Suoraan sisältöön
Tänään on keskiviikko 13.12.2017 klo . Onnea Seija | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
to 14.12.2017 klo 08.00
Liveryhmät
Tulossa:
ke 13.12.2017 klo 17.30
Teema: Kerro ja kuuntele kilpirauhasasioista.
Kilpparichat lappilaisille.
Kilpparichat lappilaisille.
Tulossa:
ke 13.12.2017 klo 18.00
Teema: Harvinaissairaiden nuorten oma chat.
Norio-chat
Norio-chat harvinaissairaille nuorille.
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > adhd aikuinen

adhd aikuinen

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Aikuisen elämää > adhd aikuinen, viestejä 143 kpl, sivu 1 / 29
Kyppe 12.08.2012 klo 21.56
Olen hakenut adhd diagnoosin ja kerta käynti vielä niin saan sen virallisesti diagnotisoituna. Iloinen en siitä ole mutta tyytyväinen kyllä vaikka olenkin 40 täyttänyt ja piti nyt vasta kohdata se todellisuus että jokin vaan ei pääkopassa toimi oikein. Oli pakko tehdä jokin radikaali itsensä tutkiminen kun halusin löytää ammatin jota tekisin loppu työikäni ja siinä sivussa sitten kohtasin tämän haasteen kun aloin opiskelemaan. Nyt tiedän mikä mua haastaa opiskelussa sekä työelämässä, mutten enää tunne itseäni tyhmäksi vaan teen asioita toisella tavalla.

Halusinkin aloittaa tämän keskustelun sillä ajatuksella että saisin vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia niiden kanssa jotka ovat jo kohdannut itsensä sekä löytäneet "työkaluja" työhön ja arkeen, samalla tietenkin apuja niille jotka aloittavat samalta pohjalta kuin minä.
En osaa oikein vielä ajatella kaikkia asioita adhd:n kautta vaikka luin kirjan joka oli kirjoitettu juuri minusta (olikohan: adhd-aikuinen) ja siitä löysin joka sivulta niitä asioita joita kohtaan päivittäin.
Esimerkiksi huomaan aina kun keskustelen jonkun kanssa tylsistyväni jos en pääse itse puhumaan, samalla unohdan mistä puhuttiin ja aloitan sitten uuden asian tai vaivun vain johonkin muualle ajatuksiini, toisaalta oma puhe ei lopu jos avaan suuni. Samoin käy tekemieni asioiden kanssa, tylsistyn, unohdan ja turhaudun.

Kyppe

p.s. Olen juuri rekisteröitynyt palveluun ja kaikki neuvot tukinetin käytössäkin kelpaavat :)

Ahmed 14.08.2012 klo 14.07
Lainaus:
Kyppe kirjoitti 12.8.2012 21:56

Olen hakenut adhd diagnoosin ja kerta käynti vielä niin saan sen virallisesti diagnotisoituna. Iloinen en siitä ole mutta tyytyväinen kyllä vaikka olenkin 40 täyttänyt ja piti nyt vasta kohdata se todellisuus että jokin vaan ei pääkopassa toimi oikein. Oli pakko tehdä jokin radikaali itsensä tutkiminen kun halusin löytää ammatin jota tekisin loppu työikäni ja siinä sivussa sitten kohtasin tämän haasteen kun aloin opiskelemaan. Nyt tiedän mikä mua haastaa opiskelussa sekä työelämässä, mutten enää tunne itseäni tyhmäksi vaan teen asioita toisella tavalla.

Halusinkin aloittaa tämän keskustelun sillä ajatuksella että saisin vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia niiden kanssa jotka ovat jo kohdannut itsensä sekä löytäneet "työkaluja" työhön ja arkeen, samalla tietenkin apuja niille jotka aloittavat samalta pohjalta kuin minä.
En osaa oikein vielä ajatella kaikkia asioita adhd:n kautta vaikka luin kirjan joka oli kirjoitettu juuri minusta (olikohan: adhd-aikuinen) ja siitä löysin joka sivulta niitä asioita joita kohtaan päivittäin.
Esimerkiksi huomaan aina kun keskustelen jonkun kanssa tylsistyväni jos en pääse itse puhumaan, samalla unohdan mistä puhuttiin ja aloitan sitten uuden asian tai vaivun vain johonkin muualle ajatuksiini, toisaalta oma puhe ei lopu jos avaan suuni. Samoin käy tekemieni asioiden kanssa, tylsistyn, unohdan ja turhaudun.

Kyppe

p.s. Olen juuri rekisteröitynyt palveluun ja kaikki neuvot tukinetin käytössäkin kelpaavat :)

Moikka. Heti alkuun, jotta et pitkästy :), vuodatan hiukan taustaani, koska tällä hetkellä on ns. tilanne päällä itseni kanssa ja on tarve avautua Vastailen ihan lopussa esittämiisi kysymyksiin.

Itselläni on seuraava tilanne: olen korkeasti koulutettu, tehnyt haastavia duuneja työurani varrella (vuodesta 2003 alkaen nyt 6.työpaikka menossa, eli aika kauan olen töissäni keskimäärin viihtynyt), mutta koko ikäni olen huomannut olevani jotenkin erilainen kuin muut. Huomasin sen heti työelämään mennessäni, ett sosiaaliset tilanteet olivat todella vaikeita -en ollut läsnä, jännitikin, pelotti, etc. Hakeuduin lekurille vuonna 2005 ja päädyin silloin ADHD-tutkimuksiin.

Lopputuloksena minulla todettiin silloin sosiaalisten tilanteiden pelko -ok. Noh, sen kanssa tässä nyt ollaan sitten puljattu, ja se on tavallaan kovan työn ja itsensä altistamisen seurauksena parantunutkin.

Viime vuonna sain töissäni ylennyksen ja aika intensiivistä johtajan hommaa se olikin, kunnes uuvahdin vuoden vaihteessa, työuupumuksen kautta masennuin, olin kk:n sairasvapaalla, palasin 2.ksi kk:si, ja uudestaan sairasvapaalle, ja nyt on 3. kuukausi menossa. Tarkoitus olisi palata ensi kuun alussa töihin, jossa riemukkaasti aloitettiin YT:t vähän aikaa sitten. Kesällä vaikeiden lääkekokeilujen jälkeen syön tällä hetkellä Voxraa, joka sai mut sängystä ylös ja liikkeelle.

Viikko sitten psykiatri otti esille mahdollisuuden, että minulla saattaa sittenkin olla ADHD ja sosiaalisten tilanteiden pelko (sanoi, että aikaisempi tutkimus ei sitä poissulkenut, mutta sosiaalisten tilanteiden pelko oli akuutimipi silloin). Ja toden totta, minulla on tiettyjä piirteitä paljonkin.

Täytyy sanoa, että otin tämän uutisen raskaasti :( Olen jo käytännössä itseni diagnosoinut ADHD:ksi (vaikka kuulemma se on vasta alustavaa, ja jos olenkin, oireet ovat minulla keskimääräistä adhd-potilasta huomattavasti lievemmät). Olen hyvin stressaantunut elämäntilanteestani (työhön paluu, mahdolliset potkut, häpeä mennä takaisin pitkältä sairasvapaalta) muutenkin. On varmaan melkoisen haastavaa tehdä oikeaa diagnoosia, koska tässä on niin paljon muitakin kuormitustekijöitä, mutta lääkäri sanoi, että hänellä on potilaita, jotka ovat dosenttejakin. Mun pitäis kuitenkin ajatella, että elämä jatkuu (ja jatkuuhan se) ja olen tällainen, ja koska olen 35 vuotta tämän kanssa mahdolllisesti elänyt, elän jatkossakin.

Ja nyt niihin työelämänhallinta-asioihin:
1) Käytä kalenteria ja tee muistilistoja
2) Koita tehdä asioista jollain tavalla rutiininomaisesti: katso muistilistaa läpi tiettyinä aikoina päivittäin -toimi ja tartu asioihin, vaikka kynnys voi olla iso, ole tyytyväinen jos saat aikaa edes osan, koita priorisoida, mitkä ovat ne tärkeimmät asiat, jotka ehdottomasti tulee saada tehtyä

Itse sain suoritettua korkeakoulututkinnon luultavasti siksi, että 1) olin kiinnostunut/hyvin innostunut opiskeluaiheestani , olen luonteeltani kunnianhimoinen, keskityin hyvin voimakkaasti opiskeluun, koska aihe kiinnosti (käytännössä suljin aika paljon sosiaalista ympäristöäni, ulkoisia häiriötekijöitä (suljettu huone, korvatulpat etc.) ja puuhastelin niitä asioita -usein yksikseni-, joka piti mielen hyvänä: käytännössä urheilin, koska huomasin sen rauhoittavan minua > tästä tietysti seurasi sosiaalista kömpleyyttä ja arkuuttakin, mutta tulipahan tutkinto.

4) yritä pinnistellä keskusteluhetkissä, vaikka aiheet tuntuvat tylsiltä, nyökyttele vaikka, jos seurassa useampiakin (ei tarvitse välttämättä jutella), itselleni helpompaa, kun ympärillä vähemmän porukkaa > pyrin välttämään ei-formaaleja, runsaasti porukkaa sisältäviä hetkiä, koska tiedän, että ajatus lähtee karkailemaan ja olen haavelija (toisaalta tämä ruokkii sosiaalisten tilanteiden pelkoa...perkele). 5) arjessa pyrin rutiineihin -siivoukset tiettyinä päivinä-, laskujen maksut välittömästi, kun niitä postilaatikkoon tulee, kauppaan ostoslistat etc.

En tiedä, onko näistä mitään apua. Yllä oleva semikaoottinen viesti on ehkä enemmän oma kuvaukseni tilanteestani jokseenkin stressaantuneena. Täytyy sanoa, että tulevaisuus pelottaa tällä hetkellä. Onneksi mulla on ymmärtävä puoliso, ja jokseenkin hyvä tukiverkosto ja olen päässyt lääkäreille.

Tsemppiä.

PS. Nyt pitäisi siivota kämppä (p....e), sitten hoitaa kissaa, koska sairas (h....i), sitten mennä Avoimeen Yliopistoon kurssille (s....a), koska ajattelin, että alan totuttaa itseäni takaisin työelämän rutiineihin jollain tavalla (eilen tuli skipattua, kun ei huvittanut...), enkä voi urheilla, koska multa poistettiin luomia, enkä saa hikoilla (m....u!) ja muutenkin kyrsii :cool. Että sellaista. Ylihuomenna jatkotutkimukseen tästä ADHD-asiasta ja sitä rataa. Tehtiinkö sulle muuten mitään neuropsykologisia testejä (mä olen täyttänyt vain kysymyslomakkeita, ja aikoinaan tietty perheenjäsenet, ja silloinen kumppani haastateltiin).
Moderaattori on muokannut tätä viestiä 14.08.2012 16.35

Kyppe 14.08.2012 klo 20.41
Kiitos kirjoituksesta Ahmed :)
Itselläni on suuri tarve olla sosiaalisissa tilanteissa ja pidän paikoista missä on paljon ihmisiä, tykkään jutella monien kanssa. Mulla on paniikkihäiriö ollut yli 30 vuotta joka on rajoittanut elämää paljon ja joskus sitä lääkinnyt juomalla, no se ei tietenkään ole auttanut kuin välillisesti. Nyt paniikkihäiriö on hallinnassa niinkuin se vaan voi olla eikä estä mua kovinkaan paljon tekemisissä.
Keskusteluissa mulla tulee silloin ongelma jos pitää keskittyä siihen eli asia keskustelut ja varsinkin silloin jos siinä on kolme tai useampi. Pystyn kyllä seuraamaan useampaa keskustelua samaan aikaan jollen ole niissä itse mukana eikä tarvitse kuin poimia "hedelmät" niistä. Minusta on tylsää jos keskustelut on vakavamielisiä, mä en ole, otan asiat tosissani mutten vakavasti.
Olen usein töissä ollessani miettinyt että miksi niin moni asia menee multa ohi, pomo antaa ohjeet ja tehtäviä ja mä teen jotain mutta suurin osa unohtuu ja käyn kyselemässä että miten se olikaan, tämä on ollut vaikein asia mulle ymmärtää ja yrittää paremmin, no nyt tiedän mistä asia kiikastaa. Nyt opiskellessa olen ollut pitkän aikaa työharjoittelussa ja siellä kohdannut adhd:ta ja sitä kautta nähnyt itseni ja aloin tutkimaan voiko aikuisella olla ja voi ja olikin mulla. Opin paljon siitä miten mun pitää nähdä itseni eikä koittaa muuttaa itseäni mitä olin tehnyt kun luulin itseäni tyhmäksi.
Olen elämäni aikana opetellut tekemään asioita kalenterin kautta ja paljon rutiineja, mutta niistä tuli mulle enemmän rasite kuin hyötyä,en halua että rajoitan elämääni kaavamaisuuteen. Nyt olen jättänyt kalenterin pois melkein kokonaan, vain tärkeät menot siihen ja koittanut päästä rutiineista eroon, tämä siksi että näen itseni millainen adhd:na olen ja sitten ottaa pikkuhiljaa taas järjestelmällisyyttä käyttöön mutta vain sopivasti niin ettei se vaikuta muihin mun unohtamisillani. Elämä on kaaosta se täytyy myöntää enkä vielä tiedä mihin se on menossa.
Opiskelin kymmenisen vuotta sitten asiakaspalvelulähtöisen myyjän tutkinnon ja se oli todella mukavaa, opetus tapahtui luokassa ja kokeet olivat kysymys-vastaus muodoissa, nyt alaa mitä opiskelen opiskellaan niin että muutama tunti viikossa on koulussa ja ammattitaito näytetään etätehtävillä essee muodoissa ja näyttösuunnitelmilla, mä olen niin väsynyt kirjoittamiseen tai paremminkin siihen että se pitäisi olla jollakin tietyllä tavalla kirjoitettu, ei niinkuin tätä kirjoitan, suoraan omasta päästä. Kun kirjoitan esseetä niin jokaisen lauseen jälkeen mulla on kymmenen vaihtoehtoa seuraavalle lauseelle ja sama oravanpyörä jatkuu kymmenen sivua, se on raskasta ja kun koulussa äidinkieli oli mulle vaikein aine.

Huh :D tuli jotain teksitiä, mitähän tuli kirjoitettua, en jaksa tarkistaa :D

Kiitos vielä kirjoituksestasi, siinä oli paljon asiaa mitä tunnistan myös itsestäni, vaikka sosiaalinen puoli taitaa olla erilainen mutta siinäkin huomasin että olet haaveilija niinkuin minäkin, haaveilut ovat suuria pelastuskeinoja päästä pakoon tilanteista, esim. kassajonot. Itse tykkään myös tarkkailla ympäristöä ja siksi viihdyn vaikka ostoskeskuksissa.

:bd

artist29 15.08.2012 klo 20.51
Moi! Kuulostaa niin tutulta teidän kuvaukset, ADD ilman H:ta on usein vaikeampi tunnistaa ja siksi minäkin olen itse diagnosoinut itseni vasta nyt lähemmäs 30-vuotiaana (odottelen pääsyä neurologisiin tutkimuksiin mutta olen 99% varma että add:ta tämä on). Toki kun katson historiaani taaksepäin olen aina ollut add, mutta olen oppinut aika hyvin kompensoimaan sitä että en kuuntele mitä luennolla / pankissa / sosiaalisissa tilanteissa puhutaan. Luulin pitkään että tämä on vain osa taiteellista ja luovaa persoonallisuutta, mutta kun työelämän ja koulun vaatimukset kasvavat ja omat keskittymisongelmat pahenivat, päätin tehdä netissä muutaman adhd testin. bingo. Sen jälkeen olen lukenut aiheesta kaiken mahdollisen, ja suosittelisin kaikille ADHD:ta epäileville Dr. Russel Barkleyn sekä Edward Hallowellin kirjoja ja luentoja (löytyy youtubesta). Kun ADD:ta ymmärtää kokonaisvaltaisemmin (mm. motivaatioon, itsekuriin, ajan- ja tunteidenhallintaan liittyvät ongelmat) on sen kanssa helpompi tulla toimeen. Diagnoosi voi olla aluksi kova paikka, mutta minulle ainakin se on tällä hetkellä enemmän helpotus. Jos saan lääkityksen ja järjestän aikani paremmin, menee elämänikin eteenpäin ja voin vihdoin menestyä siinä missä haluan menestyä. Tällä hetkellä tuntuu että olen vain rämpinyt eteenpäin haaveillen ja suunnitellen tulevaa, mutta minun on ollut vaikeaa toimia suunnitelmallisesti tavoitteideni eteen.

Olisi kiva kyllä tutustua muihin adhd aikuisiin, he ovat varmasti mielenkiintoisia tyyppejä!

Kyppe 16.08.2012 klo 20.13
Tänään huomasin että on päiviä jolloin elämä on yhtä kaaosta.

Olen ukkon kanssa käynyt kunnostamassa meidän mökkiä kerran viikossa tänä kesänä ja totesin vain että nyt huomaan ettei ole tarkkaavaisuutta ollenkaan enkä pysty sitä kontrolloimaan yhtään.
Ajatukset menevät täysin omia reittejä ja minä omiani, sitten jää ja unohtuu se mitä olin tekemässä sekä kaikki on pelkkää sähläystä. Tämä oli opettaivaista sillä pystyin sitä vertaamaan niin hyvin aikaisempiin kertoihin kun ei ollut mitään uusia muuttujia eikä ärsykkeitä.

Oikeastaan olen tyytyväinen tähän päivään, opin itsestäni lisää :) eikä sattunut vahinkoja :bd

p.s. Kiitos artist29, käyn katsomassa noita suosittelujasi.
adhd:t on varmasti hyviä tyyppejä :cool

 
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | Seuraava sivu; Viimeinen sivu;
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > adhd aikuinen

Moniääniset keskusteluryhmä - keskustelua mielen sisäisistä äänistä
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa