Suoraan sisältöön
Tänään on sunnuntai 20.1.2019 klo . Onnea Sebastian | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 21.1.2019 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 21.1.2019 klo 18.00
TATU-chat tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneille tai sairastuneille nuorille
TATU-chat
Tulossa:
ma 21.1.2019 klo 18.00
Teema: Harvinaissairaiden nuorten oma chat.
Norio-chat
Norio-chat harvinaissairaille nuorille.
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Erosta Elossa – erokeskustelua miehille > Vakavan ahdistuneisuushäriön loputtomalta tuntuva ymmärtäminen parisuhteessa

Vakavan ahdistuneisuushäriön loputtomalta tuntuva ymmärtäminen parisuhteessa

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Erosta Elossa – erokeskustelua miehille > Vakavan ahdistuneisuushäriön loputtomalta tuntuva ymmärtäminen parisuhteessa, viestejä 7 kpl, sivu 2 / 2
tähtitalvikki 10.01.2019 klo 13.26
Uskaltaudun vielä tähän viestiketjuun, koska huomasin mielestäni hyvän blogin. Kirjoitan suoraa lainausta psykiatri, kirjailija Jari Sinkkosen blogista, seurakuntalainen.fi

"Lapsuudessa ristiriitaisesti tai välttelevästi kiintynyt aikuinen voi ahdistua joutuessaan kumppanistaan eroon. Jätetyksi tulemisen pelko on läsnä tämän tästä. Paniikinomainen hätä johtuu varhaisen kiintymyssuhteen aktivoitumisesta. Parisuhteessa toistuu herkästi kuvio, jossa toinen kumppaneista vaatii läheisyyttä ja toinen vetäytyy vaatimusten edessä. - Tilanne on kieltämättä ahdistava, Sinkkonen myöntää. Omat vai toisen tarpeet? Välttelevästi kiintynyt elää liiaksi toisen tarpeista käsin yrittäen miellyttää muita, jotta saisi hyväksyntää. - Monet yrittävät kaikkensa, mutta sekään ei riitä. Vain toisten tarpeista käsin elämisestä seuraa alavireisyyttä, masennusta ja burn out..."

Joonas91 11.01.2019 klo 17.01
Olipas melkoista tarinaa, itse voin samaistua tarinaasi, itse seurustelin yli 6v kunnes, meidän parisuhde tarina sai todella ikävän lopun, luulin että hän oli se oikea, mutta olin niin väärässä, vaikka edelleen välitän ja rakastan exääni, jota en koskaan enää saa takaisin.

Meidän suhde oli alkuun juuri tuota onnellisuutta ja ihanaa yhdessäoloa, kunnes muutimme ensimmäiseen yhteiseen omistusasuntoon ja ensimmäisen vuoden jälkeen siinä rupesin tajuamaan, että puolisollani oli pitkään ongelmia työelämän kanssa, parisuhteen, masennuksen ja lapsuuden traumojen kanssa, mistä koitui seuraavat pelkotilat, masennukset, ahdistuneisuus, epävakaa mielentilahäiriöt aivan tyyliin psykoosit oli lopuksi tulilla kun hän jopa ehdotteli eron hetkillä vielä kaverini kanssa kimppakivaa ja käyttäyty kuin mielipuoli, siitä suhteesta oli sitten pakko lähteä, vaikka itse en alkuun halunnut erota, lopputulos oli se, että hän sai porukoilta turvan ja avun ja muutti sinne ja hiljalleen häätivät minut pois tästä asunnosta ja minun osuus ostettiin pois. Jäin yksin, vain muutamat kaverit on tukenut minua, olen joutunut itse nyt näiden traumojen ja ikävien tilanteiden takia ja todella vaikean eron jälkeen sairaslomalle ja pitkälle semmoiselle, käyn lääkärissä säänöllisesti ja psykiatrin juttusilla, elämä on yhtä helvettiä välillä, vaikka välillä tuntuu oudon helpottavalle kun ei tarvitse sitä taakkaa enää kantaa ympärillä, koska lopulta minä olin se joka yritti kannatella meitä molempia tässä suhteessa ja se imi minusta kaikki työvoimat, koska joutui toista vain tukemaan, auttamaan, vaikka sait haukut ja kaikenlaista paskaa niskaan... en silti voinut jättää häntä yksin tilanteen kanssa, noh sepä ei hyödyttänyt vaikka minun sydän oli paikallaan ja yritin vain hänen parastaan. Lopulta tajusimme, että se ero oli pakollinen vaihtoehto, hän kärsii vielä niin pahasta masennuksesta, että parempi oli jättää hänet elämään yksin ja lähteä itse etsimään uusia polkuja, kaikesta huolimatta hän pitää minua hulluna, sai minun muutamat kaverit puolellensa, on jauhanut todella paljon paskaa minusta, mitä en olisi ikinä uskonut hänestä näiden vuosien jälkeen. Ehkä se on sitä katkeruutta mikä paistaa exässä nyt niin voimakkaasti ja kaikki se viha patoutuu häneen itseensä ja sitten puretaan se muihin ja sittenkun kämppä tyhjeni minun osalta, hän varmaan ei tajunnut edes, että se oikeasti erosimme ja se tunnekipu tuli jälkijunassa tajuta mitä hänkin päätti mennä tekemään, siitä se katkeruus varmasti johtu. Olin itsekkin vihainen, pettynyt itseeni, etsin jatkuvasti syitä itsestäni, en ollut armollinen itseäni kohtaan, eron jälkeen en ollut oma itteni pitkään aikaan, välttelin asioita, ihmisiä, aivan täysin eristäydyin, kunnes tajusin hankkia apua tämän shokin keskellä. Yhteyttä en saa häneen mitenkään enää, puhelinnumerot vaihtanut pelkästään sen takia, etten kiusaisi enää häntä puhelimitse tai ahdistelisi, vaikka en ikinä tekisi mitään vastaavaa. Varmaan puolisoni haluaa vältellä ihan sen takia, että ikävöinti ei alkaisi uudestaan, jos pitäisi nähdä, sillä hetkellä hän on halunnut vain käsitellä asiaa ja hiljalleen myös halunnut päästä minusta yli, mutta ikävintä tässä on se, että itse en ole vieläkään päässyt exästäni yli ja se on raaka totuus, mutta minun on elettävä sen asian kanssa ja jatkaa eteenpäin. Ikinä en saanut syytä eroon, enkä tule tietämäänkään sitä todellista syytä... elämäni vaikein ero takana, mistä kestää vielä pitkään toipua.

Mutta, juuri tähän sinun dilemmaan, en osaa muuta sanoa kuin pää pystyyn ja aika tehdä vaikeita päätöksiä, jopa miettiä eroakin, kun tuntuu, että ulospääsyä muuta ei ole, se tuntuu helvetin rankalta, mutta joskus se vaan kannattaa jos tämä puolisosi, ei ota tilannetta enää vakavasti sinun kohdalla, niinkuin minulla kävi, todella huolestuttavaa on tuo, että se saa sulta ne energiat imettyä, koska hän valvottaa sinua näillä asioilla, stressaa ja muutenkin on vain enemmän tiellä, etkä kerkeä ajatella itseäsi yhtään, näin kävi minulla ja minun työurani kärsi paljon puolisoni takia, vaikka inhottaa syytellä toista, mutta näin se vaan oli.

Suosittelen tuota aikalisää ja todellakin miettimään, onko sinulla tulevaisuutta hänen kanssaan jos asiat ei muutu, joskus elämä opettaa ja toivon itsekkin, että mielummin olen yksin kun jään huonoon parisuhteeseen loppupeleissä, missä vain väsyttää itsensä lopullisesti ja saa vain haukuntaa ja halveksuntaa, kun toinen pelkää jatkuvasti parisuhteen tulevaisuutta, se kertoo paljon epävarmuudesta ja että toinen ei luota itseensä, eikä osaa itsenäisesti elää, tämän huomasin omassa puolisossani niin elävästi, mutta en halunnut hieroa hänen naamaan tätä arkaluontoista totuutta. Toivon tietenkin, että tämä exäni pärjää, ettei tee mitään tyhmää itselleen ja syytä itseensä miksi erosimme. Asioiden on tapana järjestyä ja joskus näin oli tarkoituskin käydä.

Toivon, että asiat järjestyy ja pystyisitte miettimään vakavasti mitä molemmat haluaa parisuhteelta, jos tämä ei onnistu, niin se on parempi erota, muuten vain te molemmat jatkatte samaa oravanpyörää ja asiat ei selkiinny yhtään ja pahimmassa tapauksessa satutatte vain toisianne lisää, ero saattaa olla jopa helpottavaa molempien kannalta, vaikka se tekee kipeää... siis todella kipeää... mutta ajan kanssa sekin helpottaa ja sitten tajuaa, että näin vain on parempi.

Tsemppiä sinne! Kyllä asiat selviää! :)

 
Edellinen sivu; | 1 | 2 |
Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Erosta Elossa – erokeskustelua miehille > Vakavan ahdistuneisuushäriön loputtomalta tuntuva ymmärtäminen parisuhteessa

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa