Suoraan sisältöön
Tänään on perjantai 22.3.2019 klo . Onnea Vihtori | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 25.3.2019 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 25.3.2019 klo 17.00
Teema: Sinuiksi-chat transfeminiinisyydestä.
Sinuiksi-chat sukupuoli-identiteetistä.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Tulossa:
ma 25.3.2019 klo 18.00
TATU-chat tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneille tai sairastuneille nuorille
TATU-chat
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Parisuhde, koti ja perhe > Liitympä petettyjen joukkoon minäkin

Liitympä petettyjen joukkoon minäkin

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Parisuhde, koti ja perhe > Liitympä petettyjen joukkoon minäkin, viestejä 124 kpl, sivu 25 / 25
Muruset 05.02.2019 klo 10.41
Hei Surullinen... mukava kun jaksoit jakaa kuulumisiasi, vaikkei ne niin mukavia olekaan. Miten oma terapiasi etenee? Onko siitä ollut apua ja koetko saavasi siitä tukea tilanteeseen? Oletteko vielä yhdessä käyneet terapiassa?

En osaa oikein neuvoa, mutta muuten nuo vaiheesi kuulostavat todella tutulta, paitsi että emme asuneet erillämme (ajatus kyllä oli jossain vaiheessa). Minä meillä eropaperit aikanaan vein sisään ja se sai miehen meillä toimimaan ja nousemaan omasta kuopastaan ja toimimaan. Mitä mies haluaa pohdinnat kestivät pitkään ja ne tuntuivat minusta todella epäreilulta. Tulla ensin petetyksi ja sitten vielä odottaa mitä toinen päättää...

Meillä molempien yksilöterapiat jatkuvat ja ollaan ehkä voiton puolella. Syksyllä kirjoitinkin, että ei viety toista vaihetta erosta ja on alettu löytää vähitellen yhteistä säveltä. Todella raskasta ja vuoristorataa tämä on vieläkin ajoittain, mutta enemmän on valoisia ja ns. normaaleja päiviä. Ja kuopat eivät enää ole niin syviä kuin aiemmin, niistä noustaan nopeammin ylös.

Luottamus on palautunut aika lailla kokonaan. Turvallisuuden tunne ja usko siihen, että tämä kestää ja tämä saadaan rakennettua uudelleen rakoilee välillä. Ehkä se on itseluottamuksen puutetta... Hidasta ja raskasta, mutta toisinaan palkitsevaa ja ajoittain onnellistakin.

En osaa sinua Surullinen neuvoa, mutta toivotan voimia ja pidä itsestäsi huolta. Terapioiden nimeen vannon, mutta ei niistäkään ole apua jos toinen ei sinne lähde tai ei halua yrittää. Lämmin halaus talvipäivään ja ollaan kuulolla.

Surullinen, mutta toiveikas 05.02.2019 klo 18.59
Hei Muruset,

Meillä päätettiin nyt laittaa eropaperit eteenpäin. Olo on todella surkea ja epäonnistunut, kun takana todella onnellisia vuosikymmeniä. Lapsi surettaa. Toinen asuu jo pois kotoa. Sekin sattui juuri tähän aikaan. Ensin lähti isä ja sitten lapsi. Kahdestaan nuorimman kanssa nyt elellään. En voi käsittää tätä tilannetta itse, että mihin häviää 25 vuotta tuosta noin vaan romukoppaan. Olen kai vieläkin shokissa. Yritän jaksaa lasten takia. Kaikki yhteiset unelmat ja suunnitelmat. Niitä oli vielä syksyllä isojakin. Kaikki unohdetaan. Lapset ei isälleen tunteita näytä ja teini nyt ei halua puhua minullekaan vaikka aina yritän sanoa, että saa olla vihainen, surullinen... mitä vaan. Ja saa puhua. Äiti on ja pysyy. On niin sekava olo. Toisaalta vihainen ja toisaalta äärettömän surullinen. Siitä, etten jättänyt miestä samantien, kun pettämisestä kiinni jäi. Asiat pelottaa, mutta enää en miehelle sitä iloa suo, että pelkoni tai tunteeni näytän. Pettymyksen ja vihan kyllä, mutta en suruani enää näytä. Itken sitten salaa. Ystävät ja kaikki sukulaiset ovat olleet ihan ymmällään, että miten voi olla totta? Että teistä viimeiseksi ajatteli eroa. Niinhän sitä itsekin luuli. Yritän nyt alkaa elää ja vielä pieni toivo kuitenkin on, että tämän harkinnan aikana mies tulisi katumapäälle. En sitten tiedä onko tämän ajattelu järkevää. Tuskin. Minkäs teet, kun menohalut ajoivat rikkomaan perheen. Pahinta on se, että pettäminen ei riittänyt. Vielä tämä :nyyh

jjasco 07.02.2019 klo 00.56
Lainaus:
Surullinen, mutta toiveikas kirjoitti 5.2.2019 18:59

Hei Muruset,

Meillä päätettiin nyt laittaa eropaperit eteenpäin. Olo on todella surkea ja epäonnistunut, kun takana todella onnellisia vuosikymmeniä. Lapsi surettaa. Toinen asuu jo pois kotoa. Sekin sattui juuri tähän aikaan. Ensin lähti isä ja sitten lapsi. Kahdestaan nuorimman kanssa nyt elellään. En voi käsittää tätä tilannetta itse, että mihin häviää 25 vuotta tuosta noin vaan romukoppaan. Olen kai vieläkin shokissa. Yritän jaksaa lasten takia. Kaikki yhteiset unelmat ja suunnitelmat. Niitä oli vielä syksyllä isojakin. Kaikki unohdetaan. Lapset ei isälleen tunteita näytä ja teini nyt ei halua puhua minullekaan vaikka aina yritän sanoa, että saa olla vihainen, surullinen... mitä vaan. Ja saa puhua. Äiti on ja pysyy. On niin sekava olo. Toisaalta vihainen ja toisaalta äärettömän surullinen. Siitä, etten jättänyt miestä samantien, kun pettämisestä kiinni jäi. Asiat pelottaa, mutta enää en miehelle sitä iloa suo, että pelkoni tai tunteeni näytän. Pettymyksen ja vihan kyllä, mutta en suruani enää näytä. Itken sitten salaa. Ystävät ja kaikki sukulaiset ovat olleet ihan ymmällään, että miten voi olla totta? Että teistä viimeiseksi ajatteli eroa. Niinhän sitä itsekin luuli. Yritän nyt alkaa elää ja vielä pieni toivo kuitenkin on, että tämän harkinnan aikana mies tulisi katumapäälle. En sitten tiedä onko tämän ajattelu järkevää. Tuskin. Minkäs teet, kun menohalut ajoivat rikkomaan perheen. Pahinta on se, että pettäminen ei riittänyt. Vielä tämä :nyyh

En tiedä voiko tänne linkkejä laittaa, mutta lueppas tämä:

linkki

Syysmyrsky 11.02.2019 klo 19.17
Surullinen, olen oman elämäni kriisissä lukenut nyt viime aikoina paljon miehen keski-iän kriisistä. Amerikassa sille on ihan omia sivuja ja tukiryhmiä jätetyille vaimoille. Katsopa vaikka semmoinen kuin mlc forum ja the heros spouse. Noilla kun haet niin voit löytää jotakin, mikä auttaa sinua ymmärtämään ja ehkä toimimaankin, jos toivoisit vielä saavasi liittosi pelastettua. Yksi ensimmäisiä neuvoja siellä on hiljaisuus, sille lähtijälle pitää tosiaan antaa rauha käsitellä asioitaan, niin vaikeaa kuin se onkin... Suomessa näistä keski-iänkriisijutuista puhutaan minusta olemattoman vähän.
 
Ensimmäinen sivu; Edellinen sivu; | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 |
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Parisuhde, koti ja perhe > Liitympä petettyjen joukkoon minäkin

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa