Suoraan sisältöön
Tänään on tiistai 16.10.2018 klo . Onnea Sirkka, Sirkku | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ke 17.10.2018 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ke 17.10.2018 klo 18.00
Teema: Yleistä keskustelua nuorille.
Saapas-chat.
Saapas-chat nuorille.
Tulossa:
ke 17.10.2018 klo 18.00
Teema: Sinuiksi-chat karismaattisesta kristinuskosta.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Nuorten foorumi > Masennusta, ahdistusta, eikä kukaan tajua

Masennusta, ahdistusta, eikä kukaan tajua

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Nuorten foorumi > Masennusta, ahdistusta, eikä kukaan tajua, viestejä 10 kpl, sivu 2 / 2
Reeta_SaapasSaapas tukihenkilö 26.05.2018 klo 10.59
Lainaus:
KK02 kirjoitti 27.2.2018 13:51

Hei!

Olen uusi täällä, rekisteröidyin vasta, mutta olen jo jonkin aikaa seuraillut tätä foorumia ja ollut usein rekisteröitymässä, mutten ole pystynyt. En ole kyennyt siihen. Nyt kirjoitan tämän uskoen siihen, ettei ketään kiinnosta. Miksi kiinnostaisi? Toivon kyllä, että joku välittää tai jotain, tai en tiedä. En tiedä, mitä toivoa, sillä ei ole toivoa, kai.

Moni teistä tietää, miltä masennus tuntuu. Sen takia päätinkin rekisteröityä. Josko löytäisin tämän kanavan kautta muita omaan ikäluokkaan kuuluvia, joiden kanssa voin vaihtaa ajatuksia ilman, että minua tuomitaan, ilman, että minua leimataan heti. Mutta taustojani hiukan. En taida nyt tähän vielä heti avata kovin paljoa, sillä en tiedä, lukeeko tätä edes kukaan. Miksi lukisi?

Olen 15-vuotias poika, täytän tänä vuonna 16, jos elän sinne asti, jos vaan jaksan. Asun pikkukunnassa. Alustavan diagnoosin perusteella minulla on kuulemma vakava masennus, lähes täydet pisteet ja vakava ahdistuneisuushäiriö. En ole varsinaisesti yrittänyt vielä itsemurhaa niin, että olisin joutunut minnekään sairaalaan tm. Sen on onnistuttava kerralla, sillä en tahdo, että kukaan saa tietää. Minut kuitenkin hylättäisiin lopullisesti sen jälkeen. Viiltelen tai muuten satutan itseäni vain silloin tällöin, sillä en tahdo, että kukaan näkee. Minulla ei ole lääkitystä vielä, sillä prosessini polilla on aika alussa. Itse kuitenkin päätin apua hakea, sillä tahtoisin parantua.

Minua on koulukiusattu ainakin jollain tasolla ensimmäiseltä luokalta lähtien. Itse oppimisesta pidän ja luen paljon, mutta juuri tuo muu puoli sitten on tökkinyt aika lailla. Tunnen itseni paljolti ulkopuoliseksi, vihatuksi tai muuten huonoksi. Minua turhauttaa todella paljon. Kaikki. Minun vanhempani ovat eronneet. Asun toisen kanssa, toisen kanssa olen yhteyksissä harvoin. Ei häntä kiinnosta minun elämäni, mutta miksi kiinnostaisi, kun ei minuakaan kiinnosta. En kerro ihmisille ajatuksistani, tiedän, että minut vain tuomittaisiin, jos kertoisin. Toivottavasti te ette tuomitse.

Tuossa oli nyt todella tiivistetty versio. Tiedän, ettei tilanteeni ole kovin paha. Miksi siis ulisen? Koska voin? En tiedä sitäkään. En tosiaan tiedä, mitä odotan, mutta leikittelen ajatuksella, että joku vastaisi. Se olisi hienoa. Rakastan muiden auttamista, ovathan muut minua arvokkaampia, mutta silti toivon itsekin saavani tukea. Teksti on todella sekavaa, mutta toivottavasti joku ymmärtää jotain. Jos olet lukenut tätä tähän saakka, ansaitset aplodit.

Tsemppiä teille kaikille. Muistakaa, että merkitsette jotain. Vaikken tunne teitä, enkä ole puhunut teille, merkitsette minullekin jotain! Kiitos, jos luit.

Moi KK02,
Mitä sinulle kuuluu?
Hienoa, että pystyit kertomaan tilanteestasi ja että olet hakenut apua. Asioista puhuminen yleensä helpottaa pahaa oloa. Olet arvokas ja tärkeä, vaikka sinusta ei siltä tunnukaan. Elämässä kannattaa keskittyä hyviin asioihin ja niihin juttuihin, jotka antavat sinulle iloa. Niistä saat voimaa selvitä vaikeista päivistä. Meissä jokaisessa on jotain hyvää ja sinäkin voisit pohtia missä sinä olet hyvä.
Iloa ja valoa elämääsi!

KK02 15.06.2018 klo 00.05
Lainaus:
Nuorinainen98 kirjoitti 24.4.2018 20:51

Hei!

Luin tekstisi. Olet rohkea kun kirjoitit sen, uskothan kun sanon? Toivon todella, että näet vastaukseni ja näet, että et ole yksin.
Minä tiedän mitä on olla masentunut. En välttämättä ymmärrä kaikkea mitä käyt läpi, enkä elä samanlaisessa elämäntilanteessa kuin sinä. Minä kuitenkin tiedän, mitä se on kun kaikki tuntuu raskaalta ja turhauttaa, ja tuntuu että kukaan ei välitä.
Muista, että tunne siitä, että kukaan ei välitä, ei pidä paikkaansa. Se on vain tunne. Ikävä ja raskas tunne, mutta ei totuus.
Älä luovuta! Virtuaalinen hali sinulle täältä ruudun takaa!

En tiedä, kyllä kai se on rohkeaa, ehkä, ehkä ei. Kaikki on aina niin helppo piilottaa nimimerkin tai jonkun symbolin taa. On helppoa kirjoittaa vaikkapa biisi jostain, muttei se oikeasti vaadi mitään. Arvostan todella sitä, että vastasit. Toivottavasti sulla itelläs on kaikki nyt hyvin. Kiitos!

KK02 15.06.2018 klo 00.11
Lainaus:
nuoripeka kirjoitti 11.5.2018 21:14

Huomasin että olit vastannut minulle,tuntui todella mukavalta että joku edes laittaa kannustavia tsemppejä. Tosiaan olen alkanut saamaan itselleni ammattiapua,joten toivotaan että selviän. Nyt tulevana maanantaina minulla psykiatrian poliklinikalle alkukartoitus. Lääkäri kirjoitti lähetteen psykiatrian poliklinikalle.

Tosiaan mieliala/olo hieman parempi,kun on saanut nukuttua ja syötyä jotain. Olen aloittanut ja pyrin käymään joka tiistai VPK-harrastuksessa.
Välillä on hyviä päiviä mutta tosi usein pahoja päiviä,jolloin ajatuksissa on itsetuhoiset asiat.

On mukava kuulla, että sulla on edes välillä hyviä päiviä. Toivotaan, että näitä hyviä päiviä tulis useemmin ja useemmin. Mä kuitenkin toivon, että tiedät olevas arvokas. Sä merkkaat paljon ja oot täydellinen just tollasena. Kukaan, ei siis kukaan vois olla sua parempi sä ja just sä oot mahtava ihminen, jolla oikeesti on arvoa.

Mä tiiän, ettei tämä välttämättä tarkota mitään, kun mä sanon näin. Enhän mä itekkää aattele noin, mutta se on silti totuus. Tsemppiä sulle "nuoripeka"! Sä selviät kyllä, susta on vaikka mihin.

KK02 15.06.2018 klo 00.17
Lainaus:
Reeta_Saapas kirjoitti 26.5.2018 10:59

Moi KK02,
Mitä sinulle kuuluu?
Hienoa, että pystyit kertomaan tilanteestasi ja että olet hakenut apua. Asioista puhuminen yleensä helpottaa pahaa oloa. Olet arvokas ja tärkeä, vaikka sinusta ei siltä tunnukaan. Elämässä kannattaa keskittyä hyviin asioihin ja niihin juttuihin, jotka antavat sinulle iloa. Niistä saat voimaa selvitä vaikeista päivistä. Meissä jokaisessa on jotain hyvää ja sinäkin voisit pohtia missä sinä olet hyvä.
Iloa ja valoa elämääsi!

Hei Reeta_Saapas! Mulle kuuluu aika vaihtelevaa. Ootan toisaalta kauhulla, toisaalta innolla lukion alkua syksyllä. Mulla on välillä hyviiki päivii, mutta pääasiassa olo on melankolinen ja huono. Oon onnistunu oleen viiltelemättä jo pidemmän aikaa, sillä yks kaveri sano, että se suuttuu, jos teen niin. Se vaan ahdistaa lisää, mut noh... Paree kai sekin.

Mä en tiiä, mun mieliala on vaan niin vaikee. Siinä on kaksi ääripäätä ilman välimuotoja. Joko tumtuu menevän liian lujaa tai sitten ei mikään lähde. Mulla on huomenna aika polille taas... En tiedä, sekin pelottaa ja ahdistaa.

Miten sulla menee?

Reeta_SaapasSaapas tukihenkilö 10.08.2018 klo 11.39
Lainaus:
KK02 kirjoitti 15.6.2018 0:17

Lainaus:
Reeta_Saapas kirjoitti 26.5.2018 10:59

Moi KK02,
Mitä sinulle kuuluu?
Hienoa, että pystyit kertomaan tilanteestasi ja että olet hakenut apua. Asioista puhuminen yleensä helpottaa pahaa oloa. Olet arvokas ja tärkeä, vaikka sinusta ei siltä tunnukaan. Elämässä kannattaa keskittyä hyviin asioihin ja niihin juttuihin, jotka antavat sinulle iloa. Niistä saat voimaa selvitä vaikeista päivistä. Meissä jokaisessa on jotain hyvää ja sinäkin voisit pohtia missä sinä olet hyvä.
Iloa ja valoa elämääsi!

Hei Reeta_Saapas! Mulle kuuluu aika vaihtelevaa. Ootan toisaalta kauhulla, toisaalta innolla lukion alkua syksyllä. Mulla on välillä hyviiki päivii, mutta pääasiassa olo on melankolinen ja huono. Oon onnistunu oleen viiltelemättä jo pidemmän aikaa, sillä yks kaveri sano, että se suuttuu, jos teen niin. Se vaan ahdistaa lisää, mut noh... Paree kai sekin.

Mä en tiiä, mun mieliala on vaan niin vaikee. Siinä on kaksi ääripäätä ilman välimuotoja. Joko tumtuu menevän liian lujaa tai sitten ei mikään lähde. Mulla on huomenna aika polille taas... En tiedä, sekin pelottaa ja ahdistaa.

Miten sulla menee?

Kiitos, minulle kuuluu hyvää! Olen palannut takaisin arkeen ja työhön kesäloman jälkeen.

Tärkeintä on, että saat apua pahaan oloosi. Muistathan kertoa kaikista ajatuksistasi ja tuntemuksistasi avoimesti polilla. Päivä kerrallaan, se riittää.

Jaksamista ja tsemppiä lukioon!

 
Edellinen sivu; | 1 | 2 |
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Nuorten foorumi > Masennusta, ahdistusta, eikä kukaan tajua

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa