Suoraan sisältöön
Tänään on perjantai 21.9.2018 klo . Onnea Mervi | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 24.9.2018 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 24.9.2018 klo 19.00
Teema: IBD-nuorten välistä keskustelua asiasta ja sen vierestä.
IBD-Ninja chat nuorille.
IBD-Ninja chat nuorille.
Tulossa:
ma 24.9.2018 klo 20.00
Croco-chat IBD:tä sairastaville 18-30-vuotiaille.
Croco-chat IBD:tä sairastaville 18-30-vuotiaille.
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Tunne siitä, että voimat loppuvat

Tunne siitä, että voimat loppuvat

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Aikuisen elämää > Tunne siitä, että voimat loppuvat, viestejä 189 kpl, sivu 38 / 38
star-crossed 04.09.2018 klo 19.16
Hirveä riittämättömyyden tunne. Avoimen opinnot ovat alkaneet hyvin: olen pysynyt aikataulussa ja paikoin olen jopa sitä edellä. Mutta silti on koko ajan vaivaava tunne, että pitäisi tehdä enemmän ja paremmin. Miksen osaa olla tyytyväinen itseeni?

Hesarin Kuukausiliitteessä oli juttu ulkonäköönsä tyytymättömistä naisista. Se osui ja upposi. Samaistun vahvasti siihen tunteeseen, että toivoisin voivani olla näkymätön (vaikka sitä minä kyllä mitä suuremmissa määrin olen jo) ja siihen pohdintaan, että kehtaakohan sitä tämän näköisenä lähteä minnekään. Siis sellainen jatkuva itsetietoisuuden tunne. Minulla meni teininä todella pitkään, että edes uskallauduin meikkiostoksille, koska tunsin, ettei minulla ollut rumana sinne mitään asiaa tai oikeutta. En tiedä, että onko tilanne parantunut noista päivistä, kun tunnen edelleen itseni luokattoman rumaksi, mutta suhtaudun asiaan pääsääntöisesti hyväksyvämmin.

star-crossed 09.09.2018 klo 00.20
En tunne itseäni. Onko minulla liian kovat vaatimukset itselleni ja kun en niihin pysty vastaamaan, niin valitsen sitten sen toisen ääripään - kaikki tai ei mitään - vai olenko vain niin saamaton vätys, etten edes yritä? Joka tapauksessa lopputulos on sama.
star-crossed 13.09.2018 klo 16.42
Taas menin katsomaan mieleen juolahtaneen tutun kuulumisia. Enkö koskaan opi? Jonkin sortin masokismia tämä on.

Ja nyt unohdin, että mitä muuta minun piti kirjoittaa. :huoh Noh, ei se varmaan ollut mitään, mistä en olisi jo useampaan kertaan kirjoittanut.

Q 15.09.2018 klo 17.21
Päivät menee ihan hirmuista kyytiä, ihan huomaamatta. En ole ehtinyt täälläkään oikein käymään. Elämässä on kyllä vahva suorittamisen maku. Pitäisi varmaan edelleen hankkia jokin harrastus, mutta missä välissä sitä edes ehtisi saati jaksaisi harrastaa mitään? Tuntuu ettei elämässä ole nyt mitään muuta kuin opiskelu, joka vie kaiken ajan. Huh huh.

Lainaus:
star-crossed kirjoitti 4.9.2018 19:16

Samaistun vahvasti siihen tunteeseen, että toivoisin voivani olla näkymätön (vaikka sitä minä kyllä mitä suuremmissa määrin olen jo) ja siihen pohdintaan, että kehtaakohan sitä tämän näköisenä lähteä minnekään. Siis sellainen jatkuva itsetietoisuuden tunne. Minulla meni teininä todella pitkään, että edes uskallauduin meikkiostoksille, koska tunsin, ettei minulla ollut rumana sinne mitään asiaa tai oikeutta. En tiedä, että onko tilanne parantunut noista päivistä, kun tunnen edelleen itseni luokattoman rumaksi, mutta suhtaudun asiaan pääsääntöisesti hyväksyvämmin.

Minäkin välillä toivoisin olevani näkymätön, varsinkin viime talvena oli pitkään sellainen kausi. Mutta aina, siis ihan joka ikinen päivä on edessä tuo, että kehtaako sitä tämän näköisenä lähteä mihinkään. Siksipä meikkaankin oikeastaan joka päivä, koska ilman meikkiä ei vaan pysty lähtemään ihmisten ilmoille. Paitsi ehkä joskus hyvinä päivinä kehtaa jonkun pikkuisen kävelylenkin tehdä, ja koko sen ajan on epämiellyttävä olo, juurikin liian itsetietoinen olo. En myöskään kehtaa pitää hiuksia kiinni, koska näytän mielestäni täysin kaljulta kiitos korkean otsan. Olen varma, että kaikki muutkin ihmiset ajattelevat näin, eivätkä näe mitään muuta kuin valtavan paljaan otsani nähdessään minut hiukset kiinni. Juu, kuulostaa täysin naurettavalta, mutta täyttä totta.

Lainaus:
star-crossed kirjoitti 9.9.2018 0:20

En tunne itseäni. Onko minulla liian kovat vaatimukset itselleni ja kun en niihin pysty vastaamaan, niin valitsen sitten sen toisen ääripään - kaikki tai ei mitään - vai olenko vain niin saamaton vätys, etten edes yritä? Joka tapauksessa lopputulos on sama.

Samaistun molempiin, tavoittelen välillä täydellisyyttä niin että on parempi olla tekemättä mitään kun täydellistä ei voi saavuttaa. Sama luovuttaa heti. Olen myös välillä juuri tuollainen vätys, miksi edes yrittää kun en ei siitä kuitenkaan tule mitään. Pitäisi opetella iloitsemaan edes vähästä ja keskinkertaisesta.

Jotain oli minullakin vielä mielessä, vaan enpäs saa enää päähäni. Väsyttää, tekisi mieli nukkua vaikka päiväunet, mutta koko ajan vaivaa tunne, että pitäisi tehdä jotain tai olen unohtanut tehdä jotain. Mutta kun ei jaksaisi.

 
Ensimmäinen sivu; Edellinen sivu; | 29 | 30 | 31 | 32 | 33 | 34 | 35 | 36 | 37 | 38 |
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Tunne siitä, että voimat loppuvat

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa