Suoraan sisältöön
Tänään on keskiviikko 12.12.2018 klo . Onnea Tuovi | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Päivystys käynnissä!
Avaa Solmussa-chat!
Liveryhmät
Tulossa:
ke 12.12.2018 klo 18.00
Teema: Pelot.
Mieli Maasta Live masentuneille
Mieli Maasta Live
Tulossa:
ke 12.12.2018 klo 18.00
Teema: Virtuaaliglögit.
Minä ja syöpä -chat
Minä ja syöpä -chat
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Muisti ja muistisairaudet > LÄHEISTEN OMA KESKUSTELU

LÄHEISTEN OMA KESKUSTELU

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Muisti ja muistisairaudet > LÄHEISTEN OMA KESKUSTELU, viestejä 13 kpl, sivu 3 / 3
Rina 21.11.2018 klo 15.10
Betty2, nyt kun muistelen, niin käytösoireet alkoivat jo selvästi aiemmin kuin varsinaiset muistioireet. Sitä vain tuli sokeaksi asialle, kun muutos hiipi perheeseen pikkuhiljaa. Äiti esimerkiksi ravasi lääkäriltä toiselle "epämääräisten" oireiden vuoksi (joihin ei löytynyt mitään eläimellistä syytä), hermoili myös (ihan turhaan) raha-asioista, oli syyttelevä ja juoksutti mielestäni outojen asioiden vuoksi. Elämä tuntui olevan pelkkää draamaa tai seuraavan draaman odottelua. Siinä vaiheessa mietin, oliko kysymys masennuksesta ja huomion hakemisesta isäni kuoleman jälkeen. Jossain vaiheessa hän muuttui myös todella ilkeäksi, piikitteli tuttuja ja vieraita. Siinä vaiheessa, kun tuntui, että monet asiat (esim.kännykän käyttö, laskujen maksaminen) alkoivat olla hänelle ylivoimaisia, ehdotin ja sain hänet suostuteltua geriatrille. Sairaudentunto oli olematon, joten käytin verrukkeita saadakseni hänet lääkärille. Siinä vaiheessa puhuminen sujui häneltä edelleen niin sutjakkaasti, että arvelin lääkärin pitävän minua kuvittelijana. Perusteelliset muistitestit osoittivat kuitenkin, että omaiseni muisti/hahmotuskyky oli heikentynyt, ja magneettikuva vahvisti asian. Lääkäri ei halunnut nimetä sairautta otsa-ohimolohkorappeutumaksi, vaikka solukato painottui tälle alueelle. Kysyessäni asiasta hän myönsi, että ko. muistisairaus on aivan mahdollinen tässä tapauksessa. Äidin suvussakin näitä mielestäni on ollut, ns. vanhuudenhöperöitä, mutta siihen aikaan moni diagnoosi jäi puolitiehen.
Edelleenkin tuntuu, että äidin sairaudentunto on jossakin määrin kateissa. Käytöshäiriöt ovat kuitenkin vähentyneet, koska turvallisuudentunnetta pidetään yllä mm. juuri kotihoidon ja ruokapalvelun avulla. Hänen ei tarvitse huolehtia mistään, ja se jo rauhoittaa, että sen sanoo hänelle. Staattinen, rutiininomainen kotielämä tuntuu sopivan hänelle. Säännöllinen elämä siis. Hän ei vaikuta enää masentuneelle, kiukunpuuskat menevät nopeasti ohi. Päivittäisten asioiden unohtaminen on enemmän kuin säännöllistä. Lapsuudessa koetut asiat ovat mielessä edelleen kirkkaana. Valokuvat ovat tärkeitä, ne edesauttavat koetun elämän hallintaa omalta osaltaan. Ei äiti ole vielä kadonnut, muuttunut vain.
Betty2, mitä lääkitystä miehesi saa? Äidilläni on muistilaastari (Exelon?). Toisaalta käsittääkseni otsaohimolohkodementiaan ei ole tehokasta lääkettä. Silti tässä lääkityksen matkan varrella on ollut joitakin yllättäviä päiviä, jolloin äiti on vaikuttanut terävämmältä.
Äiti kykenee vielä ilmaisemaan itseään sanallisesti. Sanat menevät vähän sekaisin ja ovat hakusessa. Punainen voi olla vihreä, ja kiertoilmaisut kovassa käytössä. Mitään vähän hankalampaa asiaa ei kannata yrittää selittää. Kellonajat, aikataulut, kuukaudet eivät ole enää hallinnassa. Kyky iloita ja tuntea mielihyvää/mielipahaa on säilynyt. Diagnoosista on kolmisen vuotta ja käytöshäiriöiden alusta ehkä n. 7 vuotta. Vähän vaikea sanoa, kun hänen persoonallisuutensa on ollut ylipäänsä hieman värikäs. Äitini lähenee kahdeksaa kymppiä , joten on toki mahdollista, että kyseessä on myös verisuoniperäinen muistisairaus. Toisaalta jos solukato painottuu ohimo-otsalohkoon, niin oireet ovat samat kuin varsinaisessa ko. rappeutumassa.
betty2 23.11.2018 klo 09.53
Myös mieheni käytösoireet alkoivat hiljalleen ja sellaisia ilkeitä huomautuksia varsinkin minun läheisiäni kohtaan. Myös aiheettomia epäilyjä varkauksista. Tilanne kärjistyi, kun mukaan tuli mustasukkaisuus. Valehteli ihan suruttomasti ja hankki jopa jäljityslaitteen. Lopulta sain puhuttua hänet lääkäriin, kun myös tavarat katoilivat (puhelin, lompakko, avaimet). Ensin oli diagnoosi harhaluuloisuushäiriö ja sitä ruvettiin lääkitsemään 2-polven psyykenlääkkeillä. Vähitellen harhat ja epäluulot jäivät taka-alalle. Magneettikuvauksissa näkyi otsalohkon alueella surkastumaa ja sitten tehtiin tarkemmat neuropsykologiset testit. Tulos oli sitten FTD.
Siihen ei todellakaan ole lääkitystä, vain noita käytösoireita voidaan psyykenlääkkeillä hoitaa. On tämä ollut hurja vuosi - HUH! Nyt on tilanne aika rauhallinen, mutta tulevaisuus kyllä pelottaa kun ei tiedä miten nopeasti tauti etenee.
Rina 24.11.2018 klo 00.19
Betty2, hyvähän se varmaan on, että saa oikean diagnoosin- pääsee epätietoisuudesta ja saa selityksen oudolle käytökselle. Jollakin tavoin on helpottavaa ajatella, että käytös johtuukin sairaudesta, eikä ole tarkoituksellista ilkeyttä läheisiä kohtaan, vaikka toki ne persoonallisuuden piirteet edelleen siellä pohjalla ovat. Matkan varrella on vähitellen oppinut sivuuttamaan ne sanomiset, jotka ovat loukkaavia ja äärimmäisen ilkeitä, mutta ei se hetkessä tapahtunut todellakaan. Nyt on jo helpompaa kaikin tavoin, vaikka päivittäisen avun tarve on äidillä kasvanutkin moninkertaiseksi sairauden alkuajoista.
Käytösmuutokset huomasi siitäkin, että uusimmat harrastukset jäivät häneltä pois aika nopeassa tahdissa. Hän ei pitänytkään niitä enää tärkeinä, mutta luullakseni kyse oli lisääntyneestä epävarmuudesta. Äidilleni on ollut koko hänen elämänsä aikana ollut tärkeää minkä vaikutelman hän muille antaa, mikä tarkoittaa sitä, että hän ei kehtaa kysyä, jos jokin asia on epäselvä. Muistisairaalla se piirre on johtaa monenlaisiin kommelluksiin ja väärinkäsityksiin. Hän antaa ymmärtää, että hän ymmärtää, ja jälkiä saavat sitten läheiset korjailla. Tuli perintäkirjeitä tai hän oli tilannut kampaamo/jalkahoitoaikoja, mutta unohtanut kirjoittaa ajat ylös. Siivoojia hän kutsui päällekkäin.
Pahinta kuitenkin on ollut juuri tuo ilkeys ja riidanhaluisuus. Syyllistäminen ja toisten rajojen rikkominen. Kateus omia lapsia kohtaan on nostanut päätään. Mihinkään ei saisi ilman häntä mennä. Asun perheeni kanssa häntä lähellä ja käyn päivittäin katsomassa häntä. Teen kauppaostokset hänelle ja vien virkistäytymään. Ei sitä oikein tajuakaan, miten nopeast epänormaalista tulee normaaliuden tila. Omat harrastukset kannattaa säilyttää ja irtiottoja harjoittaa. Se, että jaksaa, on kaikkien etu.
 
Edellinen sivu; | 1 | 2 | 3 |
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Muisti ja muistisairaudet > LÄHEISTEN OMA KESKUSTELU

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa