Suoraan sisältöön
Tänään on perjantai 22.3.2019 klo . Onnea Vihtori | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 25.3.2019 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 25.3.2019 klo 17.00
Teema: Sinuiksi-chat transfeminiinisyydestä.
Sinuiksi-chat sukupuoli-identiteetistä.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Tulossa:
ma 25.3.2019 klo 18.00
TATU-chat tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneille tai sairastuneille nuorille
TATU-chat
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Masentuneiden foorumi

Masentuneiden foorumi

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Aikuisen elämää > Masentuneiden foorumi , viestejä 1899 kpl, sivu 373 / 380
Jardin Prive 10.03.2019 klo 09.07
Kiva, September, kun kirjoitat tänne! Tykkään lukea kuulumisiasi, vaikka ei ne aina olekaan niin onnellisia. Tuntuu, että voin jotenkin elää yhteydessä sun kanssa. Haluaisin olla ystäväsi, jos asia riippuisi vain musta! :love2

JP

September 10.03.2019 klo 10.50
Hei vaan.

Kyllä Tyttönen, pääsin vihdoin kotiin. Olisin saanut vielä jatkaa päiväosastojaksoa, mutta sanoin lääkärille, että haluan kokeilla, miten arki sujuu kotona.

Tässä on nyt onneksi kaikenlaista ohjelmaa paljon, että tulee lähdettyä kotoa. Olen luottavainen, että pystyn pitämään yllä perusasioita kuten säännöllistä syömistä. Nyt on hyvä "Flow" päällä, kun sain vähän vauhtia hypomaniasta. Onneksi tiistaina on jo aika avohoidon työntekijälle.

Kiitos sinulle JP kauniista sanoistasi :love1

Proserpina 10.03.2019 klo 11.23
Lainaus:
Rina kirjoitti 6.3.2019 15:39

Proserpina, en ollut sitten viime kirjoittelun jälkeen katsastanut Tukinettiä, nyt kun avasin, olitkin tänään kirjoittanut, hupaisa sattuma siis. Olin tuossa jo surkeassa jamassa, sitten tein pari konkreettista muutosta, ja oloni koheni. En siis naukkailut lääkkeitä. Tiedän aika tarkkaan masennukseni/ahdistukseni syyt, tosin löytyy sitä geneettistä alttiuttakin.
Viime yön nukuin kuitenkin todella huonosti. Tässä ei oikeastaan voi tehdä kuin odottaa, että aika ratkaisee nykyiset hankalat asiat.
Minä jossakin vaiheessa kokeilin myös tuota Lyricaa. Aika pian se vaihdettiin toiseen. Sain yhdestä sun toisesta lääkkeestä ikäviä sivuvaikutuksia. Jälkeenpäin olen miettinyt, että koin oireet niin voimakkaasti juurikin itse masennuksen vuoksi. Oli tosi vaikeaa erottaa, mikä oire johtui itse lääkkeestä .
Katsellaan nyt, miten ämmän (,siis minun,) tällä kertaa käy. Vakava masennus on pysynyt poissa jo 9 vuotta. Keskivaikeiden jaksojen kanssa pärjäilen kyllä. En tosiaan halua syödä lääkkeitä vain "varmuuden vuoksi". Joskus vain on pakko. Jotain vikaa on päähän jäänyt, koska ilman Mirtazapinia en kykene nukkumaan. Yritin joskus vaihtaa melatoniiniin, mutta silloin varsinainen mielen surkeus iski. Oletko ilta virkku, Proserpina? Joskus olen miettinyt, että masennukselle on jotakin tekemistä sisäisen kellon kanssa. Esim. Toisten vuorokausirytmi ei ole niin valotahdisteista. Arvelen, että päiväntasaajan seudulla en masentuisi. Tosin elämä voisi olla muuten hankalaa.

Heh, no satuitpa sitten sopivasti lukemaan viestini. ;-) En itsekään käy täällä ihan joka päivä. Hieno homma, jos sait jo tehtyä konkreettisia tekoja mielialasi kohentamiseksi. Kuulostaa siltä että olet introspektiivinen ja ymmärrät tilanteesi syy-seuraussuhteet. Se on aina hyvä juttu, sillä mitä paremmin asioita hahmottaa, niin sitä paremmin vaikeuksista usein myös toipuu ja saa elämänsä taas hallintaan.

Mulle tuli itsellekin melko pahoja sivuvaikutuksia masennuslääkkeistä, mutta ne olivat pääasiassa somaattisia lukuun ottamatta Cipralexistä tulleita pakonomaisia naurukohtauksia ja jatkuvaa idioottimaista hymyilyä. Eikä se ollut edes sellaista kivaa nauramista vaan ihan älyttömän häiritsevää. Kaikenlaisia oireita sitä. :huoh

En tiedä mistä hoksasit kysellä iltavirkkuudesta, mutta täytyy myöntää että onhan se ollut ongelma läpi elämän. Ymmärsinkö oikein että sullakin on? Kieltämättä meinasi aiheuttaa joskus hankaluuksia, nythän tuolla ei ole enää niin väliä kun en työelämässäkään ole.
Iltalääkkeet menee täälläkin, en saisi nukuttua ilman niitä juuri ollenkaan. Lihasrelaksantin ja kahden nukahtamislääkkeen päälle otan vielä 2 mg melatoniinia ihan varmuuden vuoksi, vaikka en ole varma onko siitä ollut oikein koskaan mitään apua. Kun tuota kerran saa halvalla niin on tuntunut samalta käyttää, eipä siinä paria lanttia enempää menetä jos ei mitään saakaan. Yksinään melatoniinista ei ole kyllä mullekaan yhtään mitään apua, että ymmärrän jos on tuntunut toivottomalta kärvistellä pelkästään sen varassa.
Nukutko kuitenkin Remeronilla hyvin, tai onko sulle koskaan kokeiltu ns. varsinaisia nukahtamislääkkeitä kuten bentsodiatsepiineja? Vai onko tarvetta sellaisille ollenkaan.

Rina 10.03.2019 klo 23.45
Proserpina, tämähän on ihan tajutonta. En nimittäin ole vilkaissut sivustoa sitten viime kerran, kun vastailin tähän ketjuun eli sinulle. Ja nyt on 10 pv, ja olitkin kirjoittanut tänne vasta tänään.

Ei ole saaneet Cipralexit minua nauramaan, eikä hymyilemään (edes idioottimaisesti), mutta joitakin kummallisia kramppeja ne alkuvaiheessaan aiheuttivat vartalon alueelle Poskiontelotulehdusta pukkasi myös. Tosiaan, Lyricakin aiheutti kovaa vatsakipua, mulla mieli vain oli niin sekaisin, etten ollut varma, mistä kaikki oireet johtuivat. En oikein muuhun kyennyt kuin lueskelemaan lääkkeiden sivuvaikutuksista, jotenkin se piti minut järjissäni kaikessa järjettömyydessään. Lääkäriltä sain lähinnä sellaista palautetta, että osan oireista kuvittelin. Sitä hajoaa palasiksi, kun ei enää erota, mikä oikeasti on somaattista. Jälkeenpäin olen miettinyt, että masennus oli niin syvää, että saattoi olla psykoottistakin pahimmillaan.
Nuorempana kävi niin, että alkoi äkisti huimata niin, etten oikein pystyssä pysynyt. Sen aikainen lääkäri väitti, ettei nuorella voi mitään olla, että mielikuvittelua huimaus kaikki tyyni. Pari vuotta huimasi, sitten vähitellen se hävisi. Siitä jäi kuitenkin sellainen jälki, että en vieläkään oikein tunnista, mikä oire lähtee kehosta, ja mikä mielestä.
Varmasti lääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksia, mutta eikö niiden väitetä vähenevän, kun lääkkeen käyttöä jatkaa? Mulla on ollut sellainen tuntuma, että kun masennuksesta on tervehtynyt, niin lääkkeestä ei tunnu olevan mitään sivuvaikutuksia. Masennuksen aikana ikäänkuin oireet moninkertaistuisivat . Sitä tuntuu herkistyvän "kuuntelemaan" mahdollisia sivuvaikutuksia. En tiedä, oletko havainnut samaa?
Illanvirkku olen itsekin, ja joku voisi tutkia, liittyykö illanvirkkuus masennukseen. Vähän samaan tapaan kuin diabetes sydänsairauksiin jne. Masennukselle on vahva geneettinen pohja, uskoakseni.

Joskus söin sekä Mirtazapinia että bentsoja saadakseni unta, nyt riittää ensinmainitut. Melatoniini on pimeähormoni, minusta se itsessään aiheuttaa masennusta. Se olisi loogista, sillä pimeä vuodenaika aiheuttaa joillekin kaamos masennusta. Pimeän aikana erittyy omaa melatoniinia päivisinkin niin paljon ,että iltaisin tarvitaan purkista tuplasti, että keho ymmärtää, että on aika vetää torkut. Yölle ja päivälle saadaan siis erotus. En tiedä, aukeneeko tästä, mitä tarkoitan, mutta pimeänä vuodenaikana keho tuottaa liikaa melatoniinia, mistä kaamosmasennus sikiää. Jos purkista syö sitä lisää, niin eikö masennus vain pahene? Mutta tämäkin koskee vain iltavirkkuja, jotka ovat erityisen herkkiä vuodenaikojen valoisuusolosuhteille. Toisilla sisäinen kello toimii paremmin valosta riippumatta. Mulla melatoniini vaikutti kolmessa viikossa niin, että masennus syveni tosi paljon. Palauduin tuosta surkeudesta heti, kun lopetin melatoniinin.
Mutta nyt pitäisi iltavirkun mennä nukkumaan.
Kerro lisää, kun jaksat/ ehdit, Proserpina, miten sujuu siis!

Kala4 11.03.2019 klo 19.16
Pakko kirjottaa tänne taas, en oo vähää aika kirjottanu.

Mul on vaa nii kauhee olo kokoajan.. mul ei oo edes syytä elää.

Mun "elämä" on nii tyhjää ku olla ja voi, ja se on pelkästään semmosta et katon vaa sivusta mitä muut ihmiset tekee, koska mä en kuulu mihinkään ja mulla ei oo ketään. Tuntuu et olisin yksin josai toisel planeetalla mis ei oo mitään, eli pelkkää tyhjää. Mulla on epätodellinen olo, tuntuu etten edes kuulu tähän yhteiskuntaan tai edes tähän maailmaan. Tuntuu myös siltä, että ihanku mua ei olis edes olemassa. (En mä siis oikeesti niin luule, mut se kuvailee hyvin mun oloa).

Elikkä toisinsanoen mun "elämä" on yhtä elokuvaa jota katon joka päivä (eli tarkotan sitä ku seuraan vaan sivusta mitä muut tekee enkä ite kuulu mihinkään eikä mua huolita mihinkään mukaan).

Liikuntakaan yms ei auta tähän, vaikka oon kokellut..

Mun koko elämä on tähän asti menny ihan hukkaan ja menee kokoajan.

Ehkä tää pitää sit vaan hyväksyä..

 
Ensimmäinen sivu; Edellinen sivu; | 368 | 369 | 370 | 371 | 372 | 373 | 374 | 375 | 376 | 377 | Seuraava sivu; Viimeinen sivu;
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Masentuneiden foorumi

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa