Suoraan sisältöön
Tänään on maanantai 29.5.2017 klo . Onnea Oiva, Oliver, Oivi, Olivia | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 29.5.2017 klo 17.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 29.5.2017 klo 18.00
Teema: Transihmisten ja sukupuoltaan pohtivien keskustelu.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Tulossa:
ma 29.5.2017 klo 21.00
Teema: Avoin keskustelu.
EETU-chat: Tukea miehille ero-ongelmien käsittelyyn
EETU-chat liveryhmä miehille
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
STM tukee Veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Sosiaalisten tilanteiden pelko

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Aikuisen elämää > Sosiaalisten tilanteiden pelko, viestejä 768 kpl, sivu 154 / 154
cherrie 27.05.2017 klo 17.13
Lainaus:
Stp30 kirjoitti 25.5.2017 18:16

Hei! Olen 40v mies kärsinyt tästä sosiaallisten tilaanteen pelosta koko ikäni.
Viisi vuotta söin lääkkeitä(mm optipar 20mg),niistä oli apua,mutta oli sivuvaikutuksiakin(lihominen,seksi ei kiinnostanu ja olin aika tunteeton).
Nyt olen ollut lääkkeitä 2v ja paino palasi normaaliksi,mutta myös jännittäminen,punastelu,ihmisten vältteleminen palasi.Töissä käyn normaalisti,mutta sekin on yhtä jännittämistä ja kiire lisää sitä vielä.
Töistä kun pääsee on niin väsyny,että ei jaksa kun maata sohvalla ja viikonloppuna ei oikein saa mitään aikaan muutakun kaljan voimalla ja sekin lähtee välillä hanskasta.
Jos on ollut jotain illanistujaisia,niin sinne pitää juoda kunnon pohjat että pystyy edes menemään,eikä sekään nykyään auta 5kaljan jälkeen melkein pahempi kun selvipäin,ei uskalla avata suuta pelkää että joku huomaa että olen juonu,sitte kun joku kyselee kuulumisia niin ollaan taas pää punasena ja sanotaan jotain omasta mielestä tyhmää ja loppu ilta menee sen miettimiseen,ja sitte juodaan vitutukseen niin paljon että ei muista loppuillasta mitään,seuraava päivä onkin yhtä helvettiä!
En oikein haluasi alkaa syömään lääkkeitä,mutta kai se on pakko kohta, kun tästä elämästä ei tuu mitään ilman sitä!


Hei ja tervetuloa munkin puolesta meidän joukkoomme! Minulla myös oli jossai vaiheessa tuota että juominen lähti käsistä, siis viikonloppuisin. Ja varsinkaan mihinkään ei voinut lähteä ellei ottanut kunnon pohjia alle... Tai oikeastaan se sama ongelma on tänäkin päivänä, jos on tiedossa illanistujaisia...

cherrie 27.05.2017 klo 17.18
Lainaus:
Pelästynyt kirjoitti 26.5.2017 13:55

Heips ja tervetuloa uudet kirjoittajat :)

Cherrie: Vähän paremmin on mennyt, yhden kanssa vähän enemmän ongelmia mutta paremmin. Miten sinulla menee?

Jotain positiivista on tässä tapahtunut, en ole kahteen viikkoon ottanut lääkkeitä ollenkaan. Välillä tulee paniikki olo ja ne pakkoajatuksethan on seurana kokoajan mutta eipä ne lääkkeet siihen autakkaan.

Palaan illalla lukemaan juttujanne, vähän aikaa viellä teen töitä.

Kiva että sulla menee jo paremmin :) Ja siis vautsi, että olet pystynyt olemaan ilman lääkitystä jo kahden viikon ajan! Jospa minäkin pääsen joskus sellaiseen pisteeseen, ettei tarvis ottaa.. Ja kun välillä niitä tuee otettua "ihan varmuuden vuoksi"... :(

Minä en oikein osaa sanoa mitä mulle kuuluu... jotenkin vaan tuntuu et leijailen vaan jossain usvassa, en oikein tiedä mitä haluan ja mitä pitäis tehdä..

Mun pitäisi ehkä piakkoin lähteä yksin junalla ja bussilla käymään reissussa.. ja mua jännittää ihan äärettömästi jo.. siis voitteko kuvitella.. En oo edes junassa ollut pitkään aikaan.. Mä voisin myös jättää välistä, mutta sitten tiedän että mua jälkeenpäin harmittais viel enemmän.. äh en tiiä..

:eip

Mailis 27.05.2017 klo 19.04
Luin kiusaamisesta. Eihän se mukavaa ole edes lukea mutta helpottaa tietää että vika ei ole kiusatussa vaan kiusaajalla on päässä vikaa. Ei ole ainutkertainen asia että yhteisö ei halua sitä selvittää. Jotenkin asiat menee niin että koko syy nähdään uhrissa. Mutta silti se on väärin. On myös oikeudentajuisia ihmisiä.
Kiusaamisen haavat paranee hitaasti. Mutta varmasti.

Aina kun kuulee sota-ajoista niin rupee tuntemaan että ei itsellä ole kuitenkaan niin vaikeaa ollut. Ei ole ollut henki vaarassa eikä nälkä. Sama on kun käy vuodeosastolla.
Mitä olette mieltä?

Ehkä hyvä elämä ei ole ongelmatonta. Jos ei ole akuutissa kriisissä niin vois olla tyytyväinen siitä vähästäkin hyvästä mitä on. Kun on ollut vaikeaa niin voi arvostaa pieniä hyviä asioita.

Välillä tulee fundeerattua tämmösiä asioita :)

 
Ensimmäinen sivu; Edellinen sivu; | 145 | 146 | 147 | 148 | 149 | 150 | 151 | 152 | 153 | 154 |
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Sosiaalisten tilanteiden pelko

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa