Suoraan sisältöön
Tänään on lauantai 23.6.2018 klo . Onnea Aatto, Aatu, Aadolf | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 25.6.2018 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 25.6.2018 klo 18.00
Teema: Transihmisten ja sukupuoltaan pohtivien keskustelu.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Tulossa:
ti 26.6.2018 klo 18.00
Teema: Elämänkatsomuksellinen ja hengellinen keskustelu.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Parisuhde, koti ja perhe > 14 vuoden jälkeen

14 vuoden jälkeen

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Parisuhde, koti ja perhe > 14 vuoden jälkeen , viestejä 120 kpl, sivu 24 / 24
Vaikeaa on 25.05.2018 klo 23.33
Täällä taas,

Enpä uskonut taas hetki sitten, että vielä tuo ex siippani saisi paineet kohoamaan tällaisiin korkeuksiin enää tässä vaiheessa. Pakko oli tulla tänne hiukan purkamaan tuntoja. Olen nyt saanut häneltä viimeisen kahdenpäivän aikana yhteydenottoja kun ensin minulla olisi pitänyt olla tallessa taloon liittyviä papereita ja siis nimenomaan hänen taloonsa jonka on lähes vuosi sitten osituksessa minulta lunastanut :yok Tänään tuli sitten taas vähään aikaan ihan pohjanoteeraus kun hän olisi halunnut, että maksan puolet eräästä laskusta joka koski hänen taloaan perusteluina se, että lasku on ollut perusteena töille jotka on vielä meidän yhdessä olo aikana. Tokikin suurimmaksi osaksi silloin kun hän oli jo niin ihastunut ja erohalunsa ilmoittanut. En todellakaan suostunut moiseen josta tietenkin seurasi moittimista kuinka hän syytää rahaa tännepäin mutta minä en häntä suostu edes nyt rahottamaan. En edes ole eron jälkeen häneltä ylimääräistä rahaa mihinkään pyytänyt. Jotain yksittäisiä nuoremman lapsen isoja yllättäviä kuluja ollaan maksettu puoliksi kuten esim.hajonnut puhelin.

No tässä kaiken keskellä kuitenkin selvisi, että ilmeisesti hän ei tule saamaankaan talosta hintaa joka sille yli vuosi sitten arvioitiin koska täällä tuollaisten hinnat ovat tippuneet. Ja kuten aiemmassa elämäasä jonkun syyhän tämä täytyy olla eli minun tai välittäjän joka ensimmäisen arvion on antanut. Hänen teoillaan tai ratkasuillaan ei tietenkään ole mitään merkitystä eikä hänen omaa syytään jälleen kerran ole mikään. Nyt en voi sanoa muuta kuin onneksi olen todella päässyt tuosta kelkasta. Tunnen suurta helpotusta kun tajuan ettei hänellä ole mitään valtaa enää minuun eikä minun enää tarvitse pätkääkään välittää hänen ongelmistaan eikä ratkoa niitä. Harmikseni kuitenkin huomasin, että aloin tuntea syyllisyyttä kun hän sai taas kylvettyä päähäni ajatuksen, että olen tehnyt jotain väärää. Tämä on niin tuttu kaava menneiltä vuosilta. Hänhän se tässä tosiaan onkin se jota pitäisi sääliä ja paapoa kaikkien tekojensa jälkeen. Nyt voin ihan aidosti kieltäytyä kunniasta olemasta hänen syntipukkinaan etsikööt muualta sellaisen esimerkiksi tästä naisystävästään tai vaikka ihan sieltä peilistä. Minun roolini se ei enää koskaan ole ja siitä olen valtavan kiitollinen.

Täytyy kyllä silti sanoa, että olen joskus ääneen pohtinutkin missä tulee pohja vastaan ettei hän voi enää mitään hullumpaa keksiä, mutta eipä tälle nyt ihan heti näytä olevan loppua luvassa. On se kumma, että toisilla sitä pokkaa tuntuu riittävän vaikka mihin siitä en kyllä ole ihan varma tuottaako se onnea yhtään enempää. Kyllä siinä puhelun aikana tuli muutakin niin kummaa juttua esim.koskien nuoremman lapsen tulevia juhlia kuinka hän vaan aikoo tyyliin piipahtaa paikalla. Ihan käsittämätöntä. Ehkä minä en todella ole tuntenut tätä ihmistä koskaan oikeasti tai sitten vaan olen kertakaikkiaan ollut ihan täysin umpisokea. No jokainen tyylillään, mutta itse ehkä koen nyt saaneeni jo tarpeeksi hänen suunnaltaan sitä kuuluisaa peetä niskaan niin eiköhän alkaisi hiljalleen riittää jo.

Onneksi on elämä muuten hyvällä mallillaan. Nämä sekoilut ei saa enää pois raiteiltaan, mutta tuntuu että jokainen tähän käytetty energian ripe tai ajatuskin on ihan hukattua aikaa. Olisipa todella kivaa kun saisi edes yhteen kysymykseen vastauksen ja se olisi milloin tämä ihan todella loppuu vai loppuuko koskaan?

Tämmöisillä fiiliksillä tänään :huoh

Kolmenmamma 28.05.2018 klo 23.58
Kolmen mamma on täällä lueskellut teidän kommentteja, vaikka itse olen ollut aika hiljainen. Miehen ja uuden naisen vuosipäivä taisi ollakin jo tuossa kun olivat ulkomaanmatkalla ja minä rimpuilen oman elämäni kanssa.

Periaatteessa asiat alkaa olemaan kunnossa. Ero on taputeltu loppuun ja myös minulla on uusi ihminen kuvioissa (olen vielä vähän epävarma asian suhteen). Kuitenkin sitä katkeruuden siementä aina aika-ajoin nousee vastaan. Onneksi vastaan tulee myös niitä tilanteita muistuttamana minua, että ei se exä oikeasti ole mihinkään muuttunut vaan samanlainen tuppisuu kyvytön onneton tapaus se on edelleen.

Eräs toimittaja kirjoitti tarinani selviytymistarinaksi, jossa on avattu niitä asioita miten tämmöisestä voi selvitä.
linkki
Lähdin tähän mukaan, jotta voisin omilla kokemuksilla auttaa meitä muitakin saman surun kokeneita. Toivottavasti näillä teemoilla muutkin pääsevät eteenpäin.

Yksi lapsistani on saamassa todennäköisesti nepsydiagnoosin lähiaikoina, olen vuosien avunhakemisen jälkeen vihdoin saanut hänet eron tiimellyksessä (oireet paheni pahasti eron myötä) tutkimuksiin. Hetkittäin olen raivoissani exälle siitä, että hän jätti minut tähän yksin kolmen lapsen kanssa joista vielä osa erityisen haastavia.

Toisaalta exä ei kykene itse antamaan lapsille sitä arkea, mitä he tarvitsevat (rutiineja, ennakointia jne.) joten osittain on ihan hyväkin, ettei ole sotkemassa asioita enää meidän arjessa.

Osa lapsen oireista on minun silmään periytynyt suoraan isältään ja sekin huvittaa, että kaikki tämmöinen kielletään ihan täysin eikä mitään ongelmaa ole.
Samalla se kuitenkin varmistaa sen, että minä en koskaan ikinä enää ottaisi häntä noiden ”ominaisuuksien” kanssa ja että tunteeni aikuisesta lapsesta liiton aikana eivät välttämättä olleetkaan ihan harhaa.

Mutta on mulla niin raskasta, että välillä tuntuu kuinka kauan jaksan tätä kantaa. Oli tässä takana kuukausi kun lapseni löi ja potki joka päivä tai rikkoi jotain kotona kiukuspäissään. Lopulta itkin vain huonouttani ja yksinäisyyttäni. Lapsi tietty tsemppaa koulussa jne. ja kotona sitten raivoaa. Kolmen mammalla on kaksi muutakin joista nuorin vasta 3 ja olen tottakai heidänkin hyvinvoinnista huolissaan.
Isällä ollessa pelataan pleikkaa ja syödään herkkuja joten lapset tottakai viihtyvät siellä ja minä olen se pahis jolle ne tunteet näytetään.

Miten helppo miehen on lähteä. Tuosta vaan laittaa nettiin ilmoitus, että liittoni on huono etsin uutta kipinää. Sitten vähän viestitellä ja jättää koko perhe ja pitkä historia taakse. Kauniit sanat muuttuvat nopeasti tappeluksi rahasta ja sillä on sitten viimeinen naula arkkuun lyöty. Ei tämmöisiä ajatuksia pysty ihan hetkessä unohtamaan ja mulla on semmoinen fiilis kyllä, että katkeruus tulee olemaan tavalla tai toisella mukana vielä vuosia.

Jäin asumaan yhteiseen kotiimme ja aika paljon on niitä ajatuksia tullut, että tästä on lähdettävä. Exä kulkee täällä kuin kotonaan välillä mun sanomisista huolimatta ja tunki itsensä sisälle jopa uuden miesystävän läsnäollessa. Ollaan mukamas jotain hyviäkin ystäviä kun ainoa mitä haluaisin olisi, että hän häipyisi elämästäni kokonaan. Lasten takia esitän ystävää, mutta totuuden nimissä suurin toive olisi, että häipyisi kokonaan elämästäni.

Kaikenlaisia lapsiin liittyviä juttuja meilläkin on (lapset ei saa ruokaa tapaamisilla jne.) ja onhan siinäkin sitä huolta jonkun verran ollut. Yritän nyt kuitenkin vaan keskittyä välillä omaankin elämään.

Tämmöinen pettäminen ja toisen hylkääminen tällä tavalla on kyllä niin suuri ja hirveä asia, että ainakin hylätty kantaa sitä jätetyn ja hylätyn tuskaa ja tosi pitkään. Myös lapset traumatisoituvat siitä ja usein mietin, minkälaisen mallin lapset ylipäätänsä saavat perheestä ja aviapliiitosta.


Vaikeaa on 12.06.2018 klo 21.15
Hei mamma ja muut,

Päätin nyt taas ottaa ja päivitellä vähän kuulumisia.
Hyvä Mamma hienoa, että avasit tarinaasi toimittajallekin tulee varmasti kipeään tarpeeseen jollekkin joka joutuu tähän samaan pyöritykseen.

On se vaan jännä kun tuntuu, että kaikki on oikein hyvin elämä rullaa hienosti. Normaaleja vastoinkäymisiä toki on myös, mutta ei mitään maata mullistavaa. Miksi siis vieläkin välillä tulee näitä päiviä niinkuin tänään kun pää on vaan täynnä kysymysmerkkejä ja tekis mieli vaan käpertyä sykeröön peiton alle ja jäädä sinne. Katkeruutta vai mitälie mutta tuntuu todella varsin epäoikeudenmukaiselta, että toinen vaan häipyi ja jätti minut kasvattamaan kahta teiniä. Jos ei ole pikkulapsi arki aina kovin ruusuists niin kyllä noiden teinien kanssa saa olla myös helisemässä välillä. Samoin tuntuu ihan järkyttävältä, että hän vain lakkasi pitämästä kontaktia tuohon isompaan lapseen. Ei kai ihmiset adoptio lapsiaankaan hylkää vaikka eroaisiva. Jäätävän epäreilulta tuntuu myös se, että minä kiltisti taas kannan vastuun ja mietin ensin lasten hyvinvointia jonka mukaan teen ratkaisut asumisen ja muun suhteen kun tämä yksi Peter Pan vaan elelee leveästi uutta elämäänsä uuden ihastuksen kanssa kun minun aikani oman uuden kumpoanin kanssa on paljon rajallisempaa välimatkan takia.

En kyllä yhtään ihmette jos nykyajan nuoria varsinkaan naisia ei lapsien teko innosta. Todellisuutta kuitenkin alkaa olla, että ensimmäinen avioliitto päätty todennäköisemmin eroon kuin kestää. Ja valitettavasti siinä rytäkässä pienempituloiset naiset jää usein päävastuun kantajaksi. Eihän nuo elatusmaksut kuitenkaan kaikkea kata koska harrastuksissa ja elämässä ylipäätään tulee jatkuvasti muutoksia joista aiheutuu lisäkuluja. Tälläisella etä vanhemmalla kun sitten ei ole mitään velvollisuutta maksaa kuin sovittu. Lisäksi tietty vielä aika kun lapsilisän saaminen loppuu 17v tai lapsi tulee täysi ikäiseksi. Kuitenkin todella moni nuori vielä asuu kotona kun opiskelee mutta täysi ikäisestähän ei tarvitse etä vanhemman mitään maksaa vaikka tämä asuisikin kotona ja saisi lähes mitättömiä opintotukia tms. Ja tietty näitä asioitahan voisi koittaa oikoa vaikka käräjöinnin kautta mutta kuinkahan monella jotain tällaista meidän kokemusten kaltaista kestäneen hermot riittäisi siihen kun suurin toive vaan olisi ettei sitä törkyistä exää tarvitsisi ikinä enää tavata eikä edes puhua moisen kanssa. Onneksi oma taloudellinen asemani on suht hyvä, mutta en silti ehkä koe taloudellisen vastuunkan lasten menoista jakautuvan ihan tasan.

Tässä taas tämmöinen ajatuspläjäys näin 1,5v erosta. Kyllä kai näistä pohdinnoista on aina hyötyä itsellekkin kun saa ajatuksia vähän jäsenneltyä selkeämmäksi.

Onneksi on kesä ja kärpäset :mflw

Kolmenmamma 14.06.2018 klo 11.03
Vaikeaa on, kiva kun tulit kommentoimaan! Minullakin on (aika ikäviä) kuulumisia... mutta toisaalta hyviäkin.

Viimeiset pari viikkoa on olleet täällä hurjaa vuoristorataa, siis kirjaimellisesti. Eron jälkeen esikoislapseni käytös alkoi menemään yhä huonommaksi ja meillä oli tosi riitaisaa kotona. Isä vähätteli asioita kunnes hänelläkin tuli yhteenotto lapsen kanssa ja lopulta monen mutkan jälkeen lapsi saatiin psykologisiin tutkimuksiin.

Sain tulokset pari viikkoa sitten ja todellakin lapsella on aika tunnettu neurologinen vaiva, joka vaikuttaa hänen tunnepuolella todella paljon (ei tunnista eikä pysty puhumaan tunteistaan) ja muitakin isoja ongelmia. Diagnoosin saatuani (ja luettuani sen periytyvyydestä) minulla aukesi silmät ihan totaalisesti. Arvaat varmaan miten....

Meitä vanhempia haastateltiin myös ja tuli aika nopeasti selväksi, kummalla meistä on näitä samoja ongelmia. Lausunnossa on myös suosituksia vanhemmille ja isälle eritoten. On vaikea auttaa lasta kuntoutumaan jos itsekään ei ole kunnossa. Itsekin olen ollut shokissa, mutta jotenkin alkanut adaptoitumaan siihen että isoja muutoksia on meidän perheen struktuureihin tulossa....

Lapsen kanssa kotona riidat lisääntyivät ja lopulta tilanne oli niin vaikea että oli pakko hälyttää apua (mullahan on ne kaksi pienempääkin) ja nyt hän on ollut rauhoittumassa osastolla.

On ollut tosi värikästä. Itseä harmittaa tässä tilanteessa, että ei ole yksinhuoltajuutta koska exä vähättelee tilannetta ja tapahtumia koko ajan ja tietysti on pelko perseessä mulla, että ne hänen höpötykset uppoavat viranomaisiin kun hän saapuu kuitenkin joka ikiseen palaveriin istumaan.

Muutenkin exän läsnäolo on edelleen stressaavaa. Joudun häntä kohtaamaan useita kertoja viikossa ja rikkoo edelleen kaikkia rajoja (ymmärtämättömyyttään, nyt sen tajuan). On ihan todella vaikea päästä eteenpäin elämässä tän exän rajattomuuden vuoksi. Uusi miesystävä on ihana, ymmärtäväinen ja tukee minua tässä kaikessa - välillä ihan pitää pysähtyä hengittämään ja miettimään että onko muka tämmöisiä miehiä olemassa.

En kuuna päivänä, en koskaan ikinä
enää palaisi yhteen pettäjän kanssa- kunhan vain pääsen kokonaan eroon koko miehestä. Lasten kannalta olisi tärkeää, että hän hakisi apua itselleen mutta sitä tuskin koskaan tulee tapahtumaan. Olen saanut niin paljon parempaa tilalle, vaikka lapsen vointi minua surettaakin.

Katkeruutta varmasti on edelleen, mutta kun silmät on alkaneet avautua myös exän ajatusmaailmasta, niin kyllä tietyllä tavalla harmittaa hänenkin puolestaan. Toisaalta meille kaikille on parempi, ettei hän ole enää tässä arjessa mukana. Ja lienee hänelle itselleenkin parempi.

Rankkoja vuosia on edessä, mutta saan apua ja selviän kyllä. Kaksi vuotta on tässä olut jo alamäkeä, mutta ihmeellisiä voimavaroja sitä on löytynyt. Niin myös teistä!

hengissä 14.06.2018 klo 11.51
Hei Mamma,

Olen lukenut sinun kirjoittelujasi täällä jo pitkän tovin ja myötäelän vahvasti mukana. Kuulostaa kurjalta saada tuollaisia uutisia lapsestasi, toivottavasti teillä kuitenkin tulee asiat parempaan kuntoon kun on diagnoosi ja saatte siihen oikeaa hoitoa. Ehkä asiat exääsi kohtaan myös selkeytyvät siten että pystyt olemaan ennen kaikkea itseäsi kohtaan armollisempi, nyt kun taustalta avautuu on jollakin tapaa järjellä perusteltavia syitä kokemillesi asioille.

 
Ensimmäinen sivu; Edellinen sivu; | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 |
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Parisuhde, koti ja perhe > 14 vuoden jälkeen

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa