Suoraan sisältöön
Tänään on sunnuntai 20.1.2019 klo . Onnea Sebastian | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 21.1.2019 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 21.1.2019 klo 18.00
TATU-chat tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneille tai sairastuneille nuorille
TATU-chat
Tulossa:
ma 21.1.2019 klo 18.00
Teema: Harvinaissairaiden nuorten oma chat.
Norio-chat
Norio-chat harvinaissairaille nuorille.
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Tunne siitä, että voimat loppuvat

Tunne siitä, että voimat loppuvat

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Aikuisen elämää > Tunne siitä, että voimat loppuvat, viestejä 248 kpl, sivu 41 / 50
Q 21.10.2018 klo 12.07
Kiitos, Joie. :flw

Olen kyllä avun piirissä, seuraava käynti on 10 päivän päästä. Nyt on ollut melkein kuukauden tauko, kun arveltiin ettei ole tarvetta. Tuntuu, että olen vain laiska, kun en saa motivoitua itseäni ja tehtyä tarvittavia asioita. Helpompi vain valittaa ja velloa pahassa olossa. Sellainen minä olen kai aina ollut.

gogen 21.10.2018 klo 13.08
Hei, en tiedä mihin kirjoittaa, mutta kerron oman kokemukseni tähän. Olen noin 25-vuotias, valmistuin puoli vuotta sitten yliopistosta maisteriksi. Sen jälkeen alkoi todelliset ongelmat. Opintojen ohessa tein vähän töitä, mutta työelämä tuntui jo silloin kamalalta. Jatkuvat paineet, ihmisistä puristetaan kaikki irti, mikään ei riitä, pitäisi tehdä enemmän, nopeammin ja tehokkaammin.

Olen kuitenkin nyt hakenut töitä valmistumisen jälkeen, mutta tuloksetta. Yhteen työhaastatteluun pääsin, mutta en saanut kyseistä työtä. Turhauttavaa. Opiskelin viisi vuotta, uhrasin aikaani ja rahoja ja tulos on tässä. En kelpaa, en riitä, ei ole sitä ja tuota taitoa.

Te-toimiston ja Kelan kanssa asiointi tuntuu lähinnä nöyryyttävältä ja tuntuu kuin te-toimisto vain kiusaa minua. Tehtävä typeriä ja turhia tehtäviä, joilla ei ole mitään työllisyyttä edistävää vaikutusta.

Syön nyt mielialalääkettä, käyn mielenterveyshoitajan luona ja olen vaatinut itselleni psykoterapiaa. Minulla on taustalla koulukiusaamista ja niiden aikojen traumat vaikuttavat yhä elämääni. Psykoterapiaan ei pääse, ennen kuin on ollut paikkakunnallani 3kk mielenterveystoimiston asiakas ja pitää saada kaksi lausuntoa psykiatrilta. Miten tämäkin asia voi olla niin hemmetin hankalaa?

Koko tämän yhteiskunnan vitsaus on se, että ei uskota, ei luoteta mihinkään/kehenkään. On oltava lappua, lippua, tarpeeksi näyttöä, todistuksia, kortteja, passeja. Tarpeeksi näyttöä oltava jopa siihen, että saisi apua mielenterveysongelmiin. Muutenkin tämän yhteiskunnan ongelma on nopeatempoisuus ja itsekeskeisyys, sekä kilpailu. Sosiaalinen media ruokkii kilpaulua, jokainen tuntuu kisaavan siitä, että kuka nyt tänä viikonloppuna syö upeamman ravintola-aterian ja kuka matkustaa hienompaan hotelliin tai maahan lomailemaan.

Q 21.10.2018 klo 18.52
Gogen, juuri näin. Koko internet ja sosiaalinen media on syövyttänyt mielikuvitukseni ja taitoni niin että haluaisin vain "tykätä" viestistäsi, sen sijaan että jaksaisin oikeasti paneutua ja vastata siihen kommentoiden jotain järkevää ja analysoiden omia ja muitten näkemyksiä. Huoh.
star-crossed 23.10.2018 klo 02.16
Oho, onpa tänne on tullut viestejä sitten viime vilkaisun! :oho

Minulla on pitänyt viime ajat kiirettä. Ne kun loppuivat, niin naiivisti ajattelin, että nyt voin hyvällä omalla tunnolla vähän rentoutua, mutta ahdistus napsahtikin saman tien päälle. Nyt on taas se tuttu sisäinen tärinä. On riittämätön olo. Olen nukkunut huonosti ja siksi koko ajan väsyttää.

Lainaus:
Q kirjoitti 20.10.2018 14:24

Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa. Kaipaan työttömyyttä. Tuntuu, että oli hirveä virhe lähteä opiskelemaan. Tehtävää olisi ihan liikaa, en saa mitään aikaiseksi enkä osaa rentoutua. Epäonnistuminen kalvaa jatkuvasti mielessä. Minusta ei ole mihinkään. Tuntuu että olen liian tyhmä/arka/ruma/ kaikkeen. Työelämä pelottaa ja ahdistaa. Olen varmaan väärällä alalla. Aina vääränlainen joka paikkaan. :(

Voi ei :(

Voisiko seuraavaa käyntiä aikaistaa?

Minusta nyt olisi tärkeää, että sinnittelisit koulussa, vaikka se tuntuukin tosi vaikealta. Työttömyys voi tuntua houkuttelevalta, mutta se ei vie eteenpäin. Mietin, että voisiko opiskelijaterveydenhuollon kanssa miettiä tapoja, jolla helpottaa opiskelujasi. Voisikohan opiskelutahtia vaikka väliaikaisesti hidastaa tai onko mahdollista suorittaa kursseja muilla tavoilla?

Jos ala on väärä, niin olisiko mahdollista hyödyntää koulun opon palveluja? Miettiä uutta alaa ja kenties vaikka hioa opiskelutekniikkaa. Ja jos jatkat nyt opintoja, niin voit saada niistä hyväksilukuja uutta alaa opiskellessa.

Äläkä yhtään huoli, kyllä sinä vielä paikkasi löydät. :bd

Lainaus:
gogen kirjoitti 21.10.2018 13:8

Hei, en tiedä mihin kirjoittaa, mutta kerron oman kokemukseni tähän. Olen noin 25-vuotias, valmistuin puoli vuotta sitten yliopistosta maisteriksi. Sen jälkeen alkoi todelliset ongelmat. Opintojen ohessa tein vähän töitä, mutta työelämä tuntui jo silloin kamalalta. Jatkuvat paineet, ihmisistä puristetaan kaikki irti, mikään ei riitä, pitäisi tehdä enemmän, nopeammin ja tehokkaammin.

Olen kuitenkin nyt hakenut töitä valmistumisen jälkeen, mutta tuloksetta. Yhteen työhaastatteluun pääsin, mutta en saanut kyseistä työtä. Turhauttavaa. Opiskelin viisi vuotta, uhrasin aikaani ja rahoja ja tulos on tässä. En kelpaa, en riitä, ei ole sitä ja tuota taitoa.

Te-toimiston ja Kelan kanssa asiointi tuntuu lähinnä nöyryyttävältä ja tuntuu kuin te-toimisto vain kiusaa minua. Tehtävä typeriä ja turhia tehtäviä, joilla ei ole mitään työllisyyttä edistävää vaikutusta.

Syön nyt mielialalääkettä, käyn mielenterveyshoitajan luona ja olen vaatinut itselleni psykoterapiaa. Minulla on taustalla koulukiusaamista ja niiden aikojen traumat vaikuttavat yhä elämääni. Psykoterapiaan ei pääse, ennen kuin on ollut paikkakunnallani 3kk mielenterveystoimiston asiakas ja pitää saada kaksi lausuntoa psykiatrilta. Miten tämäkin asia voi olla niin hemmetin hankalaa?

Koko tämän yhteiskunnan vitsaus on se, että ei uskota, ei luoteta mihinkään/kehenkään. On oltava lappua, lippua, tarpeeksi näyttöä, todistuksia, kortteja, passeja. Tarpeeksi näyttöä oltava jopa siihen, että saisi apua mielenterveysongelmiin. Muutenkin tämän yhteiskunnan ongelma on nopeatempoisuus ja itsekeskeisyys, sekä kilpailu. Sosiaalinen media ruokkii kilpaulua, jokainen tuntuu kisaavan siitä, että kuka nyt tänä viikonloppuna syö upeamman ravintola-aterian ja kuka matkustaa hienompaan hotelliin tai maahan lomailemaan.

Minuakin inhottaa ja ahdistaa työelämä. Tuntuu, että tavallisille ihmisille ei ole töitä, kun kaikkien pitää olla huippuja. Ja minähän en ole edes tavallinen, mitä se sitten tarkoittaakaan, vaan haittatekijä, joten se töiden saamisesta.

Ja se ainainen kilpailu ja kiire kiireen vuoksi! Elämme aikaa, joka ei arvosta hidasta reflektiota.

Tiedän tunteen Kelan ja Te-toimiston kanssa asioimisessa. Tunne siitä, että jotain pitäisi tehdä, mutta aina jompikumpi, joskus peräti molemmat, tuntuvat tekevän kaikkensa, ettet varmasti pääse työttömyydestä. Ja sen sijaan, että näihin ilmeisiin työllistymisen esteisiin puututtaisiin, niin kyhättiin sen sijaan aktiivimalli(t).

Lisäksi minua ahdistaa se, että yhteiskunta, etenkin päättäjät ja työnantajat, tuntuvat sanelevan, että millainen minun tulisi olla ja miten minun olisi elettävä. Entä jos en ole se sosiaalinen hyvä tyyppi? Entä jos minun elämäni tärkein asia ei olekaan voiton tuottaminen jollekin toiselle tai julkisesta taloudesta murehtiminen? Entä jos minua eivät kiinnostakaan ne oikeat (lue: rahaa tuottavat) työt, vaan haluaisin olla kaiken maailman dosenttien opetettavana? Entä jos uran sijaan kaipaankin mielekkyyttä ja merkitystä? Entä jos en halua muuttaa työn perässä? Entä jos arvostankin rahan lisäksi myös omaa aikaa? Tai entä jos kehtaan odottaa saavani työstäni palkkaa?

Joskus tuntuu, että haluaisin erota ihmiskunnasta. :eip

Q 23.10.2018 klo 21.23
Lainaus:
star-crossed kirjoitti 23.10.2018 2:16

Voi ei :(

Voisiko seuraavaa käyntiä aikaistaa?

Minusta nyt olisi tärkeää, että sinnittelisit koulussa, vaikka se tuntuukin tosi vaikealta. Työttömyys voi tuntua houkuttelevalta, mutta se ei vie eteenpäin. Mietin, että voisiko opiskelijaterveydenhuollon kanssa miettiä tapoja, jolla helpottaa opiskelujasi. Voisikohan opiskelutahtia vaikka väliaikaisesti hidastaa tai onko mahdollista suorittaa kursseja muilla tavoilla?

Jos ala on väärä, niin olisiko mahdollista hyödyntää koulun opon palveluja? Miettiä uutta alaa ja kenties vaikka hioa opiskelutekniikkaa. Ja jos jatkat nyt opintoja, niin voit saada niistä hyväksilukuja uutta alaa opiskellessa.

Äläkä yhtään huoli, kyllä sinä vielä paikkasi löydät. :bd

Kiitos hyvistä vinkeistä, star-crossed. :) En viitsinyt aikaistaa seuraavaa käyntiä, vaan ajattelin että pärjään ensi viikkoon.

Tällä hetkellä ahdistaa eniten ryhmätöitten määrä, koska kaikenlisäksi ne ovat sellaisia muille esiteltäviä töitä. Laskeskelin, että niitä on nyt viisi eri työtä, ja ne pitäisi hoitaa tämän ja ensi viikon aikana. Ja kaikki on vielä aloittamatta tai ihan alkutekijöissään. Ei sinänsä mitään massiivisia esitelmiä, mutta esiintymisjännityksestä kärsivänä ne ahdistavat. Toisaalta jos jotain positiivista pitäisi kaivella, niin eipähän sentään tarvitse yksin esiintyä. Oman haasteensa luo vielä ryhmädynamiikka ja työnjako. En haluaisi aina olla se hommien alullepanija ja organisoija, varsinkin kun tällä hetkellä omat voimat tuntuu riittävän vain juuri ja juuri paikalle raahautumiseen.

Mielestäni opinnoissa on melko kova tahti. Välillä tuntuu että on vaikea pysyä kärryillä (esim. matematiikassa), ja noita ryhmätöitä saa tehdä omalla ajalla paljonkin. Väsyttävää ja on vaikea palautua, kun välillä tuntuu ettei sellaiseen ole yksinkertaisesti aikaa kun yrittää samalla elää muutakin elämää parhaansa mukaan. Taidan olla vain yksinkertaisesti laiska. Kauhulla odotan tenttejä, pääsenköhän yhdestäkään läpi. :(

Mutta tänään oli ihan hyvä päivä. Osasin jopa laskea matematiikkaa ja muutenkin sain paljon aikaan, siivosin, kävin kaupassa, laitoin ruokaa ja olin sosiaalinen. Huomenna voi olla taas eri ääni kellossa.

 
Ensimmäinen sivu; Edellinen sivu; | 36 | 37 | 38 | 39 | 40 | 41 | 42 | 43 | 44 | 45 | Seuraava sivu; Viimeinen sivu;
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Tunne siitä, että voimat loppuvat

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa