www.tukinet.net - kriisikeskus netissä


Tunne siitä, että voimat loppuvat

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Aikuisen elämää > Tunne siitä, että voimat loppuvat, viestejä 293 kpl, sivu 59 / 59
star-crossed 19.03.2019 klo 19.16
Lainaus:
Joie kirjoitti 18.3.2019 19:40

Mä en oikein usko, että se on asenne, jonka voi valita.

No mutta! Työnantajat, rekrytoijat ja sun muuthan aina jaksavat hokea, että asenne ratkaisee. Eiväthän asiantuntijat voi olla väärässä!? ;-)

Vakavasti puhuen. Uskon, että asenteeseen voi vaikuttaa, mutten usko, että sitä voi päättää. Sama juttu motivaation kanssa.

Lainaus:
Joie kirjoitti 18.3.2019 19:40

No joo, oikeasti, mutta mistä vois tietää! Tämän päivän maailma on niin monimutkainen ja on paljon sellasia aloja, joiden olemassaolosta ei edes tiedä. Mistä vois tietää, millaista jokin työ on ja mikä olis itselle sopivaa? :tah muuten kuin siten, että pääsis kokeilemaan, tai että joku, joka tietää asioista paljon, neuvoisi!

Juuri näin! Haluaisin, että opiskelemaan hakeutuessani minulla olisi edes jokin käsitys, että millaisia töitä sillä tutkinolla sitten haluaisin (ja osaisin ja voisin) tehdä. Ei tarvitse olla presiis jokin työtehtävä, mutta kunhan olisi jokin käsitys tai suunta, jota tavoitella.

Lainaus:
Joie kirjoitti 18.3.2019 19:40

Ooksä koskaan harkinnu Kelan järjestämiä kuntoutuskursseja? "Työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus" tai työhönvalmennus, tai mitä nyt on. Voi olla kyllä, että tällaiseen pääsemiseen tarvitaan mielenterveysdiagnoosi ja hoitosuhde. En oo tuommoisella kurssilla koskaan ollut, mutta olen ajatellut, että ne voisi olla hyviä. :) Tapaisi muita ihmisiä, joilla elämä ei oo myöskään menny niinku Strömsössä ja sais ammattiapua ja tukea tilanteeseensa.

Minäkin olen siinä ymmärryksessä, että Kelan kurssit vaativat diagnoosin.

Työkkärin tarjontaan taas olen oppinut suhtautumaan varauksella, näin kauniisti sanottuna. Olen joskus nuorena ekaa kertaa työmarkkinoille tullessa käynyt jonkun nuorten ohjaavan kurssin, joka oli yhtä tyhjän kanssa, silkkaa työttömien päivähoitoa.

Olen aikoinani ollut parissakin 9 €/pv "töissä", joissa saamani kehut eivät koskaan konkretioituneet palkkatyöksi. Sen sijaan sain huomata olevani vain osa ilmaistyöntekijöiden ketjua, jossa edellinen palkaton orja opetti minulle tehtäväni ja minä sitten ennen harjoittelun loppumista opetin ne seuraajalleni. Työt olivat sellaisia idiootinhelppoja rutiinihommia, jotka eivät opettaneet mitään uusia taitoja, mutta jotka nyt vaan piti tehdä. Tuloksena oli vain turhautumista ja hyväksikäytetty olo.

Olen kerran typeryyttäni mennyt vapaaehtoisena erääseen Työkkärin, kunnan ja Kelan kokeiluprojektiin. Siellä tuli selväksi, että mitä tarkoitetaan sanonnalla sen lauluja laulat kenen leipää syöt. Ohjaajia tuntui kiinnostavan vain tuloksen tekeminen ja kokeilun hyväksi osoittaminen eli oman työpaikkansa säilyttäminen, ei minun asiani. Jos Työkkäristä olen aina saanut sentään asiallista palvelua, niin siellä ei osattu muuta kuin "ohjata" painostamalla ja kiristämällä sekä omaa valtaa korostamalla. Onneksi vapaaehtoisena asiakkaana minulla oli mahdollisuus pyytää palata takaisin pelkän Työkkärin asiakkaaksi. Kadun edelleen sitä, että jaksoin puoli yli puoli vuotta sitä kyykytystä, vaikka jo alussa kävi selväksi, ettei ko. palvelusta ole muuta kuin haittaa.

Olen myös yrittänyt selvitellä Työkkäriltä (ja Kelalta ja jopa verottajalta), että miten työtön voisi kokeilla keikkayrittäjyyttä laskutuspalveluiden kautta, mutta koska lainsäädäntö on mitä on, eikä mitään selkeää vastausta osata antaa, niin sekin on jäänyt.

Toisaalta voi olla, etten ole edes oikeutettu kaikkiin Työkkärin palveluihin, esim. palkkatukeen, koska olen työllistynyt vapaille työmarkkinoille. Joo, mutta työtunteja voi vain olla naurettevan vähän, ihan siinä ja siinä tuleeko edes aktiivimallin vaatimus täytettyä. Siitäkin huolimatta - onneksi! - pidän työstäni, vaikka se joskus stressaa ja ahdistaakin.

Joten pitäkööt tunkkinsa! :grr

Johonkin vertaistukiryhmään saattaisin mennäkin, kunhan se on vapaaehtoista ja Työkkäri ei ole sen takana.

Lainaus:
Joie kirjoitti 18.3.2019 19:40

Kun omassa elämässä on jokin asia joka mietityttää, tai joku pulma tai kipu tai kysymys, niin kirjoitan siihen liittyvän tarinan. Monesti se auttaa suuresti. Näkee asian uudesta näkökulmasta ja huomaa omat "vääristymänsä" niinku sen liiallisen vaativuuden ja itsekriittisyyden.

Olen samasta syystä yrittänyt pitää päiväkirjaa. Sinne kirjoitettaessa on vähän helpompi myöntää vaikeitakin asioita, yrittää katsoa tilanteita ulkopuolisen silmin ja pohtia vaihtoehtoja. Joskus kirjoittaminen tosiaan auttaa.

Toissijaisena tavoitteena on ylläpitää edes jonkinlaista luettavaa käsialaa - joka ei koskaan ole ollut erityisen kaunis - ja opettaa hahmottamaan tekstikokonaisuuksia. Vielä lukiossa osasin suunnitella, että miten tekstin rakennan järkeväksi kokonaisuudeksi, sitten koneella kirjoittaminen alkoi syrjäyttää käsinkirjoittamisen, mikä mahdollisti tekstin jatkuvan muokkauksen. Niin ja tykkää siitä ajatuksesta, että minulla on ikään kuin dokumentteja elämästäni.

Minusta olisi mielenkiintoista luoda tarinaa, antisosiaalisuudestani huolimatta vieläpä erityisesti pienessä ryhmässä. Olisi hauska pohtia ja keskustella hahmojen taustoista ja motivaatiosta, rakentaa ympärillä olevaa maailmaa ja sen sääntöjä. Varsinaisen kirjoittamistyön jättäisin suosiolla sen paremmin osaaville.

Joie 20.03.2019 klo 10.05
Lainaus:
star-crossed kirjoitti 19.3.2019 19:16
Lainaus:
Joie kirjoitti 18.3.2019 19:40
Mä en oikein usko, että se on asenne, jonka voi valita.

No mutta! Työnantajat, rekrytoijat ja sun muuthan aina jaksavat hokea, että asenne ratkaisee. Eiväthän asiantuntijat voi olla väärässä!? ;-)

Pyh ja pah! :D

Asiantuntemus on hieno asia, jos on oikeasti perehtynyt asiaansa ja sydämeltään nöyrä. Sillon osaa nähdä asioiden monia eri puolia ja ymmärtää, että asiat on harvoin suoraviivaisia ja yksinkertaisia. Sitten on niitä ”asiantuntijoita”, joiden näkemykset perustuu ensisijaisesti siihen, että omalla kohdalla toimii tietty kaava, ja sitten pitäisi toimia kaikkien muidenkin kohdalla. Jos ei toimi, niin vika on siinä toisessa ihmisessä.

Ajattelen samoin tuosta asenteesta ja motivaatiosta. Siihen voi vaikuttaa, mihin suuntaan haluaa kulkea, millasia asenteita ja ajatuksia vahvistaa ja mistä pitää kiinni. Mutta iloinen elämänasenne, luottavainen ja toiveikas mieli, eteenpäin menemisen into ja tarmokkuus, kyllä ne minusta kielii syvemmistä asioista kuin tehdyistä päätöksistä ja valinnoista. On älyttömän paljon helpompi olla toiveikas, iloinen ja luottavainen, jos on saanut kokea, että minua autetaan, kannetaan ja rakastetaan ja että olen hyvä tällaisena kuin olen. Kai sitä voi jonkin aikaa olla positiivinen ja tarmokas ihan vain päätöksestä, mutta jos se ei lähde sydämestä niin, että se nojaa oikeasti siihen, millainen uskoo todellisuuden olevan, tuskin se kestää kovin kauaa.

Mut mä kyllä nyt kaipaisin jonku työelämän asiantuntijan apua!! Valmistumisen jälkeen olin lyhyen aikaa jonkinlaisessa uravalmennuksessa firmassa, jotka työkkäri osti palvelua. Silloin se homma kuihtui siihen, että sotkeuduin niin ahdistukseeni ja hätäännyin, kun pelkäsin työttömyyttä ja työnhakua niin paljon. Mutta minusta se oli kyllä hyvää ”valmennusta” ja neuvoja mitä siellä firmassa tarjottiin. Mietin, olisko se nyt sitten rakentavaa, jos nyt olisin valmis. Vähän vaan epäröin sitä, että maltetaanko tuollaisissa paikoissa antaa aikaa siihen, että vois rauhassa miettiä, mikä se suunta työelämässä vois olla, mikä ala, mitenkä voimavarat riittää, työaika ym. Tämmösillä firmoilla kuitenki varmaan tärkeintä on tulos eli kuinka monta ihmistä saadaan töihin niiden kautta. En halua sellasta ohjausta, että äkkiä mihin tahansa töihin. Olen jo ”missä tahansa töissä” ja haluaisin parempaa.

Hyvin tuttua tuo, että kehuja kyllä tulee, mutta sitten se arvostus ei näy työehdoissa eikä palkassa ollenkaan. Näissä työkokeiluissa ja palkkatukitöissä on etunsa, mutta kyllä niitä työnantajat käyttää hyväkseenkin. Syntyy sellainen normi, että voi saada työt teetettyä ihmisillä, joille ei tartte maksaa palkkaa ollenkaan tai maksaa vain puolet! Mitä semmonen oikein on? Miten voidaan ajatella, että työstä ei tarttis maksaa mitään? Ja jopa, että voi laittaa ilmaistyöntekijän pois, kun maksimiaika on täynnä ja ottaa uuden tilalle. :tah

Mäkin olen miettinyt freelancer-töitä ja yrittäjyyttä. Olen koittanu funtsia, voisinko myydä jotain palveluita nykyisen työn/alan piirissä toimiville yrittäjille. En oo kuitenkaan keksiny mitään toimivaa liikeideaa. Muutoin kyllä yrittäjyys kiinnostaisi. Mä selailin työkkärin oma asiointi -sivua tässä yks päivä ja siellä oli sellainen kohta, missä luki: ”hae starttirahaa”. Voiko sellaisesta olla apua tuohon keikkayrittäjyyteen? Mä oon joskus opiskeluaikana tehny lapsenvahtikeikkaa Eezy-laskutuspalvelun kautta. Se oli kyllä tosi helppoa. Nykyäänhän niitä laskutuspalveluita on paljo enemmän. Ne ottaa tietty välistä sitten oman osuutensa, mutta helppoa sikäli, että hoitavat kaikki työnantajaveloitteet niin, ettei itse tartte paljon muuta ku ilmoittaa tehdyt tunnit ja tuntikorvaus ja toimittaa verokortti.

Lainaus:
star-crossed kirjoitti 19.3.2019 19:16
Toissijaisena tavoitteena on ylläpitää edes jonkinlaista luettavaa käsialaa - joka ei koskaan ole ollut erityisen kaunis - ja opettaa hahmottamaan tekstikokonaisuuksia. Vielä lukiossa osasin suunnitella, että miten tekstin rakennan järkeväksi kokonaisuudeksi, sitten koneella kirjoittaminen alkoi syrjäyttää käsinkirjoittamisen, mikä mahdollisti tekstin jatkuvan muokkauksen. Niin ja tykkää siitä ajatuksesta, että minulla on ikään kuin dokumentteja elämästäni.

Minusta olisi mielenkiintoista luoda tarinaa, antisosiaalisuudestani huolimatta vieläpä erityisesti pienessä ryhmässä. Olisi hauska pohtia ja keskustella hahmojen taustoista ja motivaatiosta, rakentaa ympärillä olevaa maailmaa ja sen sääntöjä. Varsinaisen kirjoittamistyön jättäisin suosiolla sen paremmin osaaville.


Toi kirjoittaminen on tietotekniikan myötä muuttunut niin nopeasti. Kyl meidän piti viel lukiossa kaikki kirjoittaa konseptipaperille. Mitään tehtäviä ei koskaan palautettu sähköisessä muodossa. Totta kai siinä piti ihan eri tavalla miettiä, miten kirjoittaa, kun ei voinut lisätä tekstiä väliin paitsi kumittamalla puoli esseetä eka pois. Nykyään vissiin jo yo-kokeetkin tehdään vallan sähköisinä.

Sulla on kyllä kaikenlaisia luovia ideoita ja syvällisiä ajatuksia! Kunnioitan. :flw

star-crossed 21.03.2019 klo 04.46
Eka päivä yhteishakua takana. En ole edes käynyt Opintopolkussa tai koulujen sivustoilla. Hyvin menee...

Lainaus:
Joie kirjoitti 20.3.2019 10:05

Mut mä kyllä nyt kaipaisin jonku työelämän asiantuntijan apua!! Valmistumisen jälkeen olin lyhyen aikaa jonkinlaisessa uravalmennuksessa firmassa, jotka työkkäri osti palvelua.

Miksi sanotaan sitä palvelua, jossa autetaan omien vahvuuksien tunnistamisessa? Onko se juurikin tuo uravalmennus? Minä haluaisin sellaiseen, mutta olen tullut niin epäluuloiseksi Työkkäriä kohtaan, etten ole enkä aiokaan ottaa asiasta selvää.

Toisaalta en edes ymmärrä, miten tuollainen palvelu käytännössä toimisi. Siis miten tuiki tuntematon ihminen voisi auttaa minua keksimään, että missä olen hyvä? Koska jos siellä pyydettäisiin sanoittamaan vahvuuksiani, niin enhän minä keksisi mitään. Jos taas minulle annettaisiin esimerkkejä, niin keksisin kyllä esimerkkin siitä, että olen toiminut juuri niin, mutta myös vähintään kymmenen esimerkkiä, jolloin olen toiminut aivan toisella tavalla.

Enkä haluaisi tässäkin asiassa olla se asiakas, joka ei ollenkaan edisty. Sitä tuskaa sain ihan tarpeeksi viime syksynä ammatinvalintapsykologin juttusilla.

Lainaus:
Joie kirjoitti 20.3.2019 10:05

Miten voidaan ajatella, että työstä ei tarttis maksaa mitään? Ja jopa, että voi laittaa ilmaistyöntekijän pois, kun maksimiaika on täynnä ja ottaa uuden tilalle. :tah

Tähän pitäisi mielestäni puuttua. Kun hoetaan, että työ on parasta sosiaaliturvaa, niin unohdetaan (tarkoituksella?) yhtälöstä palkka. Palkkatyö voi ollakin parasta sosiaaliturvaa. Varsinkin, jos sillä palkalla myös tulee toimeen.

Kun minäkin olen tehnyt hyllyjen järjestelyä ja kopioiden ottamista (yms.) työharjoitteluna, joka johti vain turhautumiseen, niin missä sen harjoittelun edut olivat? En koe oppineeni mitään, taloudellinen tilanteeni ei helpottanut, v-käyrä vain nousi ja yhteiskunta kustansi edelleen elämiseni. Hyötyjinä taisivat olla vain ilmaistyön vastaanottaja ja yhden ihmisen verran siistimpi työttömyystilasto (joka olisi siistiytynyt myös palkkatyöstä).


Lainaus:
Joie kirjoitti 20.3.2019 10:05

Mäkin olen miettinyt freelancer-töitä ja yrittäjyyttä. Olen koittanu funtsia, voisinko myydä jotain palveluita nykyisen työn/alan piirissä toimiville yrittäjille. En oo kuitenkaan keksiny mitään toimivaa liikeideaa. Muutoin kyllä yrittäjyys kiinnostaisi. Mä selailin työkkärin oma asiointi -sivua tässä yks päivä ja siellä oli sellainen kohta, missä luki: ”hae starttirahaa”. Voiko sellaisesta olla apua tuohon keikkayrittäjyyteen?

Starttiraha ymmärtääkseni, varma en ole, vaatii päätoimista yrittäjyyttä.

Laskutuspalveluissa on se hyvä puoli, että niitä voi käyttää oikeastaan mihin tahansa oman osaamisen ja ajan myymiseen, oli se sitten lapsenvahtimista, lumenluontia, muuttoapuna toimimista, digineuvonnan antamista tai soittotunteja. Omat taidot, terveydentilanne ja jaksaminen sekä mielikuvitus ovat rajana. Harmi vain, että työttömälle laskutuspalveluiden käyttö on niin hankalaa ja riskialtista.

Lainaus:
Joie kirjoitti 20.3.2019 10:05

Sulla on kyllä kaikenlaisia luovia ideoita ja syvällisiä ajatuksia! Kunnioitan. :flw

Äläs nyt... :hup

Sinulla on mahtavan valoisa ja ymmärtäväinen ajattelutapa, tykkään. :bd




Tukinet / Suomen Mielenterveysseura, Maistraatinportti 4 A, 4. krs, 00240 HELSINKI