Suoraan sisältöön
Tänään on perjantai 20.10.2017 klo . Onnea Kauno, Kasperi, Jasper, Jesper | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 23.10.2017 klo 17.00
Liveryhmät
Tulossa:
pe 20.10.2017 klo 12.00
Teema: Huolettaako kumppanisi mielenterveys? Miten ottaa asia puheeksi?
Kolmen kimppa -chat pariskunnille.
Kolmen kimppa -chat pariskunnille.
Tulossa:
ma 23.10.2017 klo 21.00
Teema: Avoin keskustelu.
EETU-chat: Tukea miehille ero-ongelmien käsittelyyn
EETU-chat liveryhmä miehille
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Parisuhde, koti ja perhe > 14 vuoden jälkeen

14 vuoden jälkeen

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Parisuhde, koti ja perhe > 14 vuoden jälkeen , viestejä 19 kpl, sivu 4 / 4
Kolmenmamma 12.10.2017 klo 15.33
Jatkan itselleni. Tänään perheneuvolassa puhuttiin, että mies pelaa jotain valtapeliä mun kanssa tällä puhumattomuusellaa .
Tänään tuli selkeä ehdotus että ensi viikonloppuna lapset uuden naisen luokse. Isommat menevät ”kokeilemaan” tuleeko kissasta allergiaa ja pienempi muuten vaan.

Miten ahdistavaa tämä on. Pettäminen ja jättäminen ja nyt sitten viikko eropapereiden palauttamisesta hän avoimesti jo kertoo vievänsä lapset uuden naisen kotiin.

Ja ei ole mitään mitä mä voin tehdä. Miten ihninen voi tehdä toiselle näin? Millaisen tunnekylmän miehen kanssa olen elämäni elänyt?

Vaikeaa on 12.10.2017 klo 18.41
Itsellä hiukan samankaltainen tilanne ollut päällä tässä n.9kk. Mies vietti kerran intiimihetken yhteisen tuttavamme kanssa ja päätti tämän perusteella, että 17v liittomme on ollut ihan p... Laittoi avioeron vetämään ja meidän olisi lasten (teinien) kanssa pitänyt vaan ymmärtää kun hän ei vaan pystynyt olemaan kun oli niin ihastunut (koskaan ei saanut sanoa rakastunut). Talo olisi pitänyt myydä heti ja kaikki eläimet joita oli siis erityyppisiä n.10kpl antaa/myydä pois. Ainoa asia mitä hän hoiti oli avioero hakemus kaiken muun sain ihan itse järjestellä tai hoitamatta olisi varmaan vieläkin. Luopui biologisen lapsensa huoltajuudesta kyllä ihan helposti kun ymmärsin sitä haluta onneksi. Tapaamisoikeus kaksi viikonloppua kuussa ja ei kyllä muuta haluakkaan vaikka koitettu kannustaa pitämään lasta enemmänkin. Isompaan lapseen (ei biologinen) ei pitänyt mitään yhteyttä kun ilmaisi aika suoraan ettei ole kovin innoissaan tämän kaltaisesta toiminnasta. Painostuksen alla sitten tässä välillä hetken taas pyyteli syömään ym. mutta kun toinen ei juuri sillä hetkellä halunnut ihan järkevistä koulunkäynti syistä on taas yhteydenpito loppunut kokonaan. Vaikka itse jouduin menemään alkuun ihan lääkkeiden voimalla sain kuitenkin kerättyä senverran pakkaa kasaan, että löin seis kaikki pikaratkaisu haaveet talon myymisille kunnes lasten lukukausi oli loppu. Tuo ensimmäinen suhde sitten kariutui hyvin pian miehen pois muuton jälkeen naisen alotteesta kun ei ilmeisesti kestänyt saamaansa negatiivista julkisuutta toki hänelle olisi kelvannut palata myöhemmin suhteeseen kun kuvitteli pahimman myrskyn olevan ohi harmi hänen kannaltaan vaan, että tämä uljas prinssi oli jo löytänyt uuden ihastuksen muutamia päiviä heidän eronsa jälkeen. Meillä tilanne on muuttunut valitettavasti vaan kokoajan huonommaksi vaikka olen koittanut hankkia ulkopuolista apua ihan maksimaalisen määrän. Ex puhuu ammattilaisille yhtä ja toimii sitten ihan toisin. Hänellä on nyt tämä uusi elämä joka sisältää uuden naisen ja alle kouluikäisen lapsen ja tuntuu kuin kaikki entinen olisi pyyhitty muistikortilta täysin pois. Ei häntä ole missään vaiheessa edes surettanut lastenkaan itkiessä niinpaljoa että olisi kyyneltäkään vuodattanut moisen pikku asian kuin perheen hajoaminen vuoksi. Tässä on keritty näkemään matkanvarrella vaikka mitä sekoilua mm.ilmoitus parisuhteesta nro.2 hoidettiin sosiaalisen median välityksellä tämän ei ilmeisesti kovinkaan älykkään naikkosen toimesta. Ovat myös jakaneet sellaisia humala päivityksiä että koko lähipiiri on ollut ihan kauhuissaan. Exällä ei siis aiemmin alkoholin kanssa mitään ongelmia nyt ilmeisesti on yhdistettynä jatkuvaan lääkitykseen jonka kanssa pitäisi olla nolla toleranssi alkoon. Sen voin antaa vinkiksi tässä vaiheessa, että kirjaa kaikki sovitut asiat paperille koskien ihan mitä tahansa meillä se on ollut suuri pelastus koska ei tietenkään luonnollisesti muista yhtään mitä on sovittu mistäkin mutta kun on nimensä alle pistänyt ei mahda mitään. Joku ystävistäni sanoi siinä alkumetreillä, että muista teidänkin oikeudet lasten kanssa vaatia toimintatapoja ym. se oli hyvä vinkki koska muuten olisin varmaan antanut ohjailla itseäni ihan mitenpäin vaan. Nyt viimeisin kontakti sisälsi häneltä viestin jossa pahoitteli mikäli jos silloin alkuvaiheessa aiheutti meille murhetta. En edes viitsinyt vastata, että voi kun se olisikin rajottunut siihen alkuvaiheeseen vaan. Olen kuitenkin päättänyt ettei tämä minua nujerra ja lannista. Olen saanut elämään jo paljon uutta ja hyvääkin kun olen vain rohkeasti uskaltanut toki tämäkään ei tietty exälle sovi vaan olen saanut sitten kuunnella huoritteluja ym. Talous asioissa kun ymmärsin onneksi pitää puoleni niin se helpottaa nyt paljon toivon, että sinunkin voimasi riittävät siihen. Mietin toki vieläkin onko exäni sairastunut jotenkin mutta koska ei auttaa voi kun ei apua ota vastaan koitan nujertaa nekin tuntemukset täysin taka alalle. Elän nyt tätä elämää itselleni ja lapsilleni ja koitan rakentaa uutta hyvää vaikka rauniot vielä vähän savuaakin. Uskon ja toivon, että sinäkin jaksat kamppailla taistelusi läpi ja ne siivet vielä kantaa pitkälle. Ota ohjat omiin käsiisi äläkä anna lähtijän määrätä tahtia sinulla ei ole enää mitään velvollisuuksia häntä kohtaan hän on tiensä valinnut. Tiedän miten vaikeaa on laskea irti menneestä kun haavat on vielä ihan auki minäkin yritin useamman kuukauden sovitella ja toivoin toisen huomaavan mitä kaikkea hän menettää. Jossain vaiheessa vaan on pakko luovuttaa ja katsoa peiliin sieltä se oman elämän avainhenkilö löytyy. Nämä on niin epäreiluja juttuja kun jäävälle osapuolelle ei anneta mitään mahdollisuutta vaan mennä porskutetaan tukka putkella eteenpäin siinä saa heittää roskiin kaikki erorauha ym.haaveet kun ne ei vaan toista osapuolta kiinnosta. Hienoa, että saat ulkopuolista apua ammattilaisilta ja omat ystävät ovat tässä tilanteessa kultaakin kalliimpia. Tästä tuli nyt tällainen pitkä vuodatus ja sekavakin vielä mutta toivon, että saat edes joitakin vinkkejä itsellesi tuohon kammottavaan tilanteeseen. En edes viitsi kirjoittaa mitään yleispäteviä tunnelin päässä on valoa juttuja koska tiedän eytei varmasti siltä nyt tunnu. Koita pitää voimavarojesi mukaan itsestäsi ja lapsistasi mahdollisimman hyvä huoli se on parasta mitä voit nyt tehdä


:flw

Tyrsky 13.10.2017 klo 07.54
Hei,

jaksamista pyöritykseen! Tilanne on hermoille käyvä, kirjoituksistasi päätellen selviät hienosti. Kun toinen osoittaa muuttaneensa mieltään yhteisestä elämästä, täytyy voiman löytyä omasta itsestä.

Pystytkö neuvottelemaan eri vaihtoehtoja, jos tuntuu pahalta laskea lapset naisen luo? Esim että menisivät ensin vain päiväksi, jotta tutustumiseen tulee mukava pehmeä lasku ja kissaankin siedätytään pikkuhiljaa ja jatkossa "voitte katsoa" pidempiä aikoja. Tai tulisivat ainakin yöksi luoksesi näin alkuun. Koita perustella kaikkea mitä ehdotat miehen ja uuden naisen edulla, omat pyyntösi tai lastenkaan hyvinvointiin vetoaminen eivät taida nyt toimia.

Romahtaminen on sallittua ja välttämätöntäkin, mutta kannattaa yrittää pitää se mieheltäsi salassa. Fisherin kirjassa kuvattiin tilannetta jossa toinen haluaa lähteä huoneesta ja toinen haluaa hänen jäävän. Lähtijä on selin huoneeseen ja yrittää kaikin keinoin vain päästä ulos. Tässä vaiheessa jäämistä haluavan kaikki tekeminen vain pahentaa tilannetta. Oletkin vähentänyt yhteydenpitoa, se on varmasti hyvä. Itse olen pohtinut että jos itse olisin tuossa huone-esimerkissä se lähtijä, mikä saisi minut palaamaan? Olen tullut siihen tulokseen, että ainoastaan (?) se, että JÄÄVÄ kääntäiskin minulle selkänsä ja rupeaisi puuhaamaan jotain omaa, itselleen mielenkiintoista ja mahdollisesti hyväntuulistakin juttua. Ei mikään helppo juttu jäävälle ja jätetylle toteuttaa, mutta tuntuu olevan peruspsykologiaa ja toimivan monessakin tapauksessa viimeistään siinä vaiheessa, kun jätetty pääsee taas jaloilleen. Parisuhdetta tuokaan ei välttämättä pelasta, mutta voi auttaa myös käytännön asioiden järjestämisen kanssa.

Jos lapset ovat isänsä kanssa, koita hyödyntää se aika joko leväten tai sitten hoitaen sellaisia käytännön juttuja, jotka seisovat ja mahdollisesti häiritsevät. Itselleni on tärkeää, että ruoka-/siivoushommat pyörivät ja pihahommia ym saa tehtyä, mutta niitä kertyy arjessa väkisinkin, etenkin kun on tärkeää viettää aikaa lasten kanssa. Siinä on sotkut ym toissijaisia, mutta voi tuoda helpotusta jos niitä saa joskus hoidettua. Jos jaksat, ulkoile, ja saatat saada myös ajatuksiin selkeyttä. Mieti myös, miksi on tärkeää saada haluamasi asiat esim talon suhteen hoidettua, ja onko siitä todellista haittaa jos niiden hoito jonkin aikaa lykkääntyykin. Kun haluat niiden hoituvan eikä asia etene, sen pohtiminen vie paljon energiaasi ja tuo pahaa mieltä. Jos pystyt toteamaan jonkin jutun voivan odottaa tai voit pilkkoa kokonaisuutta pienempiin osiin joita on helpompi ratkoa, energiaasi vapautuu muuhun käyttöön.

Nämä ovat omia pohdintojani eivätkä välttämättä sovi sinulle ihmisenä tai tilanteeseenne, eli älä usko kaikkea jos siltä tuntuu! Lapsia huomioit aivan mahtavasti - jos heitä arveluttaa aika isän kanssa, pystytkö suhtautumaan asiaan jopa mahdollisimman innostuneesti (siellä on kiva kissakin!), jotta heillä on emotionaalista tukea ikävän iskiessä uudessa ympäristössä? Vaatii kyllä sinulta paljon, mutta lapsia auttaisi varmasti.

Älä pelkää - Sinä selviät kyllä.

Kolmenmamma 13.10.2017 klo 13.24
Kiitos teille!

Meillä on nyt se tilanne, että lastenvalvoja on viikon päästä ja olen sanonut miehelle suoraan että en allekirjoita tapaamissopimusta, ellei hänellä ole osoittaa kunnollista paikkaa missä tavata lapsia. Siis osoitetta semmoiseen paikkaan missä lasten on turvallista olla. Sen takia tässä varmaan tuli kamala kiire viedä niitä lapsia kokeilemaan sinne kissataloon, että vois perustella ettei oireita tule. Ja siis lasten oli tarkoitus olla _koko_ viikonloppu siellä, tosin ex kyllä laimensi asiaa että vie lapset sieltä heti pois jos oireita on.

Mutta mun luotto häneen on nolla tässä tilanteessa joten varasin lapsille allergialääkärin tänään. Pojalla on jatkuva atopia ja iho rikki, nenä tukossa melkeen vuoden ympäri, tytölle teetätän kokeet ja pyydän lausunnon/suosituksen mustaa valkoisella. Sanoin että päätetään sitten sen perusteella mitä lääkäri suosittelee, sillä perusteella se lastenvalvojallakin päätetään lopulta.

Tyrsky, voisin neuvotella asiasta jos en tietäisi että se ajatus on aivan mahdoton. Vaikka lapsia altistettaisiin sen pari tuntia kerrallaan, lopputulos on kuitenkin se, että mies haluaa heidät yöpymään sinne ja on salaa lapsia sinne vienytkin yöpymään.

Jos meidän lasten allergiat olisi lieviä, niin en hermostuisi tästä. Mutta ne eivät ole. Hepasta pojalla turpoaa silmät umpeen ja itselläni on varhaisaikuisuudessa altistuksen ja stressin vuoksi allergiasta tullut astma. Mies ei sitä ymmärrä kun hänelle allergia on vaan silmien kutiamista ja vähän nuhaa. Ja mä en ole koskaan sietänyt kissoja, muutama tuntikin kissakodissa niin saan isoja oireita. Pojalla tämä kaikki on moninkertaista muhun verrattuna. Mutta koska miehen uusi sanoo, että kaikista kissoista ei tule oireita, niin sitten häntä on meidän kaikkien uskottava!

Oon todella ahdistiunut. Eilen itkin perheneuvolassa koko käynnin ajan. Samaan aikaan mun pitää hoitaa lapset ja koti, taistella miehen sekoiluja vastaan ja viedä asioita eteenpäin.

Vaikeaa on, meidän tilanne on nyt jatkunut 3 kuukautta ja miehen mukaan suhde naiseen on kestänyt 5-6 kuukautta. Heillä on edelleen melkoinen huumavaihe menossa eivätkä ole siis päässeet edes muuttamaan vielä naisen kotiin koska naisella oma ero kesken. Mua ihan pelottaa pelkkä ajatuskin, että tämä jatkuu ja jatkuu.

Meilläkään ei mies ole yhden yhtä kyyneltä eikä empaattista sanaa sanonut lapsille. Jos lapset sanovat ikävää tai että voisiko isi tulla kotiin, kääntää puheenaiheen tai sanoo että jaa jaa. Yritin hänelle puhua vanhimman lapsen reagoimisesta tähän tilanteeseen, niin kaikki on vaan joojoo. Kertaakaan ei ole tämän kolmen kuukauden aikana kysynyt lasten hyvinvoinnista, kouluasioista, harrastuksista. Lapsista suosii keskimmäistä, koska tämä on nyt just sopivassa iässä ja aina ollut isän lempityttö.Esikoinen on poika ja todella surullinen isän hylkäämisestä. Tästä sain miehen onneksi puhumaan perheneuvolaan, mutta kuten sinullakin, mies puhuu yhtä ja tekee toista.

Vaatimuksia on kyllä sadellut meillä. Naisen kanssa oli kaikki suunniteltu vuoroviikkohoitoa myöten valmiiksi, ennenkuin mulle suvaittiin erosta kertoa. Nyt kun on miehelle selvinnyt, että niitä elatusmaksujakin pitää maksaa niin kaikenlaista uhkailua ja kiristystä kyllä säännöllisesti yrittää. Siinä lapset on onnekkaita, että isä haluaa nähdä heitä ja pienen alkuhärdellin jälkeen ollaan saatu sovittua tapaamisista ja siitä että isä ilmoittaa niistä hyvissä ajoin.

Olen myös onnekas, että sain oikeusaputoimistosta sen asianajajan hoitamaan asioitani. Vaikka hän ei nyt ole vielä mitään konkreettista tehnyt, niin pelkästään jo se, että on joku jolta kysyä miten lain mukaan asiat lopulta menevät, on jo suuri apu. Ja koska mies ei sitä ositusta eikä talousasioita saa edistettyä ollenkaan, niin jonkunhan ne pitää tehdä.

Senverran olen kyllä ollut huomaavinani, että mies ei halua oman talomme ositusta tehdä eikä myydä tätä minulle ja veikkaan että katsoo parempana sijoituksena tämän, kuin että uuden naisen kanssa ostaisi samantien talon yhteisiin nimiin. Mutta minulle tämä ei käy, eli kyllä talokin pitää saada siirrettyä mun nimiin. Siinä tahallaan hidastelee ja kieroilee koko ajan.

Tyrsky, kyllä olen itse päätynyt samaan. Ja yhden kerran jo tämmöinen reaktio tulikin. En aio jäädä kyllä todellakaan tähän soppaan yksin seisomaan ja murehtimaan vaan haluan lähteä eteenpäin´ja se on varmasti just vaikeaa miehelle kun hidastelee käytännön asioissa.

 
Edellinen sivu; | 1 | 2 | 3 | 4 |
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Parisuhde, koti ja perhe > 14 vuoden jälkeen

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa