LÄHEISTEN OMA KESKUSTELU

kassuli1983 25.07.2018 klo 03.54

Hei!
Isäni on 80 täyttänyt ja aivoinfarktin vuonna 2009 saanut itsenäisesti omakotitalossa elävä ihminen. Huomasin jouluna että hänellä on vuodessa mennyt muisti paljon huonommaksi mitä oli edellisenä jouluna. Se ilmeni kun vietimme useamman päivän yhdessä saman katon alla. Hänelle on tehty muistitutkimus ja määrätty B12 vitamiinia jota ei suostu syömään kun se aamulla huippaa kun yöksi on lääkäri määrännyt ottamaan lääkkeen. Se ehkä hidastaisi muistin huononemista. Olen ainut lapsi ja minulla on vastuu isän asioiden hoidosta kun hän ei siihen enää kykene. Nykyään maksan hänen laskujaan nettipankissa kun hän ei osaa käyttää tietokonetta. Hän osaa katsoa että milloin on maksussa ja huolehtii että ne on eräpäivänä maksettuna. Mutta..sitten kun ei enää muistakkaan ja muutenkin tuo taloudellisten asioiden hoitaminen niin onko täällä ketään joka osaisi neuvoa että pitääkö pankille antaa jokin valtakirja että kun ei ole itse enään kykenevä hoitamaan raha-asioita niin tässä tapauksessa minä tyttärenä hoidan ne hänen puolestaan?

maaria5 26.07.2018 klo 11.23

Moikka kassuli , se on nimeltään edunvalvontavaltuutus, joka sun kannattaa nyt tehdä isäsi kanssa pankissa, jos asioiden hoito hänellä vaikeutuu.
Silloin sinä saat oikeuden aika helposti alkaa hoitaa isän asioita, sitten kun hän ei enä itse kykene hoitamaan niitä.
Muutoin tulee pitkiä odotuksia , kun hakemukset menee maistraatissa ymmärtääkseni kuukausia, jos haet itsellesi isän asioiden hoitoon oikeutta vasta sitten, kun isä ei kykene itse hoitamaan.
Olen itsekin varhaisen diagnoosin saanut muistisairas, mutta tämän kyllä muistan kun olen niin "alussa vielä.
Muistiliitn neuvoja kertoi tästä ensimmäiseksi, kun sinne soitin ensi kertaa kyselläkseni ohjeita.
Lisäksi hommaa isälle pian aika muistineuvolaan testejä varten, ja ne määrätyt vitamiinit olisi todella tarpeen. Jos ne jotenkin saisi perusteltua , että ottaisi.
Ymmärrn, että hätä varmaan on kova, jos olet ainoa lapsikin vielä, ei ole sisaruksia jakamassa huolta.
Myös oma äitini sai yli 80v muistisairaus diagnoosin, siinä iässä se monesti etenee käsikädessä vanhuuden kanssa, ja on monasti hitaampi kuin tämä varhainen versio.
Toivottavasti tästä sait nyt jotain apua, tsemppiä jatkoon

muistakko 12.09.2018 klo 09.01

Hei! Isäni on reilu kuusikymppinen ja asuu yksin koiransa kanssa. Meitä lapsia on kolme, asumme samalla paikkakunnalla kuin isä. Isälle on diagnosoitu Alzheimer viime vuoden keväällä. Diagnoosin mukaan sairaus on melko alkuvaiheessa, mutta arki ja siinä tukeminen ovat käyneet yhä hankalammaksi. Isoimmat hankaluudet liittyvät lääkitykseen (ei ota lääkkeitä) sekä raha-asioihin.

Auttamisen ja tuen kannalta yhtälö on melko kinkkinen: Isä on aina ollut luonteeltaan "kova" eikä halua ottaa apua vastaan vaan haluaa pärjätä itse näyttämättä "heikolta". Hän ei myönnä eikä hyväksy sitä, että on sairas ja usein kertookin käyneensä lääkärin vastaanotolla, jossa "diagnoosi on peruttu".

Tällä hetkellä isoin huoli liittyy raha-asioihin (lääkkeiden kanssa olemme toistaiseksi luovuttaneet). Isän rahankäyttö on holtitonta ja rahaa kuluu enemmän kuin eläkettä tulee. Ei useinkaan osaa sanoa, mihin rahaa on kulunut kun sitä on yhdessä mietitty. Käyttää pääosin käteistä, mikä osaltaan hankaloittaa rahankulutuksen selvittämistä. Säästöjä onneksi on, mutta ne hupenevat kovaa vauhtia ja tällä tahdilla ei mene kauaa, että ne loppuvat. Sukulaisemme on isän pyynnöstä huolehtinut isän raha-asioista, kuten laskujen maksamisesta sekä tilisiirroista säästötililtä käyttötilille, kun rahat ovat lopussa. Kuvio on ollut sukulaisemme todella raskas, sillä isä soittelee pahimmillaan liki kymmenen kertaa päivässä. Nyt sukulaisemme on ymmärrettävistä syistä vetäytymässä tästä kuviosta, ja olemme ikään kuin taitekohdassa tämän tilanteen kanssa. Kuka tahansa isän raha-asiat ottaakaan hoitaakseen (joku meistä sisaruksista tai me kaikki yhdessä), se tulee olemaan kuormittavaa. Ajatuksissa on selvittää vaihtoehtoa, että voisiko isälle hankkia ulkopuolisen rahastonhoitajan.

Haimme isälle tänä keväänä edunvalvontaa, mutta päätös oli että isä ei sellaista ainakaan nyt tarvitse. Päätös tuli meille läheisille melkoisena yllätyksenä ja se oli myös pettymys. Edunvalvonta helpottaisi tilannetta jo ihan juridisesta näkökulmasta. Huolestuttaa se, että mitä tapahtuu sitten kun isän säästöt loppuvat. Todennäköisesti isä syyttää siinä vaiheessa sitä/niitä, jotka ovat hänen raha-asioitaan hoitaneet.

Isän sairaus tuntuu henkisesti todella isolta huolimöykyltä, josta ei saa otetta. Tilanne kuormittaa monia ihmisiä niin monella tavalla, että ajoittain asia tuntuu aivan tukahduttavalta. Nyt päälimmäisenä ovat nämä raha-asiat, että miten näistä selvitään ja mikä olisi pidemmälläkin aikavälillä hyvä ratkaisu. Löytyisikö täältä jotain vinkkejä tai kokemuksia vastaavista tilanteista? Miten selvitä muistisairaan raha-asioista, kun edunvalvontaa ei (vielä) ole?

Huolestunein terveisin,
muistakko

Kr80 25.09.2018 klo 12.05

Heippa!
Isäni sai maaliskuussa Alzheimer diagnoosin. Tuntuu olevan aika ärhäkkää mallia kun kovaa vauhtia mennään eteenpäin. Muutama tunti sitten tultiin taas muistihoitajalta ja geriatrilta. Pieneksi tappeluksihan se meni kun halusin kotihoidon aloittavan isällä. Kyseessä siis yksin asuva leskimies. Ite oon hoitoalalla ja 16 vuotta tehnyt vanhustyötä niin laitoksessa kun kotihoidossakin. Koville ottaa pakottaa toista mutta kun tässä tietotaito itellä asiasta on ja tilanne ei ainakaan parane ajan saatossa. Ite aivan henkisesti nyt poikki kun syyllisyys kaivaa että miksen itse häntä hoida niinkun toivoo. Toki ymmärrän ettei voimavarani ja aika riitä oman opiskelun ja työn ohella. Joskus aikoinaan äitiäni hoitaneena kun syöpään kuoli, onneksi keskusteltiin avoimesti asioista ja isä ilmoitti ettei halua lastensa luopuvan elämästään itsensä takia. Silti niin vaikeaa nyt katsoa hänen käytöstään