Suoraan sisältöön
Tänään on maanantai 20.11.2017 klo . Onnea Jalmari, Jari | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 20.11.2017 klo 17.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 20.11.2017 klo 21.00
Teema: Avoin keskustelu.
EETU-chat: Tukea miehille ero-ongelmien käsittelyyn
EETU-chat liveryhmä miehille
Tulossa:
ti 21.11.2017 klo 17.30
Teema: Arki muistisairaan kanssa.
Perhehoitopulinat-chat perhehoitajina toimiville.
Perhehoitopulinat-chat perhehoitajina toimiville.
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Parisuhde, koti ja perhe > Vihan tunne

Vihan tunne

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Parisuhde, koti ja perhe > Vihan tunne , viestejä 25 kpl, sivu 5 / 5
1Maisa 24.05.2017 klo 15.45
Lainaus:
Taiteilija21 kirjoitti 23.5.2017 17:29


Meillä tilanne kasvoi kaksi vuotta tähän pisteeseen. Mieheni koko ajan jankuttaa, että hänen pitää hoitaa itsensä kuntoon. Samalla pitäen kahta suhdetta. Miten hän ei näe syy-seurausta tässä? Ei kai valehtelu ole kenellekään hyväksi. Psyyke menee varmasti.
Joku tänne ketjuun kirjoitti, että tuntui kuin petetyn pitäisi olla yhtäkkiä se joka on vahvempi, se joka nostaa kummatkin tästä suosta ylös. Tuo on niin totta. Minusta tuntuu, että olen yrittänyt kaikkeni. Muistutellut hyvistä ajoista, varannut matkoja meille, kehunut, tukenut, antanut tilaa, psyykannut töissä, antanut anteeksi, odottanut ja vannonut rakkautta. Mitä saanut kaikesta, en mitään, tai no lisää valheita.
...

Ehkä paras lääke pettämiseen on se että lähtee pois, alkaa huolehtia heti itsestään, näyttää kumppanille kuinka itsenäinen osaa olla, kuinka elämä sujuu ihan hyvin ilman häntäkin. Ehkä se olisi paras keino muistuttaa miksi sitä alunperin rakastuttiin.

Luin vielä tuolta alusta kokemuksiasi. Isän kuolema, puolisossa vain vikaa, ärtymystä, valehtelua, "itsensä etsimistä ja kuntoon laittamista" jne jne... Niinkuin olisin omaa tarinaani lukenut
:tah

Mutta kirjoitat asiaa. Minäkin yritin tsempata ja järjestää kaikkea kivaa ja olla kiva ja... Ja mitä se hyödytti? Ei mitään. Työkaveri-rakastajatar sai aina sotkettua ukon pään taholtaan. Mutta meni kauemmin kuin sinulta saada voimia muuttaa pois. Tutustua itseensä, NAUTTIA elämästä, eikä vain jatkuvasta murheesta, että mitä ukko päättää tehdä. Ja siis muutin pois. Hän sai laittaa itsensä kuntoon ja miettiä haluaako oikeasti aloittaa uusperhekuvion tämän naisen kanssa tai MITÄ OIKEIN HALUAA. :hmm Minä en halunnut olla toinen nainen, vain se ensimmäinen. Vaikka sitten yksikseni.

Nyt aloitamme uutta elämää yhdessä. Anteeksi annettu...No, elämässä sattuu kaikenlaista, tehdään virheitä. Mutta luottamuksen tämä parivuotinen vei. Sen rakentaminen onkin sitten eri urakka ja mahtaako koskaan onnistua. En toki aio murehtia, josko pettäminen uusiutuu... Olen jo riittävän vahva jättämään leikin lopullisesti sitten.

Tsemppiä sinulle. Katse eteenpäin! Ihana kuitenkin elää! :flw

Lissukka 26.05.2017 klo 20.57
Hei Taiteilija 21 ja toki kaikki Muutkin

Kadehdin Sinua ja voimiasi. Se, että uskallat lähteä pois petturuudesta ja huonosta olosta, kertoo sinun Rakastavan Itseäsi. Voi, milloin minulla on voimaa samaan :?.

Niinhän miehenikin alkoi muuttumaan, pitämään huolta itsestään, laihdutti ja muutti vaatevarastonsa nuoremmaksi ja paljon muutakin. Mutta koskaan, ei koskaan ole myöntänyt pettävänsä palkaavansa työkaverin kanssa, vaikka kaikki merkit siihen viittaavat.

Myös minä olen puhunut hyvistä ajoista, houkutellut matkoille, kehunut ja ollut hänen tukenaan toimistotöissä, siis käytännössä tehnyt kaiken. Vapauttanut hänet tekemään työtä, joka tuottaa rahaa Yritykselle, seurauksella, että hänestä on pikku hiljaa kehkeytynyt rahan orja.
Antanut tilaa sillä seurauksella, että siitä tuli itsestäänselvyys. Yht,äkkiä hänellä ei ollut koskaan aikaa meille. Olen ymmärtänyt hänen pitkiä työvuorojaan, vapauttanut hänet kotihommista, tukenut häntä ja kertonut rakastavani.

Tätä on kestänyt nyt kolme vuotta ja viimeisen vuoden ajan olen lähes päivittäin miettinyt eroa. Se, miten sen teen, pyörii mielessäni jatkuvasti. Siis olen ajatusteni vanki.

Vuosi sitten lähdin yksin lomamatkalle, koska enhän tietenkään häntä matkaan saanut. Tilanne oli silloinkin edelleen sama, olimme vain asuinkumppaneita. Silloin menin asianajajalle ja laitoin avioeroanomuksen vireille, tarkoituksena, että hän saa sen, kun olen lomalla.

Ennen matkaani tuli hyvä hetki välillemme ja minä hyväksikäytettävä pehmo peruin sen avioerohakemuksen.
Näitä tapauksia on sen jälkeen ollut pari muutakin ja joka kerta olen ne viime hetkessä perunut.

Suunnittelen päässäni tapahtumia, kuinka vain lähden puhumatta mitään. Mutta ei sekään tule onnistumaan, sillä kerran mojovan riidan päätteeksi lähdin. Olin pois kotoa 11 päivää, eikä hän kertaakaan ottanut yhteyttä.

Yritän siis edelleenkin epätoivoisesti miettiä oikeaa tapaa lähteä, onko se se, että vain pakkaan matkalaukkuni ja lähden jonnekin, kertomatta mitään, vai jotain muuta. Ajatukseni pyörii jatkuvasti samaa rataa, löytäen sopivaa ratkaisua, mutta ilmeisesti olen jo omien ajatusteni vanki.

Olen etsinyt ratkaisua myös lomieni muodossa. Siis, olen ollut jo usealla kaukomatkalla yksin, mutta ei se häntä haittaa. Nauttii, kun saa aikaa olla työpaikallaan. Kuitenkin jo alkuvuosiemme alussa lupasi, että toteutamme kummankin haaveita.
No, hänen haaveensa, lempiharrastuksensa toteutimme ja toteutamme edelleen, minun haaveni aloitin nyt toteuttamaan, yksin.

Olen jo ymmärtänyt, etteivät lyhyet lomamatkat paranna tilannettamme, koska hän tietää, että palaan kohta taas kotia pitämään pystyssä.

Sen vuoksi minua kiinnostaisi äärimmäisen paljon tietää, miten SInä Taiteilija 21 olet lähtösi jälkeisen elämisen suunnitellut? Lähdetkö vain matkalaukun kanssa, jättäen miehellesi kaiken muun? Voisitko hieman valaista minuakin, sillä ajatukseni pyörivät vain samaa rataa ja ulkopuolinen näkökanta saattaisi sitä avartaa ja selkeyttää?

Myös kaikkien muidenkin mielipiteet ja ehdotukset otan äärimmäisellä kiitollisuudessa vastaan, sillä toivon todellakin saavani pisteen tälle kaikelle.

Ps. Maisa1 olen myös kadehtinut. Uskalsit tehdä sen, minkä kaikkien kaltoinkohdeltujen naisten pitäisi tehdä :bd.
Kohtaloita on kuitenkin niin monia. Toiset miettivät omaisuuden jakoa, pitkää yhdessä-oloa, perhettä, lapsia ja lapsenlapsia. Minne haluan asettua, jne.

Minä haaveilen lämmöstä ja auringosta, rakastan matkustamista ja sen takia olenkin visioinut muuttavani jonnekin pois Suomesta, mutta minne?

Aurinko paistaa ja se piristää mieltä. Toivotan kaikkea hyvää Parisuhteessa Kaltoin-kohdelluille :mflw

mariella 27.05.2017 klo 08.54
Lissukka; pisti silmääni tuo, että olit 11 päivää pois, eikä miehesi ottanut mitään yhteyttä sinuun :? Tuo kuulostaa jo tosi pahalta.
Olen lukenut tarinaasi mutta nyt en muista sitä, miten kauan olette olleet yhdessä?
Jotenkin tuo uusien vaatteiden ostelu ja ulkomuotoon huomion kiinnittäminen enemmän vaikuttaa siltä, että jotakin miehesi hakee.
Se tuntuu niin pahalta, kun eikö teillä ollut se talon rakennusprojektikin meneillään jossakin vaiheessa. Myös miehesi käytöksen muutos karkeaan suuntaan ihan satuttaa näin ulkopuolistakin :eip
Olisi sinulle itsellesi niin hyvä, että saisit riuhtaistua itsesi kokonaan irti. Yhdessäolonne vaikuttaa kulissilta kaikin puolin.
Oletko ajatellut terapiaa: sen kautta saisit voimia itsellesi elämänmuutoksen toteuttamiseen.
Mietin sitäkin, miksi miehesi ei voi tunnustaa uskottomuuttaan. Sinulla on kuitenkin vahva epäily siitä, että hän on uskoton?
Meillähän tuli se tunnustus ja eihän se helppoa ole ollut käsitellä asioita mutta yhdessä olemme ja mies on muuttunut tosi paljon positiiviseen suuntaan. Osoittaa tunteitaan enemmän, halaa ja tulee lähelle. Tunnelukko on enemmän nyt minussa ja yritänkin työstää itseäni vapaaksi siitä. Mieheni on kuitenkin pyytänyt anteeksi ja eikä vaikuta siltä, että hän enää hakisi seuraa muualta. Elämässä jokainen tekee virheitä mutta ei niistä voi loppuelämän tuomiota antaa kuitenkaan.
Tamarindi 27.05.2017 klo 11.13
Lissukka, puhun nyt aika suoraan - älä loukkaannu. Vaikuttaa, että yrität avata solmua, mutta vedät(te) sitä vain tiukemmalle. Ehkä ratkaisu olisikin ottaa sakset käteen?

Ehkä miehesi ei ole tunnustanut uskottomuutta, koska sitä ei ole tapahtunut, ainakaan sellaisena kuin hän sen käsittää? Käyttäytymisen muuttumisen takana ei aina ole ihastuminen, mutta jo muutos itsessään voi vieraannuttaa puolisoita toisistaan. Ymmärtääkseni mies on jättänyt sinut huomioimatta, kääntänyt sinulle selkänsä ja kohdellut sinua karkeasti. Eikö se riitä? Mitä väliä on määritelmillä, jos kuitenkin tulee loukatuksi, mitätöidyksi? Jos miehesi nyt tunnustaisikin uskottomuuden, mitä se enää muuttaisi?

Toivosta on vaikea luopua... Haluat aivan ymmärrettävästi jotain takaisin siitä, mitä olet antanut, mutta miehesi ei jostain syystä siihen pysty tai halua. Olet edelleen hänessä kiinni, kun mietit lähtöä niin, että hän kärsisi tai heräisi näkemään, mitä on menettämässä. Mielestäni oikea tapa lähteä on hankkia asunto, hakea ero ja yksinkertaisesti vain lähteä. Keskittyä itseensä. Sinun on huolehdittava itsestäsi, koska mies ei näytä olevan kiinnostunut. Yksi askel kerrallaan. Lähde ensin pois, niin sinulle vapautuu energiaa miettiä, mitä jatkossa haluat. Kaiken ei tarvitse olla valmiiksi mietittynä.

Taiteilija21, olet kyllä viisas ja vahva. Pidä se mielessäsi, kun tulee vaikeita päiviä.

Lainaus: Se että se ihminen joka oli joskus rakkauden kohde on muuttunut pettämisen myötä kohteeksi jonka haluaa vain omistaa. Ei kai se ole oikein. En näe että petettyä rakkautta voisi saada koskaan takaisin. Se on mennyt rikki niin että sitä ei voi korjata.

Niin, sitä samaa suhdetta ei enää saa takaisin, ja voi olla, että silloin kun toinen olisi valmis yrittämään rakentaa jotain uutta, toinen ei vielä/enää olekaan. Vaikka pettäminen ja vanhan suhteen kuoleminen satuttavat, kannattaa muistaa, että pettämistä ei (yleensä) ole tarkoitettu henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Syyt ovat syvemmällä ja pettäminen on pettäjän valinta - petetty ei voi selvittää tilannetta yksin. Itsestään ja tarpeistaan on lupa, velvollisuuskin, huolehtia.

Taiteilija21 31.05.2017 klo 18.16
Hei Lissukka :)
Tilanteesi kotona ei kyllä kuulosta hyvälle. Miehesi ei arvosta sinua. Kirjoitit kuitenkin todella mahtavia juttuja, kuten sen, että olet alkanut toteuttamaan omia haaveita. Olet lähtenyt yksin matkoilla ja se on todella hyvä juttu. Näin aloitat jo irtaantumisen parisuhteesta.
Jatka näitä omia juttuja, omien haaveiden toteutusta :bd
Minä olen suunnitellut tulevaisuuttani päivän kerrallaan. Muutan ensin pois matkalaukun kanssa ja isommat tavarat jäävät taakse. Olen myös miehelleni sanonut, että muutan pois. Katsomme tilannetta nyt eri osoitteista.
Olen kyllä sen verran suunnitellut toki, että aion mennä asioissa oman aikataulun mukaan. Pyrin välttämään sitä, että otan yhteyttä mieheeni, mutta en aio kuitenkaan hävitä. Teen niin kuin hyvälle tuntuu. Jos hän ottaa yhteyttä vastaan jos siltä tuntuu. Aion myös tutustua uusiin ihmisiin, niin miehiin kuin naisiin. Teen oman elämän, missä mieheni ei nyt ole mukana.
Heti kun aloin suunnittelemaan omia juttuja, hankimaan omaa asuntoa jne.. Ajatukset kaikkosivat noista kaikista negatiivisista asioista. Ja ystävät,ne ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan. Pitää uskoa ja luottaa itseensä ja tulevaisuuteen. Sitäpaitsi mieheni on nyt alkanut osoittaa erilaista käytöstä minua kohtaan, mutta se saattaa olla jo myöhäistä. Uskon että vaikka eroaisi ei se tarkoita etteikö löytäisi uutta kumppania, pitää vain pitää itsensä markkinoilla. Ehkäpä kaikista parasta on alkaa rakentamaan itseluottamusta pienillä asioilla, kuten vaikka menemällä treffeille, tekemällä muodonmuutoksen, aloittamalla uuden harrastuksen. Tekemällä asioita joita ei aikaisemmin ole uskaltanut tehdä, menemällä oman mukavuusalueelle ulkopuolelle. Ja tietysti pyrkiä ottamaan tapahtuneet asiat osaksi menneisyyttä, sillä niitä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuden voi tehdä sellaiseksi kuin itse haluaa.
Toivottavasti näistä ajatuksista oli jotain hyötyä. Voimia sinulle! Muista että olet arvokas ja sinun elämäsi tärkein ihminen olet sinä itse.
 
Edellinen sivu; | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 |
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Parisuhde, koti ja perhe > Vihan tunne

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa