Suoraan sisältöön
Tänään on tiistai 23.1.2018 klo . Onnea Eine, Eini, Enni | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ke 24.1.2018 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ti 23.1.2018 klo 18.00
Teema: Sateenkaarinuorten keskustelu.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Tulossa:
ti 23.1.2018 klo 18.00
Teema: Missä olen onnistunut diabeteksen hoidossa?
Diabetes-chat tyypin 2 diabeetikoille.
Diabetes-chat tyypin 2 diabeetikoille.
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Sosiaalisten tilanteiden pelko

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Aikuisen elämää > Sosiaalisten tilanteiden pelko, viestejä 968 kpl, sivu 194 / 194
Mollimöykky 21.01.2018 klo 15.59
Hei Juhani. Harjoittelen tänne kirjoittamalla. Ja yrittämällä käydä erilaisissa ryhmissä.
Ryhmissä se ongelma että helposti jumahdan hiljaiseksi. Jonkun tekemisen lomassa voin välistä jotain asiaan liittyvää sanoakin, mutta muuten puhuminen ei oikein onnistu.
Tuo on jännää, että johonkin tekemiseen keskittyessä saatan sanoa mieleen tulleen ajatuksen sen kummemmin miettimättä, mutta muutenvain ollessa olen kovin estynyt, ehkä ehdin ajatella ja alan epäröimään.
Osasyy on tuo mainitsemasi ajatus että kiinnostaako ketään, että onko ajatukseni mainitsemisen arvoinen ja siihen liittyvä perfektionismi, ajatus että oman ulosannin tulisi olla erityisen "hyvää" ja kiinnostavaa.
Mikä toimii tehokkaana ennakkosensurina, ja usein sosiaalisessa tilanteessa jos ja kun saa ajatuksen "julkaisekelpoiseksi", niin siinä vaiheessa keskustelu on mennyt muille raiteille ja tuntuu että se juna meni jo.

Tuo julkaisukynnyksen "haastaminen" mielessä olen täällä liikkeellä.
Ja olla välittämättä jos ketään ei kiinnosta. Sillä miten voisi tietää että kiinnostaako asia ketään jos ei tuo asiaa esille? Kiinnostavuuden ja kiinnostamattomuuden voisi jättää lukijan ongelmaksi.
Luovuudesta puhuttaessa on sanottu että jokaista hyvää ideaa kohti on ainakin kymmenen huonoa, ja että sitä hyvää ideaa ei erota huonoista kokeilematta.
Kiinnostavuudessa kai vähän sama homma, eli jotta löytäisi yhden yhteisen kiinnostuksen kohteen on tuotava julki kymmenen ketään kiinnostamatonta asiaa.

Perverssillä tavalla on tarkoituksenani siis kirjoittaa kuollettavan tylsiä ja ketään kiinnostamattomia "arvottomia" viestejä joihin kukaan vastaa, ja sitten kirjoittaa lisää, ja lisää, kunnes henkisesti pääsen yli ajatuksestani että jokaisen lauseeni on oltava totta kuin teräs, soljuva kuin keväinen puro ja kuulijan mielelle kuin vahanpoistotöhnä korville.
Ja jos joku jostain pitäisikin niin hienoa. Win-win tilanne, tai kuten Nelson Mandela sanoi: "I never lose. I either win or learn."

Toistaiseksi rima on kuitenkin ollut aika korkealla ja koen menneeni yli, mikä ei ole ollut tarkoitus, vaan riman laskeminen.
Olen muutenkin yrittänyt kirjoittaa pieniä esseitä erilaisista aiheista ihan sen takia että siinä kirjoittaessa käy ajatukset paremmin lävitse, ja nämä menneet siihen laariin, eli ei se mitään.
Hienosti olen tämänkin päässäni pedannut. Win-win.

Arthur 21.01.2018 klo 20.20
Mollimöykky, jos tarkoitus oli ettei kukaan lue tai muutenkaan reagoi, niin epäonnistuit :)

Pystytkö ehdottamaan millaisissa ryhmissä voisi(n) käydä ”siedätyshoidossa”? Pystyn puhumaan täysin vieraiden ihmisten kanssa, mutta yli kaksi puolituttua alkaa jo olla ongelma. Tänne kirjoittaminen oli silti hyvin vaikeaa; aluksi jopa pyysin ylläpitoa poistamaan kommenttini. Tässä minun, norsun keveydellä tanssahtelevat lauseeni.

exiled 22.01.2018 klo 09.46
Hei kaikille! Olen myös uusi täällä, vaikka tunnukset loin jo joskus aiemmin. En ole juurikaan foorumeille kirjoittelua harrastanut, koska se on oikeastaan yhtä vaikeaa kuin livenä ryhmässä puhuminen. Päätin nyt kirjoittaa, kun täällä muidenkin ajatukset osuu hyvin kohdilleen omieni kanssa. Oma taustani on se "klassinen" koulukiusaamishelvetti, joka jatkui armeijassa ollessani. Onneksi lukio siinä välissä oli helpompaa aikaa, varmasti myös koska kävin lukion toisella paikkakunnalla. Sain silloin aloittaa puhtaalta pöydältä ja luokkakaverit tuntuivat hieman kypsemmiltä.

Ikävuosien 20-30v väliin mahtui parempiakin jaksoja jolloin pärjäsin työyhteisöissä ja muutoinkin ihmisten kanssa. En tietenkään koskaan ollut mikään sosiaalinen seuramies, mutta pääsääntöisesti jaksoin olla ihmisten kesken.

Nyt viimeiset pari kolme vuotta ovat menneet selvästi heikommin. Asunnosta ulos lähteminen on työlästä ja naapureiden kohtaaminen pihalla on ahdistavaa. Kun yritän tervehtiä naapuria ja naapuri ei reagoi mitenkään, tulee siitä aina jotenkin lytätty olo. Näin käy tietysti muuallakin missä vain pitää ihmisten kanssa asioida. On hankala yrittää ottaa keneenkään minkäänlaista kontaktia, kun tuntuu että ihmiset katsovat jo alusta asti pahasti. Tiedän tietysti etteivät kaikki niin tee, mutta ne huonot kohtaamiset osuvat johonkin kipukohtaan joka syntyi jo kaukana menneisyydessä. Tämä luo itselleni negatiivisten ajatusten kierteen ja jatkuvan kovan ahdistuksen.

Viime vuonna olin eräässä vertaistukiryhmässä treenaamassa ryhmässä oloa ja sitä että saisi jotain jopa joskus sanottuakin. Osa tapaamiskerroista meni niin etten pystynyt ottamaan kehenkään katsekontaktia. Jollain toisella kerralla pystyin jo sanomaankin jotain. Itselle kävi myös, että mietin pitkään uskallanko sanoa ja onko sanomani tarpeeksi älykästä/aiheeseen osuvaa ym. Monesti tilanne ehti jo mennä, ennenkuin sain ajatukseni "julkaisukuntoon". Ryhmässä oli hyviäkin hetkiä ja parhaimmillaan se tuntui tehokkaammalta kuin yksilöterapiani. Varmaankin juuri tuosta käytännön siedätyshoidosta ja itsensä altistamisesta. Ryhmään saatiin kuitenkin luotua tarpeeksi turvallinen ympäristö sanoa jotain, mikä olikin se tärkein asia.

Tässä nyt jonkunlainen avaus omasta tilanteestani. Ehkä viime päivien jatkuva ahdistus pakotti myös osaltaan purkamaan näitä asioita ja sellainen "hälläväliä" olo, mikä tulee kun mieli näkee ympärillään vain psyykkisiä umpikujia.

 
Ensimmäinen sivu; Edellinen sivu; | 185 | 186 | 187 | 188 | 189 | 190 | 191 | 192 | 193 | 194 |
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Sosiaalisten tilanteiden pelko

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa