Suoraan sisältöön
Tänään on maanantai 21.8.2017 klo . Onnea Soini, Veini | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 21.8.2017 klo 17.00
Liveryhmät
Tulossa:
ti 22.8.2017 klo 18.00
Teema: Avoin keskustelu.
Puhetta - keskustelua ja tietoa kielellisestä erityisvaikeudesta.
Puhetta-chat, Aivoliitto ry.
Tulossa:
ke 23.8.2017 klo 18.00
Teema: Millaista elämä on masentuneena?
Mieli Maasta Live masentuneille
Mieli Maasta Live
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
STM tukee Veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Parisuhde, koti ja perhe > milloin saa erota?

milloin saa erota?

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Parisuhde, koti ja perhe > milloin saa erota?, viestejä 23 kpl, sivu 5 / 5
Tamarindi 14.08.2017 klo 11.52
Näinhän se on. Voi antaa vaikka kuinka paljon, mutta sillä ei ole mitään väliä, jos se ei ole juuri sitä, mitä toinen kaipaa. Ja vaikka halutessaan voi rakastua puolisoonsa uudelleen, puoliso ei mitenkään voi olla niin uusi, jännittävä, kiinnostava. Kauneimpia rakkaustarinoita ovat ne, joista ei tullut tai voi tulla mitään, koska niistä voi kuvitella ja haaveilla mitä tahansa ilman, että arki ja perusteellisempi tutustuminen tunkevat ikävästi väliin. Helposti unohtuu, että on se puolisokin joskus ollut oma valinta. Saati että puolisolla on oma elämänsä – ettei se ehkä joskus enää olekaan siinä. Toista ei voi omistaa, kumpikaan.

Keaton, tiedän hyvin, että lapset tekevät asetelmasta haastavan. Eron myötä moni asia heidän elämässään muuttuisi. Vanhempana ymmärrän, että muutama vuosi omasta elämästä lasten hyvinvoinnin takia tuntuu kovin pieneltä ”uhraukselta”. Mutta silti mietityttää, kuinka paljon sinulla menee energiaa tähän mahdottomaan tilanteeseen. Sitä ei usein tajua kuin vasta jälkeenpäin. Toisen mieltä ei voi muuttaa, toisen pään sisään ei voi mennä kääntelemään nuppeja oikeaan asentoon. Omaa asennettaan ja katsantokantaansa muuttamalla voi asioita helpottaa tiettyyn rajaan saakka, mutta ei omia tarpeitaan voi jatkuvasti painaa pinnan alle tai antaa toisen suorastaan loukata. Eikö ole inhimillistä haluta olevansa jollekulle tärkeä? Että joku välittäisi, miltä tuntuu? Että olisi luottamuksen ja rehellisyyden arvoinen?

Olet epäilemättä mahdollistanut vaimosi toimintaa, mutta siitä älä koe syyllisyyttä tai katkeruutta. Olet tehnyt sen siksi, että olet halunnut tehdä oikein: kantaa vastuusi vanhempana. Vaimosi ei ehkä tahallaan ole sinua siihen rooliin ollut ajamassa, asiat vain ovat päässeet luiskahtamaan. Kysyt, onko tehtäväsi kannatella hänet tästä yli. Ei ole pakko, jos ei tahdo tai jaksa.

Keaton 14.08.2017 klo 14.42
Tämä on ollut niin typerä tilanne, että todellisessa maailmassa näiden "rakastavaisen" välissä on ollut 300 kilometriä vuosikymmennen ajan. Todellisuudessa kumpikin on naimisissa tahoillaan. Todellisuudessa ovat olleet toisiinsa ihastuneita 19-vuotiaita, mutta kumpikaan ei ole sitä koskaan sanonut ääneen ja elämä vei mennessään.

Sitten menee 10 vuotta väliä ja kumpaisenkin parisuhteessa on karikkoja ja mystisesti toinen löytyy uudelleen mystisen hopeareunuksen kera. Miten aviopuoliso voi puolustautua tuollaista vastaan? Pakostikin tulee räiskymistä, tulta ja tappuraa, elämän ei kuulu olla aina laadidaadaa tanssimistä pilvenhattaralta toiselle.

Onhan se hyvä, että sitten on se varasuunnitelma, varaventtiili, se ihana kaveri joka laittaa viestin loppuun aina sydämen eikä puhu mistään pyykeistä, nurmikonleikkuusta, lainanlyhennyksestä, autonhuollosta... Eikä rojahda väsyneenä päivänpäätteeksi omiin ajatuksiinsa edes hetkeksi. Voi suunnitella seuraavaa hotellireissua, salaista kahvihetkeä, tekosyytä käydä katsomassa kummilasta joka kätevästi asuu samassa kaupungissa... Annosteltuna sopivasti parin kuukauden välein. Se on niin hienoa ja kätevää.

Ei aviomiehellä ole mitään jakoa tuossa pelissä. Se on hävitty käsi kun itsellä ei ole yhtään valttikorttia kädessä ja toisella on ne kaikki.

Eniten tuossa kuviossa pistää ärsyttämään se, että tällä rakastajalla on oma avioliitto, jossa on mielenhäiriöistä kärsivä vaimo (mikä nyt tietysti selittää miksi romanttiset tunteet pitää saada suunnattua muualle), joka on autuaan tietämätön tästä kaikesta. Jos tietäisi, niin ranteet auki, joten parempi vaan ettei tiedä. Mutta se pokka, millä vuoden jälkeen vielä vedellään ilman huolta kiinnijäämisestä, niin pistää ajattelemaan. Tässä on kaikkinensa 7 ihmistä sotkeutuneena lapset mukaanlukien ja se on paljon enemmän kuin kahden vispilänkautta.

Vaimoni yrittää jättää ajatuksensa tästä ulkopuolisesta. Ei lupaa mitään. Koska on aiemmin luvannut turhaan. Hän yrittää.

Tamarindi 14.08.2017 klo 15.19
Mä niin tiedän tunteesi, vaikka pienemmässä mittakaavassa…
Meillä on/oli mieheni kanssa tapana viestitellä niitä näitä kesken työpäivän. Nyt, kun saan viestin, mietin, monesko vaihtoehto olen, monentenako listalla. Onhan niitä varmaan kiinnostavampiakin puheenaiheita ja keskustelukumppaneita. Minä vastaan viestiin ”Huomenta kulta” ja voi että se kullan kirjoittaminen kirpaisee! Tunnenko oikeasti niin häntä kohtaan vai vedänkö jotain roolia? Vaikka toisaalta, on tuo mies parilta pilveltä jo ehtinyt tipahtaakin, että toivoa siis on. Jos jaksaa toivoa. Usein tuntuu, etten jaksa välittää, olen ja ajelehdin vain. Keskityn ns. omaan elämään. Mutta eivät asiat sillä katoa, että on ajattelematta niitä.

Leisku tuossa toisessa ketjussa kirjoitti puolisonsa laukoneen moneen kertaan kuullun totuuden: toisen kanssa kaikki on niin helppoa. Ihastuksen kanssa kaikki tuntuu helpolta, koska se ON helppoa: ei tarvitse miettiä, mitä tänään syötäisiin, vaan saa pakopaikan, hetken poissa omasta elämästä. Elämästä, jollaisen on joskus itse halunnut ja rakentanut, mutta josta on niin helppo syyttää muita tai olosuhteita, kun ihan kaikki ei olekaan vain kivaa. Saa elää haaveissa. Ja kuitenkin on takaporttina se vanha, ihan ok elämä, johon luulee voivansa palata, jos ei onnistukaan. Riskitöntä?

Kovasti siltä näyttää, että vaimosi pään sisällä pitää tapahtua jotain todella radikaalia, jotta tilanne muuttuisi. Et voi yrittää teidän molempien edestä. Ydinkysymys taitaa olla, mikä sulle riittää. Voitko uskoa, että hän muuttuisi? Voitko elää sen ajatuksen kanssa, että hän ei muutukaan, vaan jatkaa egobuustin hakemista muualta? Kuinka pitkään jaksat tai haluat odottaa?

Sulla on valttikortit, mutta ne onkin sellaiset kortit, ettei vaimosi ehkä tajua, miten niillä pelataan, ennen kuin menettää ne.

 
Edellinen sivu; | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 |
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Parisuhde, koti ja perhe > milloin saa erota?

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa