Suoraan sisältöön
Tänään on sunnuntai 16.12.2018 klo . Onnea Auli, Aulikki, Aada | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 17.12.2018 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ti 18.12.2018 klo 15.00
Teema: Vauvahaaveita.
Vahvistu vanhempana -chat/Kehitysvammaisten Tukiliitto
Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
Tulossa:
ti 18.12.2018 klo 17.00
Teema: Sinuiksi-chat islamista.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Parisuhde, koti ja perhe > Liitympä petettyjen joukkoon minäkin

Liitympä petettyjen joukkoon minäkin

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Parisuhde, koti ja perhe > Liitympä petettyjen joukkoon minäkin, viestejä 118 kpl, sivu 24 / 24
ellukkka 23.11.2018 klo 12.31
Samaistun viivuska paljon tuohon kysymykseen, että miten voi pitää mielenterveyden kasassa tässä tilanteessa ja olla sairastumatta masennukseen. Nyt varsinkin tuntuu siltä, että elämältä olisi viety kokonaan pohja pois. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat menevät aivan uusiksi. Koko elämä menee aivan uusiksi. Ja tulevaisuus yksin pelottaa todella paljon. Itsetuntonikin on poljettu maahan.
Tunnen itsenikin jopa likaiseksi sen takia, koska mies on käynyt toisen naisen luona ja tullut sen jälkeen samaan sänkyyn minun kanssani. Ensiviikolla varaan ajan työpsykiatrille jonne sain onneksi lähetteen.
En vain tiedä miten tulen itseni pitämään kasassa. Onneksi on muutama hyvä kaveri jolle voi asiasta avautua sekä unta parantamaan lääkärin määrämät unilääkkeet.
Aika parantaa ja siihen ei mikään muu auta kuin asioiden käsittely, mutta toivoisin voivani hypätä jo vuodella tästä tilanteesta eteenpäin. Kaikkea sitä ihminen joutuukaan kestämään.
Talvimyrsky 08.12.2018 klo 11.41
Olen lukenut näitä kirjoituksia, ja on auttanut jonkin verran huomata, ettei ole yksin tässä tuskassaan. En kyllä kenellekään toivoisi tätä suunnatonta pahaa oloa.
En tiedä, saanko sanoa, että minua on petetty, mutta kerron oman tarinani.
Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa 20 vuotta ja meillä on kaksi teini-ikäistä tytärtä. Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet hyvin raskaat ja stressaavat. Kumpikin tytär on voinut henkisesti huonosti, ja takana on sairaalajaksoa masennuksen ja itsetuhoisuuden takia. Sijaiskotia, juomista, koulupoissaoloja.
Viime toukokuussa päädyimme hakemaan eroa mieheni kanssa. Minun piti muuttaa pois, mutta kaupungin jonot vuokra-asuntoihin on pitkät.
Kesällä toinen tytär muutti eri paikkakunnalle "opiskelemaan". Kyseessä olikin yllätysraskaus ja meistä tuli yhtäkkiä isovanhemmat.

Odotellessani asuntoa, mieheni päättikin yllättäen, että muuttaa takaisin kotikaupunkiinsa. Kaikki kävi todella nopeasti, vaikka tarkoitus oli, että asumme samassa kaupungissa, jotta nuorempi tytär saa tarvitsemansa tuen, voi asua kumman luona tahansa ja vaihtaa toisen luo jos siltä tuntuu. Vastuu jakautuisi kummallekin.

Niin siis... Mies muutti syyskuun alussa, ajattelematta, miten se vaikuttaa tyttäremme. Ero kun on jo tarpeeksi raskasta, vaikka olemme olleet hyvissä väleissä ja eroon ei liittynyt mitään dramatiikkaa.
Sovimme, että vietämme joulun yhdessä, viimeistä kertaa ihan tyttöjen takia. (Vanhempi tytär sairastui lapsen syntymän jälkeen psykoosiin, ja antoi vauvan adoptioon).
Sovimme myös, että ei muita suhteita, kunnes ero on virallinen.

Reilu viikko sitten sain yllättäen tietää, että miehellä onkin jo uusi suhde. Kertoi siitä puhelimessa "kautta rantain". Tavannut jonkun Tinderissä ja heti mennyt kuulemma sänkyyn ym.
Puhelimessa en osannut suhtautua asiaan mitenkään, tunsin vain kuinka palleaan alkoi tulla möykky. Puhelun jälkeen shokki alkoi vähitellen iskeä oikein kunnolla. Muutosta ei ollut edes kolmea kuukautta.
Tunteet vyöryivät päälle; kipua, ahdistusta, pahoinvointia, epäuskoa. Aluksi kaikkein suurin ahdistus liittyi siihen, että ihminen, johon olen luottanut yli 20 vuotta, rikkoi sopimuksemme, petti luottamuksen täysin.
Sen seurauksena tytär näki äitinsä itkuisena ja pahoinvoivana, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Hän ilmoitti, ettei halua viettää joulua lainkaan.
Mies soitti myöhemmin, ja silloin romahdin. Huusin, raivosin ja itkin, että kuinka hän voi tehdä niin. Rikkoa sen luottamuksen ja ystävyyden viime metreillä. Että täällä on nyt lapsi, joka ei halua viettää enää joulua. Että kuinka hän voi pilata tällä tavalla kaiken, varsinkin sen jälkeen, mitä kaikkea on tapahtunut viimeisen vuoden aikana.

En ole nyt pystynyt syömään, enkä nukkumaan. Välillä tuntuu, että ei tässä mitään, ja sitten tulee kyyneleet, suru, viha, inho, pettymys. Mielikuvat hänestä koskemassa siihen naiseen. Sitä seuraava pahoinvointi.
Olen niin vihainen. Pettynyt itseeni, koska tajusin, että minulla on edelleen paljon tunteita häntä kohtaan.
En tiedä, saanko tuntea, että minua on petetty? Olemmehan kuitenkin eroamassa.
Olen vain hyvin lojaali. En ole koskaan pettänyt häntä. En vain olisi ikinä voinut kuvitella, että hän ei pitäisi sopimuksestamme kiinni.
Olemme viestitelleet ja puhuneet puhelimessa. Hän on edelleen tulossa viettämään joulua tänne. En todellakaan tiedä, mitä siitä tulee. Yritän parhaani olla mustamaalaamatta häntä tytöille. Yritän olla suuttumatta, heittämättä ilkeitä kommentteja. Mutta kun hän lähtee, niin aion sanoa, etten halua enää nähdä tai kuulla hänestä ellei ole aivan pakko tyttöjen takia. Tämä olisi voinut päättyä niin toisin...

Tässä oli vain murto-osa asioista, ja anteeksi, jos teksti on sekavaa.

suora10 09.12.2018 klo 21.00
Lainaus:
Surullinen, mutta toiveikas kirjoitti 15.10.2018 0:23

Tänään tein päätöksen, että miehen on aika valita. Joko perhe ja minä tai sitten erotaan. Olen ollut niin väsynyt tähän tilanteeseen että ollaan yhdessä mutta jotain puuttuu. Tänään oli keskustelua jollaista mies ei osannut odottaa. Sanoin että olen niin väsynyt ja valmis kertomaan erosta lapsille. Kerroin jälleen tunteistani ja sen miltä tuntuu kun mikään ei muutu. Miehelle tuli hätä. Pitkästä aikaa kyyneleet silmiin. Hän halusi lisäaikaa näyttää että rakastaa ja haluaa olla yhdessä.

Olen onneksi löytänyt tämän sivuston ja mielenkiintoisia kirjoituksia on paljon.
Vallankäyttö (henkinen) parisuhteessa, hm, melko tavallista. itku ja mököttäminen
ovat ne perinteiset. Anteeksi nyt - surullinen, mutta toiveikas-, ehkäpä mies pelkää että menettää sinut, voisin ajatella että hänellä on turvattu olo ja kaikki tarjottimella, jos lähtisit niin hänelle jää epävarmuus, täytyy olla yksin ja monia asioita järjestellä.

Myönnän itse käytän kyllä molempia,itken ja mökötän, hetken. Saan kyllä huomiota, sitähän kaipaan.

Olen ollut parisuhteessa kuutisen vuotta mutta voiko sitä sanoa parisuhteeksi kun toinen on edelleen avioliitossa?

Meni jonkin aikaa ennenkuin ymmärsin että hän tapailee vaimoaan minulta salaa, sänkyyn asti ehkä, ei varmaa tietoa. Heillä on yhteiset lapset, sehän yhdistää jo hyvin.
Mutta onko minun hyväksyttävä se?
Ei ole mutta olen ajatellut että kun minä haluan olla tässä suhteessa niin annan asian olla niin.
Nyt rupee pikku hiljaa kärventämään niin tuo salatapailu että mietin tosi ankarasti itsekseni kuinka kauan jaksan...
Ei toiselle voi kertoa että en pidä hänen vaimotapailuistaan. Tulee hirvee huuto.
Olen kokenut senkin ja ymmärsin että hän pelkää menettävänsä minut koska hermostuu asiasta. Kaikki on hänelle tarjottimella ja yksinolo pelottaa.

Miten ihmeessä tällaisen ratkaisee, toinen porskuttaa eteenpäin ilman omantunnon tuskia.
Vai onko ollenkaan omantunnon tuskia.

Tämä on ensimmäinen parisuhde jossa asun myös miehen kanssa samaa taloutta.
Ylipäätään ainoa laatuaan pikkasen olen yksin viihtyvänä tarponut jo monia vuosia ennen tätä tapausta.

Niinpä, mitä menetän jos teen asian selväksi itselleni ja miehelle?

 
Ensimmäinen sivu; Edellinen sivu; | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 |
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Parisuhde, koti ja perhe > Liitympä petettyjen joukkoon minäkin

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa