Suoraan sisältöön
Tänään on sunnuntai 20.1.2019 klo . Onnea Sebastian | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 21.1.2019 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 21.1.2019 klo 18.00
TATU-chat tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneille tai sairastuneille nuorille
TATU-chat
Tulossa:
ma 21.1.2019 klo 18.00
Teema: Harvinaissairaiden nuorten oma chat.
Norio-chat
Norio-chat harvinaissairaille nuorille.
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Tunne siitä, että voimat loppuvat

Tunne siitä, että voimat loppuvat

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Aikuisen elämää > Tunne siitä, että voimat loppuvat, viestejä 248 kpl, sivu 1 / 50
star-crossed 10.08.2017 klo 21.26
Olen joitakin vuosia kärsinyt on-off-ahdistuksesta, masennuksesta tai uupumuksesta, miksi sitä nyt kutsuisikin, jossa välillä on ollut parempia, jopa oireettomia jaksoja, välillä sitten taas on vaikeampaa. On levoton olo, vatsassa tuntuu olevan jättimäinen kivi, sydän tykyttää tuhatta ja sataa.

Olin pitkään työtön, mutta sitten sain puolen vuoden osa-aikatyön, jonka jälkeen pääsin keikkaluontoiseen nollasopimustyöhön. Kaiken järjen mukaan töiden puolesta olen parhaassa jamassa aikoihin, mutta silti vain tuntuu, että olen jaksamiseni äärirajoilla.

Pidän kyllä työstäni ja olen iloinen, etten ole täysin työtön, mutta silti tuntuu, että työ uuvuttaa epäsäännöllisyytensä vuoksi. Tuntuu, ettei minulla ole kontrollia omaan elämääni. On mahdoton suunnitella mitään, koska joudun alati olemaan stand by -tilassa työkeikkoja toivoen. Samanaikaisesti stressaan koko ajan työn menettämisestä, vaikka mitään sellaisia merkkejä ei ole ilmassa. Olen myös alkanut jännittää tuttujakin työtilanteita, uusista puhumattakaan, ja pelkään sen heijastuvan työhönkin.

Tunnen olevani umpikujassa. En saa lisätöitä tai ennustettavimpia töitä, vaikka kuinka haen. Uuden ammatin opiskelu ei ihan noin vain onnistu, kun on terveydellisiä rajoitteita (jotka rajoittavat myös työmahdollisuuksia) ja toisaalta ilman säästöjä koulun penkille siirtyminen ei tunnu mahdolliselta. Samaan aikaan TE-toimisto hengittää niskaan. Tilanteessa, jossa haen kyllä töitä ja muita ratkaisuja tilanteeseeni niissä kuitenkin onnistumatta, tuntuvat hallituksen ajamat uudistukset työttömyyden hoitoon silkalta ajojahdilta, nurkkaan ajamiselta, jopa rangaistukselta. Pelkään, että jossain vaiheessa minut määrätään johonkin kurssille tai työharjoitteluun, jolloin keikkatöiden vastaanottaminen vaikeutuu, jopa estyy. Minulla ei ole mitään luottamusta hallitusta tai viranomaisia kohtaan, että tällaisia järjettömyyksiä ei annettaisi tapahtua.

Ahdistuksen ollessa pahimmillaan olen toivonut sairastuvani tai joutuvani onnettomuuteen, ihan vain saadakseni edes hetken aikaa vain olla, keskittyä vain juuri käsillä olevaan hetkeen, olla murehtimatta. En edes muista, että milloin viimeksi olisin ollut huoleton.

Ehkä kaikkein pahinta on haaveiden pois hiipuminen ja tunne elämättömyydestä. Tätäkö tämä elämä nyt sitten on? Ankeaa harmautta päivästä toiseen ilman valopilkkuja, elämän valuessa hiljalleen ohi. Olisi kiva mennä jollekin kurssille, mutta ei ole rahaa (ja mitähän työkkärikin siitä sanoisi?). En nähtävästi koskaan tule omistamaan asuntoa saati omakotitaloa, josta olen (olin?) haaveillut koko ikäni, tai autoa, pientä mielenkiintoisten kirjojen kotikirjastoa, kivoja astioita... Pois on myös jäänyt entinen intohimoni matkailu. Minulla oli keväällä voimakas halu lähteä yksin mökille, jonnekin luonnon keskelle nauttimaan hiljaisuudesta ja jalosta joutilaisuudesta; kuunnella tuulen huminaa lehdettömissä puissa ja katsella tulen tanssia takassa. Vaan mihinkäs töiden toivossa elävä nollasopparilainen pääsisi?

En tiedä mitä tekisin.

star-crossed 24.08.2017 klo 19.45
Eikö kellään ole edes samansuuntaisia kokemuksia?
Sandellls 25.08.2017 klo 09.37
Täällä samanlaisia tuntemuksia. Tuntuu, että elämä "valuu hukkaan", vaikka pintapuolisesti kaikki on hyvin.
aavameri 25.08.2017 klo 19.09
Hei. Täällä ilmoittautuu myös yksi jonka voimat vähissä.


Minulla on myös työsopimus, tosin se on voimassa vaan Joulukuuhun asti. Sitten joudun taas työttömäksi orjaksi vailla toivoa. Olin pitkään työttömänä ennen kuin tämä nykyinen ( palkkatuettu) paikka viimeinkin sain. Olin samassa paikassa viimevuonna työkokeilussa puoli vuotta. Ilmaiseksi. Nyt on kovin alkanut ahdistaa jo häämöttävä työttömyys. Tämä aika kun on ollut töissä on mielenterveys ja optimismikin ollut hieman kasvussa. Mutta tiedän että pian se taas katoaa syviin vesiin. Olen jopa pohtinut itsemurhaa. Se on auttanut hetkittäin eteenpäin ( ajatus että ei tarvitsi kärsiä). Se luo toivoa itselleni.

Kaikesta huolimatta ulkona paistaa aurinko ja se nousee taas huomenna. Voi kun voisi uskoa niin oman elämän kohdalla. Toivon teille paljon tsemppiä ja voimia elämässä. Toivotaan että meidänkin elämässä tulee parempia aikoja ja hyviä vointeja teille. Muistakaa että olette tärkeitä ja arvokkaita :mflw

star-crossed 27.08.2017 klo 17.20
Kiitos vastauksista! Jotenkin sitä vaan saa vähän lohtua, kun tietää ettei ole ainut jolla on tällaisia ajatuksia. Itseäni helpotti myös Helsingin Sanomissa ollut artikkeli, jonka mukaan epävakaa työ voi rasittaa enemmän kuin täysi työttömyys. Pienessäkin työssä on aika omat stressitekijänsä, omassa nollasopparityössä ainakin ennustettavuuden puute, ja siten sitä joutuu kantamaan kahden maailman, työn ja työttömyyden, paineita niskassaan.

Sandellls: elämän hukkaan valuminen on varsin karu, mutta osuva kuvaus omistanikin fiiliksistä.

aavameri: itsemurha on käynyt omassa mielessänikin. Ei vakavana pohdintana, vaan ajatuksena, että ei oikeastaan haittaa, vaikka sattuisinkin kuolemaan. Mitä minä menettäisin? En mitään. Mitä muut menettäisivät: palkattoman orjan, kepitettävän loisen?

Minä olin vuosi sitten palkkatuetussa työssä ja pitkän työttömyyden jälkeen se tuntui liki lomalta. Toivottavasti sinäkin pystyt edes hetkeksi unohtamaan työttömyysahdistuksen ja nauttimaan työssäolosta, sillä joulukuuhun on vielä pitkä aika.

 
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | Seuraava sivu; Viimeinen sivu;
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Tunne siitä, että voimat loppuvat

Tule mukaan Poroelämään!
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa