www.tukinet.net - kriisikeskus netissä


Normaalia elämää sydänsairaudesta riippumatta

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Aikuisen elämää > Normaalia elämää sydänsairaudesta riippumatta, viestejä 113 kpl, sivu 23 / 23
matson2 14.03.2019 klo 10.52
Nyt mennähän huomenna sinne mökille. Puut on kuulemma jo tienvarres, maanantaina lähteny. Saas kattoo tuleeko rahaa vai pitääkö vielä maksaa mettäyhtiölle!!??
Koiruuden kans mennähän taas hankikannolle jos se viä pitää. Ainaki lunta on tullu aikalailla sen paalle. Ei taira koiruuresta näkyä kuin hännänpää, kun se sia paineloo...
ens vuonna pitää sitte panna taimia istuhun sinne, kun meni puhtahaksi koko alaue , ei oo onneksi iso alue n. 0,4 ha. On siinäki mukava homma pariksi tunniksi sitte, jos silloon on viä hengis.
Kiva kun tuloo kesä, ei tartte trompia triivuus!!
Sitä orottelua kaikille ja syrämmellistä tulevaa pääsiäästä!! Syörähän mämmiä, niin että napa paukkuu ja ..... :love1 :love1 :love1
matson2 18.03.2019 klo 18.48
Siä oltihin mökillä viikonloppu. puut oli tienvarres ja saunaa lämmitettihin... Mutta olihan ristiriitainen olotila, tunteet heilahteli niin ettei tullut paljokaan nukuttua.
Saimme kahvikutsun vanhimman tyttäreni pojan perheeseen. (Siis tämän tyttären kanssa on välit olleet poikki 33 vuotta, eikä minua ole hyväksytty edes lastensa isoisäksi, tämän pojan kanssa meillä on ollut vähän yhteyksiä viime vuosina harvakseltaan).
Nyt kun pojalle on muodostunut perhe ja syntynyt poika hän on morsiamensa kanssa päätäneet, että minun kuuluu olla osana heidän elämäänsä! Todella hienoa ja olen tosi iloinen siitä... Mutta kyllä se aiheutti sellaaisen tunnemykskyn sisälläni ja aivoissa, ettei paremmasta väliä. Oli todella ristiriitaiset tuntemukset, toisaalta kaikki vanha p...a löi hurjasti päälle ja toisaalta ilo siitä, että nyt on tällainen tilanne. Tuo Parkinsonin dopamiinin puutos aivoissa tuntuu sekoittavan totaalisesti tunnepuolta tällaisessa tilanteessa ja tuntui ettei sydänkään oikein kestä tuollaista mykskyä!! Mutta hieno oli käydä ja pitää neljättä polvea sylissä, kun en ole saanut omien lasteni elämässä olla mukana niissä tapahtumissa,
rippi, valmistujais, vihki ym. tilaisuuksissa. X- on hallinnut heitä niin totaalisesti. Ja kostanut minulle sillä tavalla. En vain tiedä mitä? Sitäkö ettei hän saa enää heilua kurkullani puukon kanssa, tappio kai sekin..... Elämä on!!!!
No yritän pysytellä hengissä. Tyttäremme tulee viikonlopuksi, kun meillä on 30v hääpäivä nykyisessä liitossa. Saavutus sekin vai mitä!!?? :lvrs :lvrs
maanvaiva 20.03.2019 klo 11.17
Sairaalassa ollut jo jonkun aikaa.Ensin tuli keuhkokuume,sitten kaikkee muuta.
Eilen sain jo ruveta tekemään vähän etätöitä,muuten olen vaan ja siinä en ole kovin hyvä.
Suoraan sanoen mua vituttaa sangen suuresti.
Muutama viikko sitten mie hiihin kymmeniä kilometrejä ja nyt jaksan jumpparin kanssa kiertää osaston.



Tukinet / Suomen Mielenterveysseura, Maistraatinportti 4 A, 4. krs, 00240 HELSINKI