Suoraan sisältöön
Tänään on sunnuntai 24.2.2019 klo . Onnea Matti, Matias | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 25.2.2019 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 25.2.2019 klo 17.00
Teema: Sinuiksi-chat sukupuolen moninaisuudesta.
Sinuiksi-chat sukupuoli-identiteetistä.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Tulossa:
ma 25.2.2019 klo 19.00
Teema: Lapsitoive-vertaischat.
Simpukka-chat
Simpukka-chat
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Miksi olen tälläinen?

Miksi olen tälläinen?

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Aikuisen elämää > Miksi olen tälläinen? , viestejä 35 kpl, sivu 5 / 7
Pulutus 20.01.2019 klo 19.45
Lainaus:
jaanas kirjoitti 20.1.2019 18:17

Hei Pulutus.
Et ole ainut joka kärsii yksinäisyydestä, ja tuntee tekemisen puutteen painolastina. :love2
Oletko ajatellut alkaa seurustelemaan joko oman sukupuolesi kanssa tai vastakkaisen sukupuolesi kanssa. :love2 Se auttaa yksinäisyyteen ja luo elämälle tarkoitusta. :love2
Myös muita tapoja on täyttää päivänsä kaikenlaisella tekemisellä, mutta onko siinä järkeä jos ei ole aina raha varojakaan. :love2 Oletko kokeillut käsitöitä tai siivoamista tai peseytymistä. :love2 En tiedä sukupuoltasi. :love2 Tässä kädenojennukseni. :love2


Mulla on elämän perusnappulat kuten hygienia, itsestään ja kodistani huolehteminen kyllä kunnossa, kiitos vain. Harrastan jo asioita joista pidän, mutta ne harrastukset ovat kuten aikaisemmissa viesteissä olen sanonut, usein ikäisiäni vanhempien ihmisten harrastuksia ja samanhenkiset ihmiset menevät omia teitään. Seurustelisin mieluusti ihmisten kanssa, mikäli joku haluaisi jutustella kanssani. Ei vain tunnu löytyvän juttuseuraa edes koulusta. Minussa on vain jokin merkki joka käskee välttelemään tuota itsetunto-ongelmaista luuseria joka ei ole ikinä edes seurustellut joten tuskin vaikka parisuhteeseen kelpaisi. Kavereiden kanssa seurustelua harrastaisin, jos olisi joku kaveri jonka kanssa tehdä jotain, juttuseuraa kahvitteluun en kaipaa vaan nimenomaan tekeminen jonkun kanssa on se juttu. Ei vain ole sellaisia ihmisiä löytynyt.
jaanas 20.01.2019 klo 21.26
Hei pulutus.
Kuulostat ihan mukavalta nuorelta ja en näe tässä mitään ongelmaa miksi olet yksin, vai oletko vain erillainen kuin muut ovat niin ettet tule heidän kanssaan toimeen. :love2 Ehkä sinulla on liian suuret vaatimukset ihmisten suhteen, tai koet heidät lapsellisiksi, joka ei ole ollenkaan paha asia, lisääntymisen kannalta. :love2 Yritä päästää ihmiset luoksesi, äläkä ole niin pirun ennakkoluuloinen. :love2 Ihmisillä on omat käsityksensä salilla käymisestä. :love2
DoubleVision 21.01.2019 klo 07.01
Lainaus:
Pulutus kirjoitti 10.8.2018 21:7

Olen lueskellut foorumia monesti illan pimeinä tunteina kun olen päätynyt googlettamaan yksinäisyydestäni ja miten pääsen siitä eroon... En ole löytänyt vastausta, mutta päätin purkaa tuntojani tänne, josko se edes hieman auttaisi oloani.

Olen yksinäinen. Tunnen itseni hyödyttömäksi ihmisten silmissä, täysin turhaksi otukseksi joka on olemassa vain, jotta voisi maksaa veroja ja tehdä rahaa työnantajalleen. Minulla on muutama kaveri, jotka asuvat kuitenkin sellaisissa paikoissa jonne autottomana ja kortittomana en voi lähteä kahvittelemaan vaikka tiedän, että he ottaisivat ilomielin minut vastaan. Parhaita hetkiä elämässäni ovatkin ne kun kaverit käyvät kahvilla muutaman kuukauden välein ja saamme puhuttua asioista, vaikka en uskalla edes pahimpia asioitani purkaa noin harvakseltaan näkemilleni ihmisille... Ja se syö miestä.

Olen urheilullinen, normaalin näköinen, toimeentuleva ja fiksuksikin sanottu, rauhallinen tavallinen mies joka osaa kuunnella ja olen siitä saanut jopa tunnustusta. Urheilen nykyisin paljon tappaakseni aikaa ja treenaan usein tavoitteellisesti jotain tapahtumaa kohti. Harrastan terveellisiä elämäntapoja pari vuotta sitten tekemäni elämäntaparemontin jälkeen ja se on poistanut elämästäni aivan liikaa kavereita joiden kanssa ennen juhlistin elämääni baareissa. Nyt ei maistu sellainen elämä ja sitä 90% ihmisistä jotka tunsin, eivät ymmärrä. En osaisi edes heidän kanssaan tehdä muuta kuin ryypätä, koska en ole ikinä muuta näiden ihmisten kanssa tehnyt. Ei ole yhteisiä harrastuksia, ei olla koskaan käyty kahvittelemassa tms mitä voisi tehdä selvinpäin.

Perheeni on aina ollut hajalla. Isoveljeni on ainoa jonka kanssa voin jutella asioista, mutta hänellä on oma perheensä ja paljon tekemistä sen kanssa. Käyn silti heidän luonaan niin usein kuin jaksan ja koen, että kehtaan mennä. En jaksa uskoa, että hekään mua jaksavat joka kuukausi katsoa. Muut sisarukset ovat etäisiä ja vaihdetaan kuulumiset muutaman kerran kuukaudessa, joskus harvemmin. Kerran oli kaksikin vuotta taukoa, ettei kuulunut. Vanhempani... Noh se on asia erikseen. Toinen on töissäkäyvä alkoholisti, yksinäinen kuten minäkin. Toinen itsesäälissä koko ikänsä rypenyt ihminen. Ovat onneksi eronneet, ettei tarvitse enää katsella heidän tappeluaan kuten elämäni ensimmäiset 24v olen katsonut.

Ei minulla ole alkoholi ongelmaa ollut, vaan läheisyyden ja yhteisöllisyyden sekä hyväksytyksi tulemisen puute. En ole koskaan kokenut kuuluvani porukkaan, mutta bileporukoita löytyi sentään joka viikonloppu ettei tarvinnut yksin olla. Käyn jopa nykyisin kavereiden juhlissa, mutta otan ehkä pari bisseä ja loppuillan vesilinjalla. Minulla on hauskaa siihen asti kunnes tajuan, että olen ainoa joka lähtee sieltä yksin kotiin ja herää aamulla taas yksin yksiöstään ja lähtee lenkille, ettei tarvitse koko päivää maata sohvalla.

Nyt iltaisin monesti töistä päästyäni mietin vain, että miksi en kelpaa? Miksi olen tälläinen? Miksi en ole ikinä seurustellut? Miksi 10v vanhat teot ja sanomiset palaavat päähäni ja mietin miksi en tehnyt asioita toisin? Miksi mä en kelpaa sellaiseksi kaveriksi, että mua voisi katsella useamminkin kuin pakollisissa juhlissa ja puolen vuoden välein kahvilla? Miksi mä olen surullinen? Miksi haukun itseäni? Miksi en kelpaa edes itselleni? Miksi kelpaisin muillekaan kun en kelpaa edes itselleni? Miksi kelpaisin itselleni kun en kelpaa muille? Miksi olen niin tyhnmä, etten ole päässyt opiskelemaan vaikka olen hakenut? Miksi mä en voi onnistua elämässä? Auttakaa, mä itken todennäköisesti taas itseni uneen kun mietin miksi en vaan voi olla kuten muut ja kelvata edes itselleni.

Anteeksi tajunnanvirrasta, oli vaan pakko vuodattaa jotain jonnekin. Olen kirjoitellut asioita ylös itsellenekin, mutta heitin kaikki paperit pois. En kokenut saavani hyötyä...


Piti ihan kaksi kertaa varmistaa ettei se ollut mun nimimerkki mikä oli postannut tämän kirjoituksen tänne, vaan oikeasti joku toinen henkilö jonka elämä ja kokemukset tuntuu olevan lähes tismalleen samanlaisia mitä mulla on ollut. Vieläkin ihmetyttää että mitä mä just luin. Kiitos kun jaoit tarinasi, hyvä etten ole yksin :)
Jo3l 21.01.2019 klo 21.45
Lainaus:
Pulutus kirjoitti 28.10.2018 13:31

Meinasin taas sulkea sosiaalisen median tilini.. Ei ne aiheuta kuin tuskaa kun näkee muiden päivitykset yhteisiltä aamupaloilta, brunsseilta ja illanvietoista, kävelyiltä ja harrastuksista. Siitä kuinka ollaan rakastuneita, on perheet jotka pitää yhtä. Kaverit jotka ostaa lahjoja, käy kahvilla... Mulla ei ole ketään eikä mitään. Ei enää kohta syytä jatkaa.
Eilen kun kävin taas harrastukseni takia kisaamassa, oli fiilis loistava tuloksen takia. Suorituksen jälkeen vaan olin taas ainoita jotka pisti yksin kamat kasaan ja lähdin yksinäiseen vankilaani istumaan loppupäiväksi. Muilla oli ihmisiä onnittelemassa, halaamassa ja tarjoamassa apua jne. Itsetunto nollissa, koska mulla ei ole ketään tukemassa elämääni. Eilen illalla somessa kysyttiin, miksen koe olevani hyväksytty yhteiskuntaan. Jos olisin hyväksytty niin miksi mun ainoa paikka kirjoittaa tai puhua asioista olisi nettifoorumit tuntemattomille tai some jossa puhun vähän vähemmän tuntemattomille? Lisäksi toki tähän se, että en edes muista koska joku olisi halannut, puhunut tai kysynyt rehellisesti miten menee niin, että haluaisi OIKEASTI kuulla vastauksen eikä kohteliasta vastausta "ihan hyvää kuuluu". En muista. Ehkä mä suljen somen, foorumit ja katon vaikka varpaitani loppuillan ja keksin niille nimet tai jotain. Lukeminenkaan ei jaksa kiinnostaa vaikka ois 10 kirjaa jonossa.. Kiva yksinäinen sunnuntai kun ainoa syy nousta sängystä oli se, että kaapit oli tyhjät ja oli niin hirveä nälkä, että pakko oli nousta kauppaan. Nyt sit makaan sohvalla ja mietin miten saisin unta aamuun 06.15 asti, onhan kello jo 13.30... :nyyh

Moi.

Ei oo yksinäisyys kivaa mutta ikävä että siihenkin tottuu. Mä olen vuosia ollut yksin. En omasta tahdosta vaan ahdistuin muiden seurasta. Nyt olen pakosta joutunut olemaan muiden ihmisten kanssa. Ei yhtään kiva. Mä haluan keskelle metsään mökkiin. Vain musiikkilaitteet ja takka seuranani..ja koira. Yritin laittaa paria kuvaa mutta ei näemmä onnistu.

jaanas 23.01.2019 klo 20.05
Hei pulutus.
Kuinka sinulla menee? Käytkö usein salilla?
 
Edellinen sivu; | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | Seuraava sivu;
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Miksi olen tälläinen?

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa