan ei mennyt mitenkään odotusten mukaisesti. Kaikki kouluun liittyvä tuotti suunnattomasti vaikeuksia. Muistan vieläkin miten vaikeaa oli lukemaan oppiminen tai kellon ymmärtäminen. Isälleni se oli pettymys varsinkin kun siskoni pärjäsi erittäin hyvin koulussa. Sain monesti selkääni tuodessani huonon numeron kokeesta. Isäni muisti aina julkisesti häväistä minut eikä minusta ei kuulemma koskaan tule mitään.

Päällimmäiset muistot isästäni olivat henkinen ja fyysinen väkivalta, jota koin useasti hänen taholtaan. Hänen liiallinen alkoholin käyttösä sai aikaan sen, että pelkäsin hänen raivokohtauksiaan. Menin monesti vaatehuoneeseen piilon, jossa odotin raivon laantumista. Toisaalta, jälkeenpäin ymmärrän myös häntä. Hänellä ei ollut helppoa, kun äitini joutui ”lataamoon” tuon tuostakin ja samalla piti pitää huolta kolmesta lapsesta.

Minulle suureksi onneksi on ollut isäni sisko, joka ymmärsi tukea ja auttaa minua tiukkoina aikoina. Hänelle kuuluu myös iso kiitos siitä, että sain käydä kouluni loppuun. Kun hänelle selvisi olemassaoloni, niin hän tavallaan otti minut siipiensä suojaan ja oli aina puhumassa järkeä isälleni.

Olen myöhemmässä elämässäni käynyt läpi kaikkea tätä terapeuttini kanssa. Tunnen olevani itseni kanssa tasapainossa. Olen pärjännyt lähtökohtiin nähden hyvin. Minulla on vaimo ja tytär. Vaimollani on ollut myös erikoislaatuinen lapsuus. On ollut iso sattuma, että juuri kaksi niin samanlaista ”eksynyttä sutta” on löytänyt toisensa. Ilman häntä, en edes uskalla arvailla millaiseksi elämäni olisi muodostunut.

Olen tyttäreni kasvatuksessa yrittänyt ottaa huomioon omat kokemukseni ja olla kannustava ja ymmärtävä isä. Minulla on hyvä ammatti ja perusasiat ovat hyvin. Ihmisenä olen erittäin varauksellinen, eikä uusien ystävyyssuhteiden muodostaminen ole helppoa. Tämä on asia, josta kärsin paljon enkä tule koskaan pääsemään yli. Siskoni kanssa en pidä juurikaan yhteyttä. Hän ei ole koskaan kutsunut minua perhejuhliinsa ja veljestäni tuli alkoholisti, josta en ole kuullut vuosiin mitään.

www.tukinet.net > Tietopalvelut > Tarinat > Huutolaispojan tarina

Tukinetin tarinat
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa