Suoraan sisältöön
Tänään on sunnuntai 24.2.2019 klo . Onnea Matti, Matias | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 25.2.2019 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 25.2.2019 klo 17.00
Teema: Sinuiksi-chat sukupuolen moninaisuudesta.
Sinuiksi-chat sukupuoli-identiteetistä.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Tulossa:
ma 25.2.2019 klo 19.00
Teema: Lapsitoive-vertaischat.
Simpukka-chat
Simpukka-chat
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Miksi olen tälläinen?

Miksi olen tälläinen?

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Aikuisen elämää > Miksi olen tälläinen? , viestejä 35 kpl, sivu 3 / 7
star-crossed 28.10.2018 klo 23.38
Somen ja masennuksen/ahdistuksen välillä on tutkitusti yhteys: esim. linkki ja linkki

Mitä jos kokeilisit aluksi vaikka sometaukoa?

Vaikken koskaan olekaan ollut somessa foorumeita lukuun ottamatta, niin ymmärrän kyllä someahdistuksen. Ensinnäkin minua masentaisi nähdä, miten kaverilistani olisivat täynnä korkeitaan hyvänpäiväntuttuja tai työkontakteja, jos edes niitäkään. Ja sitten en kestäisi juurikin tuota muiden onnen tulvaa, vaikka tiedän, että some ei kerro koko totuutta heidän elämistään.

star-crossed 30.10.2018 klo 21.25
Juuri nyt samaistun vahvasti ajatuksiisi, Pulutus. Vanhempani juhlivat lähipäivinä kohtaamispäiväänsä. He olivat kohdatessaan yli kymmenen vuotta nuorempia mitä minä olen nyt. He olivat minua nuorempia muuttaesaan omistusasuntoonsa.

Minulla ei ole näyttää mitään elämästäni. Ei puolisoa tai kumppania, ei asuntoa, ei työtä, ei autoa. Melkein kuin en olisi olemassakaan. Eikä tulevaisuus näytä yhtään valoisemmalta.

Pulutus 03.11.2018 klo 00.27
Pidin taukoa somesta: Luin kolme kirjaa normaalin kahden sijasta tällä viikolla. En oikeastaan käynyt netissä kuin hoitamassa pankkiasiat. Itkin itseni uneen joka ilta. Ei edes somekontakteja.
Laitoin viestiä veljelle ja juteltiin yhteisestä harrastuksesta, samaa kuin aina. Sopisin vanhan kaverin kanssa viikon päähän keikkamatkasta stadiin. Käydään katsomassa keikka ja molemmat omiin koteihimme. Hän tyttöystävänsä luo, minä yksin kotiin.
Mutsi pyysi luokseen viikonlopuksi, oltaisiin käyty sukulaisia moikkamaassa. Kieltäydyin rahahuoliin vedoten, vaikka osittain niide lisäksi syynä oli se etten halunnut nähdä kännisiä sukulaisia mutsin luona ja muualla illanvietoissa. Vituttaa ajatuskin olla selvinpäin ja katsoa muiden kännäystä ja kuunnella elämänvinkkejä varsinkin mutsilta ja sen mieheltä. Eihän kummallakaan alkoholiongelmaa ole, mitä nyt muutama laatikko menee viikkoon. Kuulemma saunajuomia. Paskaa sanon minä.

Hyvä treeniviikko takana kun saanut kaksi erilaista treeniä päivään vaikka joutuukin keventelemään viime viikonlopun kisoista. Se on ainoa asia joka kulkee elämässä, mutta eipä ole ketään kenen kanssa iloita tai ketään tsemppaamassa kun sometauko päällä. Säälittävää paskaa.

Olen siis ollut myös työtön tiistaista asti, enempi aikaa miettiä omaa sisällötöntä elämää ja alisuorittamista. Toisaalta enempi treenata ja nukkua päikkäreitä. Raha-asiat huolettaa, olen nyt velkaa faijalle ja olen lähdössä opiskelemaan. Tukiasiat ei oo selvinnyt... Elämää ei saisi suorittaa, mutta milläs muulla tulisit huomatuksi ja saat laskut maksettua, käytyä lomilla ja harrastettua?
Oon miettinyt taas vaan sitä, että luovutan kokonaan itseni valtion ruokittavaksi. Se vaatisi kyllä sen, että ekana kuittaan velat faijalle ja häviän kaikkien elämästä. En kehtaa luovuttaa muiden edessä vaikka ajatus houkuttaa koko ajan enempi ja enempi kun en jaksa enää näytellä ihmisille, että mulla on uskoa tulevaisuuteen.
28v mies ja mitään en ole saavuttanut, en edes yhtä ystävää löytänyt, enkä omista mitään. Hyvä, että uskallan taas sanoa edes kaupankassalle huomenet kun luulen senkin arvostelevan mun säälittäviä ostoksia vaikka tiedän ettei heitä kiinnosta yhtään. Jospa menis nukkumaan, itkien itsensä uneen kuten tapana on. Miksi olen tälläinen? Saanko mä koskaan elämästä kiinni ja miksi en löydä omaa paikkaani. Löydänkö koskaan ihmistä jolle voisin sanoa "rakastan sinua" ja jota voisin vaan halata ja nukahtaa viereen hymyillen. Tuskin... :eip :eip :eip :nyyh

Pulutus 08.11.2018 klo 19.47
Voi jes.. Kaverille laitoin viestiä, että voi vitsi kun on hieno settilista tulossa keikalle jolle sovittiin menevämme. Se vastas, ettei ees muistanut ostaa lippua kun olivat sopineet viettävänsä isänpäivää muijansa isän luona etuajassa. Noh.. Yksin siis keikalle. Vittu. Taas. Petyin. Ihmisiin. Olin oottanut tätä päivää ihan liikaa. Ja taas sain pettyä. En jaksa tätä ainaista paskaa. Olin unohtanut taas, kuinka muilla ihmisillä on juhlapyhinä tapana kokoontua rakkaidensa kanssa ihan vaikka ruokapöytään juttelemaan. Tapa jota en ole kokenut ja tuskin saan kokea koskaan.
Pulutus 24.11.2018 klo 23.47
En tiedä taas mitenpäin sitä olisi.. Ei kiinnosta katsella humalaisia ihmisiä, mutta missä muualla sitä voi ihmisiin tutustua viikonloppuisin kuin baarissa. Pitäisikö vaan ruveta dokailemaan, ettei kuole näihin viikonloppuihin kotona maatessa? Vittu kun ahdistaa olla olemassa taas. Ei mitään unelmia eikä tietoa paremmasta tahi uskoa enää tulevaisuuteen. Uudet koulukaveritkin on kaikki perheellisiä vanhempia ihmisiä tai täysiä juoppoja.
 
Edellinen sivu; | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | Seuraava sivu;
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Miksi olen tälläinen?

Moniääniset keskusteluryhmä - keskustelua mielen sisäisistä äänistä
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa