Suoraan sisältöön
Tänään on tiistai 16.10.2018 klo . Onnea Sirkka, Sirkku | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ke 17.10.2018 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ke 17.10.2018 klo 18.00
Teema: Yleistä keskustelua nuorille.
Saapas-chat.
Saapas-chat nuorille.
Tulossa:
ke 17.10.2018 klo 18.00
Teema: Sinuiksi-chat karismaattisesta kristinuskosta.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Parisuhde, koti ja perhe > Liitympä petettyjen joukkoon minäkin

Liitympä petettyjen joukkoon minäkin

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Parisuhde, koti ja perhe > Liitympä petettyjen joukkoon minäkin, viestejä 110 kpl, sivu 22 / 22
Surullinen, mutta toiveikas 03.10.2018 klo 12.09
Itseänikin pisti mietityttämään tuo että ei saisi olla vaatimuksia tai odotuksia. Itselläni odotuksia on paljon. Ja toiveita. Ihana kuulla että joillakin on alkanut mennä paremmin. Välillä miettii että mitäs jos tämä ei enää tästä muutukaan. Minä nimenomaan kaipaan sitä että mies näyttää minun olevan tärkeä. Ykkönen.
Meillä tulee pettämisen selviämisestä vuosi täyteen pian. Kriisiä miehellä ollut paljon pidempään. Itse vaan mietin että koska tämä loppuu? Koska toinen tulee järkiinsä. Palaa ennalleen. Viikonloppuna kysyin suoraan että miksi ajatteli luopuvansa turvallisesta ja hyvästä elämästä ehjässä perheessä? Vastaus oli että siksi en ole luopumassakaan. Silti käytös viestittää välillä muuta. Pitääkö vaan antaa enemmän tilaa vai mitä ihmettä teen? Mies tekee kyllä reissuja ja harrastaa. Luottamus palautunut sen suhteen jo aika hyvin. Terapia tulee kyllä tarpeeseen nyt.
Muruset 03.10.2018 klo 12.28
Hei Beren ja Surullinen,
Huomasin itsekin tuon miten hassulta kuulosti odotukseton elämä. Se oli ehkä vähän kontekstista irrallaan. Liittyi miehen ja minun parin vkon takaiseen yhteiseen teatteri-hotelliviikonloppuun, johon terapeutti sanoi kun sitä panikoin (aiempi vastaava meni persiilleen ja päättyi riitaan keväällä), että mitä jos et suunnittelisi ja käsikirjoittaisi mitään vaan menisit avoimin mielin ilman odotuksia ja nauttisit.

Näin tein ja viikonloppu oli monella tapaa ihana ja hoitava. Siitä jalostimme yhdessä mieheni kanssa ohjenuoraksi ajatuksen, että kohtaamme toisemme tässä uudess parisuhteessa uteliaina ja avoimina, emmekä lataa odotuksia ja vaatimuksia itsellemme tai toisillemme.

Sitoutuminen ja ajatukset siitä mitä kumpikin tarvitsee, jotta parisuhde on molemmille hyvä, on ollut paljon keskusteluissamme. Eli täysin ilman odotuksia ja vaatimuksia ei voi olla liikenteessä, mutta tuhoavat, kovat tavat joita molemmat olemme aiemmin harjoittaneet eivtä toimi. Meillä siis utelias seikkailuvaihde päällä, molemmilla, yhdessä. Te kauemmin taistelleet varmasti tiedätte, että ylämäkeä ja alamäkeä riittää, tällä hetkellä osaamme jo molemmat olla kiitollisia siitä että kumpikin jäimme tähän suhteeseen ja haluamme siitä nauttia tulevaisuudessa.

Nutmeg 13.10.2018 klo 05.02
Olen iloinen että olen löytänyt tukinetin ja nämä keskusteluryhmät.itselläni on takana yli 30 vuoden parisuhde, avioliittoa lähes 30 vuotta ja lapset aikuisiksi kasvatettu, myrskyisät ja osin varsin vaikeatkin teinivaiheet takana. Tämän vuoden aikana selvästi tuli esiin miehen muutoksen kaipuu, mitään kolmatta osapuolta ei pitänyt olla mukana ja erosta puhuimme, kuitenkin välillä kaikki tuntui olevan hyvinkin ja yhteisolo mukavaa. Yllättävässä tilanteessa kuitenkin vahingossa paljastui miehen vuoden kestänyt salasuhde. Samalla selittyi vuoden aikana tapahtunut miehen persoonankin muuttuminen, niin henkisesti kuin fyysisestikin, enkä oikeastaan enää tunnista häntä siksi rakkaaksi miehekseni jona häntä pidin. Hän tuntuu elävän uutta nuoruutta, jossa kaikki vanha ja perhe myös on vähemmän tärkeää, naisystävä ei ole minua nuorempi mutta on haluttavampi, kun taas minua kohtaan ei enää intohimoa tunne. Kun luen täällä olevia tarinoita, monet niistä ovat kuin omasta elämästäni, ja näin siis yllättäen minäkin olen olen tilanteessa, jossa oman elämän perustat ovat romahtaneet, ja oma mieleni ja mielentilani vaihtuu hetkessä sen mukaan, mitä viestejä mitä ilmeisimmin tulevalta ex-puolisolta tulee (olemme nyt asumuserossa). Välillä hän haluaa aktiivisesti jatkaa parisuhdetta ja korjata liittomme, välillä viestit täysin päinvastaiset ja viestien sanoma voi päivässäkin vaihtua laidasta laitaan. Yhteys kolmanteen osapuoleen on edelleen olemassa ja vahvana. Vaikka harkinta-aikamme onkin vasta alussa, täältä lukemieni tarinoiden kulku vaikuttaa siltä, että kun parisuhteessa on uskottomuutta ollut (omassa tilanteessani muitakin suhteita on ilmeisesti takana), ei ennuste liiton jatkumiselle ole mitenkään hyvä, ja valmistaudunkin tässä joka tapauksessa kakkosvaiheeseen, terapeutin tukemana. Mutta suuri hämmästys minulle on ollut, miten nopeasti ja täydellisesti elämä saattaa muuttua aivan toiseksi, kun itse on luullut että välillämme on aitoa kiintymystä. Suuri yllätys on myös ollut, että jälkeenpäinkään, puolison viestejä esim työmatkoilta tulleilta lukeneena en niiden perusteella olisi mitenkään voinut arvata, että matkalla onkin ollut mukana naisystävä. En siis ollenkaan tunnista enää mieheni persoonaa, ja se tässä onkin suurin suru.
Surullinen, mutta toiveikas 13.10.2018 klo 19.26
Nutmeg. Kiitos viestistäsi. Näin se elämä todellakin voi romahtaa. Täällä toinen nainen ei kuvioissa enää ole, mutta muuten miehen käytös on niin erilaista, kuin mitä se on ollut 25v. Hänen sanojensa mukaan se johtuu siitä että meillä on viimeiset kk riidelty ja itketty paljon. Riidat ja itkut taas johtuu miehen muuttuneesta persoonasta. Välillä tekisi mieli luovuttaa vaikka mies sanoo että vieläkään ei ole myöhäistä. En tiedä. Tuntuu että eläisin jonkun toisen elämää tai painajaista.
Surullinen, mutta toiveikas 15.10.2018 klo 00.23
Tänään tein päätöksen, että miehen on aika valita. Joko perhe ja minä tai sitten erotaan. Olen ollut niin väsynyt tähän tilanteeseen että ollaan yhdessä mutta jotain puuttuu. Tänään oli keskustelua jollaista mies ei osannut odottaa. Sanoin että olen niin väsynyt ja valmis kertomaan erosta lapsille. Kerroin jälleen tunteistani ja sen miltä tuntuu kun mikään ei muutu. Miehelle tuli hätä. Pitkästä aikaa kyyneleet silmiin. Hän halusi lisäaikaa näyttää että rakastaa ja haluaa olla yhdessä. Pitkään tätä mietin. Kysyin että mikä nyt saa yhtäkkiä mielen muuttumaan jos on halunnut tai haaveillut elää yksin? Nyt näki omien sanojensa mukaan sen että on tosella menettämässä vaimonsa jos ei tyyli muutu. Annoin aikaa kaksi viikkoa. Näin ja tunsin miten onnellinen hän oli tästä.
Tämä päivä on ollut ihana. Olo on todellakin ollut rakastettu. Nyt voin vaan toivoa että tämä jatkuu. Jos niin ei käy se on miehen valinta ja elämä menee eri suuntiin.
 
Ensimmäinen sivu; Edellinen sivu; | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 |
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Parisuhde, koti ja perhe > Liitympä petettyjen joukkoon minäkin

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa