Suoraan sisältöön
Tänään on sunnuntai 16.12.2018 klo . Onnea Auli, Aulikki, Aada | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 17.12.2018 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ti 18.12.2018 klo 15.00
Teema: Vauvahaaveita.
Vahvistu vanhempana -chat/Kehitysvammaisten Tukiliitto
Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
Tulossa:
ti 18.12.2018 klo 17.00
Teema: Sinuiksi-chat islamista.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Muisti ja muistisairaudet > ALZHEIMERIN TAUTI

ALZHEIMERIN TAUTI

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Muisti ja muistisairaudet > ALZHEIMERIN TAUTI, viestejä 12 kpl, sivu 1 / 3
Mailis_MuistiliittoMuistiliitto ry 14.06.2018 klo 08.13
Täällä olet tervetullut antamaan ja saamaan vertaistukea. Voit keskustella Alzheimerin tautiin liittyvistä asioista.

Yst. terv. Mailis

Kirjoittaja on muokannut tätä viestiä 14.06.2018 08.25

ainuttytär 20.08.2018 klo 16.11
Hei

Kirjauduin juuri keskustelupalstalle. Nyt alkaa olla vertaistuen aika ja paikka.

Kerron vähän vanhempieni tilanteesta/omasta tilanteestani. Vanhempani asuivat 85-vuotiaiksi omassa kodissaan. Saivat muutaman vuoden aikana kotiapua, loppuaikoina kolmasti päivässä. Selviytyivät kiikun kaakun. Reilu vuosi sitten SE tapahtui. Isäni kaatui ja mursi lonkkansa. Äitikään ei yksin selvinnyt kotona. Terveyskeskuksen vuodeosaston kautta pääsivät hoivakotiin, jossa on ihan turvallista olla ja hoito on hyvää. Henkilökunta on yhteistyökykyistä.

Isällä on aivoinfarktien jälkeen dementiaa, muistitestin pisteet muistaakseni 3 tai 4. Hän on kuitenkin tyytyväinen ja sopeutunut hyvin uuteen elämäntilanteeseen.

Äiti sai alzheimerdiagnoosin alle 10 vuotta sitten ja heti lääkityksen. Sairaus eteni alkuun varsin verkkaisesti, mutta nyt on tosi vaikea vaihe menossa. Lähimuisti on minuutin luokkaa (?) On ahdistunut, masentunut. Haluaa kotiin, vaan ei tietenkään viimeiseen kotiin, jota ei enää muista. Kyse on varmaankin lapsuudenkodista. Onhan äitikin vielä siellä, hänen mielestään. Puhuu kuolemasta, arvelee pian kuolevansa. Myös itsetuhoisia puheita, löytyisikö läheltä vesi, johon voisi hukuttautua. Itkeskelee. On levoton myös öisin. Kieltäytyy ajoittain syömästä. Ei halua nousta sängystä. Ei halua pukeutua, ei halua riisuutua. Polkee jalkaa. Kiroilee, ihminen, jonka en ole koskaan kuullut aiemmin kiroilevan. Haluan pois -levy on jäänyt päälle.

Äidillä on erittäin paha ja tuskainen olo. Ihan kuin hantä kidutettaisi. Hoitohenkilökunta yrittää parhaansa, mutta mikään puhe tai tekeminen ei pahimpina aikoina tehoa. Rauhoittavat lääkkeet eivät tehoa, ei mielialalääkkeet. Erilaisia koktaileja on kokeiltu ja lääkityksen muutos taas meneillään. Kidutus vain jatkuu. Viime syksynä hoivakotiasumisen alkuaikoina oli vähän samankaltainen, muttei näin paha, vaihe. Geriatri pisti lääkityksen uusiksi ja se tepsi monta kuukautta. Loppukeväästä ahdistuskohtaukset alkoivat uudelleen ja tilanne sen kuin pahenee.

Käyn vanhempieni luona pari kertaa viikossa. Matkaa hoivakotiin on 50 km. Olen vielä työelämässä. Takkini alkaa kohta olla tyhjä. Vierailut ahdistavat etukäteen ja välillä itkettävät jälkikäteen. Miksi ihmisen pitää kärsiä noin kamalasti? Eikö tuo tauti voisi edetä vähän nopeammin, jotta ahdistus helpottaisi? Löytyyhän fyysisiin kipuihinkin helpotusta.

Ahdistaa......

saloka 21.08.2018 klo 12.13
Moi.

Käyt melko paljon samoja tunteita läpi mitä minä. Meillä on noita oireita kans ollu. Mut onneksi isä on vielä rauhallinen, tosin suustaan ei.

Kovasti tsemppiä ja jaksamista sinulle. Tänne voi kirjoittaa, se on ollut apu mullekkin.

ainuttytär 21.08.2018 klo 22.02
Kiitos tuesta. Se lämmittää.

Kirjoitinkin äsken pitkät tarinat, mutta hukkuivat sitten jonnekin bittiavaruuteen....enkä viitsi uudelleen aloittaa. Kirjoittamalla saa ulos ahdistusta itsestään ja sen jo tein...

ainuttytär 29.08.2018 klo 21.37
Äidille vaihdettiin joitakin lääkkeitä. Tilanne ehkä muutenkin vähän helpottunut. Ei ole niin ahdistunut. Mutta tauti toki etenee.

Viimeksi eilen kävin tervehtimässä. Kävimme ulkona kävelemässä. Vielä vuosi sitten äiti oli hyvässä fyysisessä kunnossa. Nyt haluaa kävellä käsi kädessä ja ihan vain pienin askelin. Totesi itsekin, että onpa tahti taantunut. Nyt kuitenkin uskalsin lähteä molempien, isän ja äidin, kanssa yhtä aikaa kävelylle. Isä on aika varma liikkuja rollaattorillaan. Pari viikkkoa meni, etten uskaltanut yksin heidän kanssaan ovesta ulos.

Olen huomannut, että äidin on vaikea löytää sanoja. Hän on kaksikielinen, äidinkieli ruotsi. Ei tahdo löytää sanoja kummallakaan kielellä. Uutta on sanojen ymmärryksen katoaminen..
Ulkoilemaan lähtiessämme kerroin, etten löytänyt hänen sandaalejaan vain kävelykengät. Äiti otti taskustaan silmälasit ja sanoi, tässähän nämä. Silmälasit/sandaalit, molemmat toki alkaa ässällä ja ovat melkein yhtä pitkiä sanoja?????

Osaako joku kertoa, mitä vielä on edessä? Vai tyydynkö siihen, että jokaisen alzheimeria sairastavan polku on erilainen?
Kun keskustelen henkilökunnan kanssa, he tuntuvat ymmärtävän ja ovat ihan rauhallisia. Joku on sanonut, kunhan vielä tauti vähän etenee, ahdistus katoaa.

 
| 1 | 2 | 3 | Seuraava sivu;
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Muisti ja muistisairaudet > ALZHEIMERIN TAUTI

Tule mukaan Poroelämään!
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa