Suoraan sisältöön
Tänään on sunnuntai 20.1.2019 klo . Onnea Sebastian | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 21.1.2019 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 21.1.2019 klo 18.00
TATU-chat tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneille tai sairastuneille nuorille
TATU-chat
Tulossa:
ma 21.1.2019 klo 18.00
Teema: Harvinaissairaiden nuorten oma chat.
Norio-chat
Norio-chat harvinaissairaille nuorille.
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Tunne siitä, että voimat loppuvat

Tunne siitä, että voimat loppuvat

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Aikuisen elämää > Tunne siitä, että voimat loppuvat, viestejä 248 kpl, sivu 42 / 50
star-crossed 24.10.2018 klo 16.07
Äh, ryhmätyöt. Miksi niitä tungetaan joka paikkaan? Inhoan ryhmätöitä. Joo, on hyvä oppia myös toimimaan ryhmässä, mutta kun minä opin huomattavasti paremmin yksin tekemällä. Silloin kun introvertin energia ja tarkkaavaisuus menee juuri siihen työnalla olevaan asiaan, eikä ryhmän kanssa säätämiseen. Olivatko ihmiset ennen nykyistä ryhmätyöbuumia kyvyttömiä työskentelemään yhdessä, vai mistä tämä trendi on saanut alkunsa?

Lainaus:
Q kirjoitti 23.10.2018 21:23

Oman haasteensa luo vielä ryhmädynamiikka ja työnjako. En haluaisi aina olla se hommien alullepanija ja organisoija, varsinkin kun tällä hetkellä omat voimat tuntuu riittävän vain juuri ja juuri paikalle raahautumiseen.

Vetäjän rooli on varmasti rankka, mutta positiivisesti ajatellen tämä "En haluaisi aina olla se hommien alullepanija ja organisoija" antaa kuvan kaikesta muusta kuin laiskasta ja saamattomasta ihmisestä. Monille, esimerkiksi minulle, aloittaminen on vaikeaa ja onkin hyvä, että tiimissä on joku joka osaa ja jaksaa tarttua asiaan. Kyky organisoidakin on todella tärkeä. Sinussahan on johtaja-ainesta!

Esiintymisjännityksestä varmaan kärsii enemmän tai vähemmän jokainen. Tai ainakin hyvin harvassa ovat täysin esiintymistä jännittämättömät ihmiset. Minäkin vältän esiintymistä ja esillä oloa kuin ruttoa. Tai oikeastaan mieluummin otan sen ruton kuin esiinnyn... Mutta hyvä uutinen on, että siihen - kuulemma! - tottuu. Huono uutinen on, että tottuakseen pitää esiintyä. Esimerkiksi aikoinaan lukiossa äikän kurssilla piti pitää puhe. Jännitti aivan tolkuttomasti, mutta kun se piti ja jäi yllätyksekseen eloon, niin vähään aikaan sen jälkeen mikään pikku esitelmä ei enää tuntunut missään.

Minulla on sellainen mielikuva, että amk:n eka vuosi on melko kiireinen, mutta että opintojen edetessä (tai opiskelukokemuksen kasvaessa?) se vähän helpottaa. Joku amk:n käynyt tietää asiasta enemmän?

Selviät kyllä tenteistä, eivät ne ylivoimaisia ole. :) Tenttijännityskin helpottaa, kunhan saat tentin tai pari alle.

star-crossed 25.10.2018 klo 17.46
Ja taas olen niin kateellinen että raivostuttaa. :grr Tuttu pääsee työnantajansa täysin kustantamalle matkalle, taas. Samainen tuttu on aina tiennyt, mitä elämältään haluaa, pääsi ensi yrittämällä maineikkaaseen kouluun eikä ole ollut koskaan päivääkään työttömänä. Hän on ilmeisen hyvä siinä, mitä tekee ja nauttii työstään ja elämästään.

Minä olen varmasti ansainnut kaiken tämän päälleni valuvan paskan, mutta voisiko joskus, edes joskus, jokin asia olla helppoa ja sujuvaa minullekin?

Q 28.10.2018 klo 20.30
Hommat ovat edistyneet, eikä ahdista enää niin paljon. Viime viikolla oli englannin suullinen (ryhmä)esitys, joka meni vähän niin ja näin. Ei siinä paljon kehumista ollut, mutta onpahan suoritettu ja ohi. Ensi viikolla on ensimmäinen tentti, joka on - yllätys - ryhmätentti. Miksi?? Miksi pitää kaikkien näiden ryhmätöiden lisäksi vielä pitää ryhmätenttikin? No, jospa muutkin ryhmäläiset jaksaisivat panostaa ja toivottavasti tietäisivät tentin aiheesta enemmän.

Esiintyminen on kamalaa, mutta jostain syystä silti salainen haaveeni on olla esiintyvä taiteilija. Ehkä se liittyy jonkinlaiseen hyväksytyksi, ihailluksi, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarpeeseen. En tiedä. Viime aikoina on ollut kaipuu tehdä jotain luovaa, ehkä kirjoittaa. En ole tehnyt mitään sen eteen. En edes koe olevani kovin luova tai taiteellinen. Olisi mukavaa osata soittaa ja laulaa, mutta koen olevani niin epämusikaalinen ja saamaton että se jää pelkäksi haaveeksi. Olen aina ihaillut ja kadehtinut taitavia muusikoita ja esiintyjiä, ja surrut kun minusta ei ole siihen.

Olen jotenkin jumittunut menneisyyteen. Monet vanhat asiat ja ihmiset elämän eri osa-alueilta pyörivät mielessä, on vaikea elää tätä päivää tai miettiä tulevaisuutta. Tuntuu, ettei tulevaisuudessa ole oikein mitään odotettavaa. Olo on jotenkin raskas. Kai se menneisyys painaa koko ajan mukana.

star-crossed 29.10.2018 klo 23.21
Lainaus:
Q kirjoitti 28.10.2018 20:30

Hommat ovat edistyneet, eikä ahdista enää niin paljon. Viime viikolla oli englannin suullinen (ryhmä)esitys, joka meni vähän niin ja näin. Ei siinä paljon kehumista ollut, mutta onpahan suoritettu ja ohi. Ensi viikolla on ensimmäinen tentti, joka on - yllätys - ryhmätentti. Miksi?? Miksi pitää kaikkien näiden ryhmätöiden lisäksi vielä pitää ryhmätenttikin? No, jospa muutkin ryhmäläiset jaksaisivat panostaa ja toivottavasti tietäisivät tentin aiheesta enemmän.

Kiva kuulla, että ahdistus on hellittänyt. :)

Eikä mikään ihme, että on ahdistanut ja jännittänyt jos on suullinen esitys ja vielä englanniksi. Minä olen aina ollut arka puhumaan vierasta kieltä ja varmaan juuri sen vuoksi puhuminen on kielitaidossani se heikko kohta. Tosin nyt kirjoittaminenkin on ruostunut, kun sitä ei ole kunnolla tarvinnut käyttää vuosikausiin. Ruotsi pitäisi opetella käytännössä uudelleen jos joskus kouluun hakeutuisin ja se ahdistaa jo ajatuksena.

Ryhmätentti?! Ihan uusi kauhistus minulle. Varmaan siinä on ajatuksena, että ryhmätyöskentely vastaa enemmän työelämäntilanteita. On varmasti ärsyttävää, jos joku pääsee tentistä läpi toisten siivellä, mutta tässä tapauksessa on pitemmän päälle parempi olla se tunnollinen suorittaja. Siis noin oppimisen kannalta. Ja jos ryhmä toimii, niin sehän voi tuoda tilanteeseen jopa tiettyä rentoutta, kun ei itse tarvitse kantaa vastuuta koko tehtävästä tai tentistä.

Lainaus:
Q kirjoitti 28.10.2018 20:30

Esiintyminen on kamalaa, mutta jostain syystä silti salainen haaveeni on olla esiintyvä taiteilija. Ehkä se liittyy jonkinlaiseen hyväksytyksi, ihailluksi, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarpeeseen. En tiedä. Viime aikoina on ollut kaipuu tehdä jotain luovaa, ehkä kirjoittaa. En ole tehnyt mitään sen eteen. En edes koe olevani kovin luova tai taiteellinen. Olisi mukavaa osata soittaa ja laulaa, mutta koen olevani niin epämusikaalinen ja saamaton että se jää pelkäksi haaveeksi. Olen aina ihaillut ja kadehtinut taitavia muusikoita ja esiintyjiä, ja surrut kun minusta ei ole siihen.

Minullekin tulee silloin tällöin luomisvimma, vaikken koekaan itseäni mitenkään luovaksi tai taiteelliseksi. Melkein aina vimma jää toteuttamatta, koska olen niin samperin aikaansaamaton. Eikä se paljoa motivoi, jos ei osaa mitään.

Olen ymmärtänyt, että esiintyvillä taiteilijoilla voi olla työrooli, joka helpottaa esiintymistä. Tämä siis koskee niin muusikoita kuin vaikkapa luennoitsijoita, mutta erityisesti tietysti näyttelijöitä, joilla on aivan kirjaimellisesti harjoiteltu rooli vedettävänä. Rooli tai esiintyjäminä toimii ikään kuin maskina tai kilpenä, jolloin yleisön kohtaaminen voi olla helpompaa. Muistan myös lukeneeni, että ammattiesiintyjätkin jännittävät, jotkut jopa kovastikin, mutta oppivat ajan kanssa suhtautumaan jännittämiseen eri lailla.

Vähän aihetta sivuten: minusta on jollain vinksahtaneella tavalla lohdullista lukea huipputaiteilijoiden yms. kokemuksia omasta riittämättömyyden ja huonouden tunteistaan. Sitä voi tuntea itsensä aivan paskaksi, vaikka onkin aivan huippu siinä mitä tekee.

Mutta onhan nykyisin aika paljonkin taiteilijoita, jotka antavat työnsä puhua ja pysyttelevät itse taka-alalla tai ovat täysin tuntemattomia. Banksy, Elena Ferrante, Blue Man Group, Daft Punk... Ja sitten on esiintyjiä, jotka kyllä promotoivat ja antavat haastatteluitaan, mutta ovat silti yksityiselämästään enemmän tai vähemmän vaitonaisia.

Mutta joo, ei olisi minustakaan esiintymään. Tai julkaisemaan. Olisi kiva edes omaksi ilokseen (ja toisten kauhuksi...) osata soittaa jotain, mutta kun en vaan osaa, enkä jaksa opetellakaan. Mikä edes olisi sellainen soitin, jossa pääsisi melko nopeasti ja halvalla (ei kalliita soittotunteja) alkuun? Olisi kiva osta kirjoittaa jotain (mitä?), mutten osaa. Osaan sentään hieman valokuvata, mutta siinä edistymistä estää välineiden hinta, esim. objektiiveissa parisataa euroa on todella vähän.

Lainaus:
Q kirjoitti 28.10.2018 20:30

Olen jotenkin jumittunut menneisyyteen. Monet vanhat asiat ja ihmiset elämän eri osa-alueilta pyörivät mielessä, on vaikea elää tätä päivää tai miettiä tulevaisuutta. Tuntuu, ettei tulevaisuudessa ole oikein mitään odotettavaa. Olo on jotenkin raskas. Kai se menneisyys painaa koko ajan mukana.

Onko menneisyys painanut koko ajan vai onko se nyt noussut mieleen?

Minä koen menneisyyteni kaahleena. En oikein tiedä miksi. Olen vaan niin kiinni niissä kummituksissa.

star-crossed 30.10.2018 klo 17.31
Vähän aikaa sainkin hengähtää ahdistuksien välissä. :uhoh

Yökkäristä [sic!] tuli kehoitus laatia oma työllistymissuunnitelmani. Paniikki iski heti kun näin, että kuka oli laittanut viestiä. Vihaan ja pelkään sitä laitosta: kun ne ottavat yhteyttä tavalla tai toisella, niin tiedossa ei koskaan ole mitään hyvää. Noh, suunnitelman päivittäminen ei sinänsä ollut vaikeaa. Mutta nyt on pelko ja ahdistus, että jotain jäi tekemättä tai tein väärin ja että tästä laiminlyönnistä muistetaan karenssilla. Työkkäri kun ei anna toisia mahdollisuuksia.

Siis miten tällainen ahdistuksen ilmapiiri muka auttaa ketään työllistymään? :?

 
Ensimmäinen sivu; Edellinen sivu; | 37 | 38 | 39 | 40 | 41 | 42 | 43 | 44 | 45 | 46 | Seuraava sivu; Viimeinen sivu;
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Tunne siitä, että voimat loppuvat

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa