Suoraan sisältöön
Tänään on sunnuntai 20.1.2019 klo . Onnea Sebastian | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 21.1.2019 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 21.1.2019 klo 18.00
TATU-chat tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneille tai sairastuneille nuorille
TATU-chat
Tulossa:
ma 21.1.2019 klo 18.00
Teema: Harvinaissairaiden nuorten oma chat.
Norio-chat
Norio-chat harvinaissairaille nuorille.
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Moniääniset > Minä kirjoitan tänne...

Minä kirjoitan tänne...

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Moniääniset > Minä kirjoitan tänne..., viestejä 358 kpl, sivu 1 / 72
jaana6 21.10.2016 klo 17.02
Hei nyt minä sain tarpeekseni siitä että minä kirjoitan liian näkyvästi enkä anna tilaa muille kirjoittaa tänne, niinpä päätin vallata oman tilan täältä. Minä liityin vähän aikaa sitten moniäänisiin, koska psykiatrini suositteli sitä minulle. Minulla on ollut ääniä ihan pikkuisesta tytöstä asti. Olen tullut niiden kanssa välillä huonosti ja välillä paremmin toimeen.
Psykiatrini oli sitä mieltä että voisin oppia jotain muiden kokemuksista, mutta en ole aivan
samaa mieltä, jokaisella on omat kokemuksensa, ja harvoilla samanlaiset minun kanssani.
Edes äitini ei ymmärtänyt minua, vaikka hänelläkin oli omat äänensä.
Äänet ovat mielestäni hyvin henkilökohtainen asia, niinkuin ajatuksenvapaus, mutta usein
äänet toimivat ihmisen kokemusten kuvaajana, millainen psyyke sellaiset äänet. :love2
dahliakukka 22.10.2016 klo 13.36
Jaana, eikös me kaikki saada kirjoittaa tänne juuri niin paljon, kun tunnemme tarvetta? Minäkin ajattelin omassa ketjussa vieväni tilaa muilta ja kun en kirjoita pettämisestä enkä anteeksiantamisesta, niin tunsin hetken, etten edes kuulu tänne sivustolle. Mutta lukijoita minulla näyttää olevan, vaikka harva mitään vastaa minulle. Elän omannäköistäni elämää omien pelkojeni, näkyjeni ja äänieni kanssa ja kun apua ei ole saatavissa, niin ainakin täällä saan huutaa kaiken ääneen. Siinähän lukijat sitten ihmettelevät tajuaakohan tuo, kuinka hullu olenkaan... Siis jatka Jaana kirjoittelua juuri niin paljon kuin haluat, se ei ole keneltäkään poissa. Päin vastoin ehkä kokemuksesi antavat jollekin jotakin vastauksia, joiden kanssa pähkäilee omassa elämässään. Ja on paljon ihmisiä, jotka ei uskalla edes tänne kirjoittaa, kun pelkää leimautuvansa. Täällä sivustolla ylläpito pitää meitä hyvässä huomassa. Valoa päivääsi toivoo Dahliakukka ja hullut katit Masterpiece ja Heavenley. Jou!
jaana6 22.10.2016 klo 17.09
Voih dahliankukka sinä olet varmaan sydämmellinen nainen. Itsestäni en voi sanoa samaa.
Minun ääneni ovat kait tarttuvia, koska naapurinikin voivat niitä kuulla, ainakin minulle tuli
semmoinen tunne että ne kuiskivat muidenkin korviin. Tulos on se että minut otetaan huomioon paremmin, kuten naapurini, käytöksestä voin päätellä, kuunnellessani äänieni
kommentteja, siitä päästä. En yhtään ihmettele että olen ylilihava, kun minulla on ääneni. :love2
dahliakukka 23.10.2016 klo 13.03
Voi Jaana, aika kaukana sydämellisestä, mutta koitan kohdella ihmisiä kuten toivoisin heidän kohtelevan minua. Ja eläimet minulle helpompia kohdattavia, kuin ihmiset. Koska eläimet ei välitä rooleistani, näysitäni, äänistä tms vaan ottavat minut juuri tälläisenä kuin olen. Eläimet ei kiusaa, puhu paskaa selän takana tai pistä nimiini asioita, joita en todellakaan ole tehnyt. Eivätkä puukota selkään. Eläimillä on aikaa minulle aina ja he eivät jätä vastaamatta, kun hädän hetkellä tarvitsisin inhimillistä kosketusta. Tälläisen ihmisen minusta on tehnyt kaikki minulle tapahtuneet asiat. Vähemmän täydellisen, mutta satavarman siitä, etten koskaan aliarvioi toisen pahaa oloa. :flw
jaana6 23.10.2016 klo 14.56
dahliakukka
Millaisia näkyjä sinulla on? Onko ne hahmoja vaiko maisemia? Minulla on molempia,
Maisemat ovat kivoja ja rauhoittavia, uppoutuessaan johonkin näkyyn, sitä menettää
olemassa olevasta minuudestaan aina suuren osan sille näyllensä, tulee sen hahmon
kaltaiseksi jonka kuvittelee kävelleen tuolla maisemassa. Peloittavaa huomata miten
häviäväinen on ihminen, joskus onnistun vielä lyömään käteni lävitse itsestäni, niinkuin
jotkut jotka kokeilivat olenko minä siinä. Näkyillään, hyvät jatkot.
 
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | Seuraava sivu; Viimeinen sivu;
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Moniääniset > Minä kirjoitan tänne...

Erosta Elossa – erokeskustelua miehille
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa