Suoraan sisältöön
Tänään on sunnuntai 24.2.2019 klo . Onnea Matti, Matias | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 25.2.2019 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 25.2.2019 klo 17.00
Teema: Sinuiksi-chat sukupuolen moninaisuudesta.
Sinuiksi-chat sukupuoli-identiteetistä.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Tulossa:
ma 25.2.2019 klo 19.00
Teema: Lapsitoive-vertaischat.
Simpukka-chat
Simpukka-chat
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Masentuneiden foorumi

Masentuneiden foorumi

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Aikuisen elämää > Masentuneiden foorumi , viestejä 1833 kpl, sivu 361 / 367
September 08.02.2019 klo 18.48
Hei vaan. Kirjoitan nyt lyhyesti kuulumisia, kun useampi on toivonut. Kiitos teille tuesta.

Osastolla on mennyt hyvin. Olen ollut aktiivinen monella tapaa ja osallistunut terapiaryhmiinkin. Itsetuhoajatukset ovat hiukan helpottaneet, lääke ehkä on alkanut vaikuttamaan. Kaikenlainen toiminta on myös saanut ajatukset toisaalle. Nyt tulin tänään kotiin viikonlopuksi. Ohjelmassa on ihan normaali kotiviikonloppu.

Olo on toiveikas, kyllä tästä taas selvitään.

Tsemppiä tasapuolisesti kaikille.

Erilainennainen 09.02.2019 klo 11.03
Kuulostaa hyvältä september, kun kerroit tuoreesta tilanteestasi, voimia ja tsemppiä eteenpäin. Olipa hyvä, maanvaiva, että oikaist minua ryhmän ja ketjun eroista. Tyttönen vaan, pikkuhiljaa asiasi järjestyvät, ole luottavaisin mielin. Kävin itse eilen terapiassa, jonka jälkeen olin todella väsynyt. Osaksi valvomastani edellisestä yöstä ilman tarvittavaa, osaksi siitä, että on rankkaa, kun käsitellään ajatusmalleja, jotka päässäsi on vääristyneitä ja sillä hetkellä, kun olet terapeutilla vanhat ajatusmallit puskevat läpi ja ymmärrät, että niitä olisi muutettava, mutta ajaudut helposti takaisin vanhaan turvalliseen olotilaasi, joka ei tosin ole turvallinen, mutta kun se on juurrutettu syvään kasvatuksen ja kokemusten myötä, niin muutos vaatii voimia ja rohkeutta, irtipäästämistä jne. Jotain muutakin minulla oli kristallinkirkkaana äsken mielessäni, josta halusin kirjoittaa, mutta ajatukset sumeni.
Erilainennainen 09.02.2019 klo 11.22
Nyt muistan, mitä minun piti kirjoittaa ja kirjoitan sen siksi, että haluaisin kuulla teidän muidenkin mielipiteitä asiasta, koska vuorovaikutus ja ajatusten vaihto on ehdottoman tärkeää paranemis/etenemisprosessissa(ni).Eli, kun lähdin psykologilta eilen, ajatukset tietenkin olivat vielä terapeutin ja minun välisissä keskusteluissa ja ajatukset sinkoilivat ja mietin monenlaisia asioita. Ja yksi ajatuksista oli sellainen, että tarviiko lapsia kasvattaa. Jotenkin sana kasvattaminen ei kuulosta enää korvissani hyvältä, vaan oivallisempaa olisi myötä- ja läsnäeläminen lasten kanssa. Tietenkin myös rajat kuuluvat siihen, kuten tapa" kasvatus", mutta vasta nyt minulle aukeni, mistä vanhemmuudessa on todella kysymys. Itsestäänselvyytenä tulee rakkaus lapseen, kun sen on tähän maailmaan halunnut ja saanut. Mutta sitten kun tätä pakettia miettii, niin siitähän nousee esiin taas monenlaisia asioita. Miten voimme rakastaa toista, jos emme voi rakastaa itseämmekään. Jos koemme, että olemme" erilaisia" sanan negatiivisessä merkityksessä jo lapsesta lähtien ja tunnemme ulkopuolisuuden tunnetta niin miten voimme olla läsnä omalle lapsellemme, jos emme hyväksy itseämmekään. Tiedän, että joku saattaa nyt ajatella, että tarviiko niitä lapsia tehdä, jos on noin ongelmallinen tai sairas ihminen, mutta sepä olisikin mukavaa, jos tässä maailmassa osaisimme aina tehdä oikeita valintoja oikealla hetkellä.
minäitse89 10.02.2019 klo 21.15
Onkohan tän elämän perus olemus sellainen että tämä on ankeaa? Ehkä sitten on. Ehkä tän ei kuullukkaan olla hauskaa, ainakin hauskuutta saa kyllä hakea. En nyt tiedä sitten, onko tämä nyt millään tavalla masennusta ehkä tämä on vain realismia, kun pitää vaan todeta että tällaista raadantaa tämä elämä vain on...

Mielensairaudet on kyllä ikäviä, olen miettinyt että mitä jos olisikin sairastunut syöpään yms. millä tavalla näkisi tämän maailman silloin. Mun mielestä kuitenkin olen ihan ok kunnossa. Ehkä elämässä on tärkeintä ymmärtää että ymmärtää... :)

maanvaiva 11.02.2019 klo 08.25
Lainaus:
minäitse89 kirjoitti 10.2.2019 21:15
En nyt tiedä sitten, onko tämä nyt millään tavalla masennusta ehkä tämä on vain realismia, kun pitää vaan todeta että tällaista raadantaa tämä elämä vain on...

Mielensairaudet on kyllä ikäviä, olen miettinyt että mitä jos olisikin sairastunut syöpään yms. millä tavalla näkisi tämän maailman silloin. Mun mielestä kuitenkin olen ihan ok kunnossa. Ehkä elämässä on tärkeintä ymmärtää että ymmärtää... :)


Nyt kun täällä viime aikoinan on sanottu suoria sanoja vähän kaikille, niin kysynpä sulta mitä se sun raataminen sitten on? Eikö sulla ole oikeasti aika lokoisat oltavat aina ollut?

Minusta välillä kyllä tuntuu siltä, että vaihtasin esim. tämän suorastaan vittumaisen epilepsiani johonkin mielensairauteen.

 
Ensimmäinen sivu; Edellinen sivu; | 356 | 357 | 358 | 359 | 360 | 361 | 362 | 363 | 364 | 365 | Seuraava sivu; Viimeinen sivu;
Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Masentuneiden foorumi

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa