Suoraan sisältöön
Tänään on maanantai 24.4.2017 klo . Onnea Pertti, Altti, Albert | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 24.4.2017 klo 17.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 24.4.2017 klo 18.00
Teema: Transihmisten ja sukupuoltaan pohtivien keskustelu.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Tulossa:
ma 24.4.2017 klo 21.00
Teema: Avoin keskustelu.
EETU-chat: Tukea miehille ero-ongelmien käsittelyyn
EETU-chat liveryhmä miehille
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
STM tukee Veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Taistelua päivästä toiseen

Taistelua päivästä toiseen

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Aikuisen elämää > Taistelua päivästä toiseen, viestejä 2319 kpl, sivu 464 / 464
arka 21.04.2017 klo 05.38
Hei

Kävin eilen taas ryhmässä joka on meille tietyn sairauden omaavien ihmisten omaisille-en halua täsmentää minkä sairauden kun se on meidän asia.kesällä olis jotain järjestelyvastuutakin siellä, yritän hoitaa, mulla huono muisti ja keskittymisvaikeuksia mutta kirjoitan kaiken ylös niin sujuu. Mieheni sairaudessa se hankalaa että kustantaa n. 13-18 euroa useimpina päivinä ja mulla tahtoo tulla suuttumusta kun hän kontrolloi silti aika vahvasti mun kulutustani esimerkiksi syömistä että leivän päälle saisi laittaa vain yhden juustoviipaleen tai jos joskus tekee esimerkiksi mieli vaikka donitseja niin jemmaa niitä sitten päiväkausia että säästyy. Hänellä tämä sairausvaihe jolloin sitä rahaa menee siihen kestää useita päiviä peräkkäin ja silloin hänen itsensä ei tee mieli syödä ja ei oikein antaisi munkaan syödä, huutelee aina olohuoneesta että mitä teet jos kuulee mun avaavan jääkaapin oven. Kerran odottelin useamman päivän että rohkaistuin pyytämään palan tiikerikakkua jota meillä oli mutta en saanut ottaa, aika jyrkän ein pisti ja sanoi että sitä pitää säästää. Minä koen sen hankalaksi kun joskus kahvin kanssa haluaisin jotain vähän ottaa mutta hän ei anna munkaan ottaa silloin kun hällä on tämä sairausvaihe päällä ja ei itse halua syödä. Ei osaa sillä tavalla asettua toisen asemaan että toinen saattaisi tykätä jotain ottaa ja haluaa säästääkin. Minä niin toivoisin että saisin kaupungilta sen bussilipun siihen vapaaehtoistyön projektiin ja saisinhan minä kun se kulukorvaus kuuluu siihen hommaan mutta ongelma on vain se että kun se kulukorvaus tulee rahana tilille niin pieni epävarmuus on että saako sen lipun sitten ostaa, uskon kyllä muuten varmasti että toki hän sen antaa ostaa mutta huoli on se että jos se lasketaan tuloiksi jos joutuu toimeentulotukea hakemaan niin sittenhän se vastaavasti sitä tukea vähentää ja pelkään etten sitten sitä lippua saa. Aion kyllä soittaa jonnekin ja selittää että tämä lippuraha ois tärkeä saada pitää kun mielelläni sitä hommaa tekisin ja oishan se mielekästä hommaa kaupungillekin kun vanhukset pääsisivät reisuun. Meidän perheessä on vähän kuin kaksi elintasoa kun mieheni (vaikka rakas onkin) kulutus on huomattavasti suurempaa kun mun ja hän ei sitä mitenkään vääränä näe vaan herkästi huomauttaa esimerkiksi jos kaksi kertaa viikossa pääsen jonnekin bussilla(vapaaehtoistyöhön ja omaisryhmään) niin siitä sitten saa kuulla että sun bussimatkoihin menee melkein kymppi viikossa vaikka samaan aikaan hän useimpina päivinä kuluttaa sen reilusti toista kymppiä itseensä. Hän ei sitä niin näe että hänkin säästäisi jostain, tai on päiviä kyllä jolloin hän sen tekeekin, ehkä neljä viisi päivää kuussa mutta erilaista se hänen kohdallaan on kuin minun. Pyysin alkuvuodesta häneltä että saisin 20 euroa omaa rahaa joka kuukausi mutta ei se ole oikein tahtonut onnistua, on sen joskus antanutkin mutta on joskus käynyt niin että sillä rahalla kuitenkin pitää niitä bussilippuja ostaa, kerran on muistaakseni tämän kevään aikana käynyt niin että sain poistomyynnistä hiusvärin itselleni ja alennusripsarin että oiskohan ollut kymppi tai viisitoista euroa kun sain itseeni laittaa. Niin hirveästi olisin halunnut mennä seurakunnan päiväretkelle turkuun kun ois neljällä kympillä päässyt ja hetken antoi ymmärtääkin että kun mulla se kakskymppiä sattui olemaan ja lainaisin jostain toiset kakskymppiä niin pääsisin mutta jo seuraavana aamuna taisi sanoa että ostat rahoillasi bussilippuja ja niin sekin asia oli sitten unohdettu. On jotenkin haasteellista olla katkeroittumasta siitä kun tuntuu että omia pienehköjäkin halujaan on vaikea toteuttaa eikä niitä oikein arvaa ääneen sanoakaan kun tuntuu pahalta että ne kielletään ja kun kustannus olisi vain murto osa siitä mitä hänen tarpeisiinsa menee. Jotkut kampaajalla käymiset ja vaatteiden ostot tai pitsan tilaamiset on jo vuosia olleet mahdottomia haaveita, tai sain minä sellaiset naisten kalsarit talvella itselleni ostaa kun olin siihen asti pitänyt miesten kalsareja alusvaatteena ja olivat niin isoja. On mulla joitakin asioita joita olen rauhassa saanut tehdä kuten kahvin juominen(kerran on huomauttanut että paketti kahvia menee viikossa kun juon enemmän kuin hän) ja toinen asia on turkin pippurit joista tykkään ja niitä hän ei jostain syystä ole alkanut säätelemään ja kontrolloimaan. Toki voin myös jonkin lakupötkön ostaa ilman lupaa kysymättä ja aika usein hän sanoo että osta itselles iltalehti mutta en oikein raaski ostaa. Se on musta tuntunut sietämättömän pahalta kun tyttäreltä lypsää rahaa esimerkiksi jos hänelle sitä joku sukulainen lahjoittaa, ei kaikkia mutta puolet. Nyt on sellaine huolenaihe mulle tullu että hän on pyytänyt että antaisin hänelle jonkun verran omia lääkkeitäni (vähän kylläkin) ja se huolestuttaa kun tarvitsisin niitä niin kovasti itse että esimerkiksi pystyisin nukkumaan kun muuten se ei tahdo onnistua. En haluaisi lääkkeistäni luopua ja toivoisinkin että hän kävisi itse lääkärissä ja puhuisi näistä asioista mutta ei kai suostu menemään kun se käy kai hänen ylpeyden päälle. Toivon tosiaan että hän ymmärtäisi eikä alkaisi mykkäkoulua pitämään tai syyllistämään, olen joskus aiemmin niitä vähän hänelle antanut(kaksi tablettia) mutta nyt niin haluaisin pitää ne itse kun unta haluaisin saada. Siellä omaishoitajien ryhmässä vaikuttaisi että ei muilla ihan sama tilanne ole kuin mulla mutta onhan heistä osa töissäkin että se auttaa asiaa mutta oli mulla jo silloin kun kävin töissä muistaakseni jo vuosia se tilanne että rahaa ei lompakossa ollut muuta kuin hätäviitonen minkä mies antaa varalta jos bussilippu menee hukkaan. Olisi kiva saada taloudellista määräysvaltaa edes vähän- vaikka se kaksikymppiä kuussa jolloin voisi suunnitella jotain omaa. Säästämällä voisi sitten päästä vaikka seurakunnan retkille. Eniten suuttumusta tulee kuitenkin syömisestä, sipseistäkin tuli ikävä kyllä kerran paha riita kun hän niitä lauantaina osti ja sanoi että syödään sitten huomenna mutta kun hänellä sitten jatkuikin tämä sairausvaihe eikä itse niitä halunnut ottaa niin suuttui minulle siitä kun seuraavana keskiviikkona sen pussin avasin ja vähän otin. Näistä asioista ei voi mitenkään nätistikään keskustella, olen yrittänyt joskus sanoa että saisinko sen kakunpalan kun 13 eurolla kävin hänen asioitaan kaupasta hakemassa mutta ei ymmärrä ollenkaan ja ankaraksi alkaa. Ennen tykkäsin kun oli yhteinen tili ja kaikki oli yhteistä, on minusta oikea malli avioliitossa toimia, mutta nyt on tullut katkeruutta ja arvottomuuden tunteita kun ei usein hyväksy että pari euroa itseeni investoisin.
Moderaattori on muokannut tätä viestiä 21.04.2017 09.08

maanvaiva 21.04.2017 klo 09.11
En ymmärrä miten nykyaikana nainen vielä suostuu tuollaisen alistamiseen. Ei tuo ole oikeaa rakkautta.
Mollyan 21.04.2017 klo 13.58
Tuntuu tosi pahalta,että tällä vuosituhannella voi nainen olla noin alisteisessa asemassa ja suostuu siihen.
Huh,huh,ei voi muuta sanoa ja ihmetellä..
Joie 22.04.2017 klo 18.12
Lainaus:
arka kirjoitti 20.4.2017 14:6
Hei Joie
Miten hienoa kun kirjoitit ja rukoiletkin vielä. Jeesus on todella viinipuu ja toivon ajan mittaan kiinnittyväni lujasti häneen. Mulla tosiaan näitä tunteita piisaa kun niitä vaikeita kokemuksia on ollut. Varauksessa kirja Rakkaus ja viha, saa nähä milloin tulee. Koetan oppia armollisemmaksi itselleni, koko ajan tulee itseä kytättyä ja arvosteltuakin, haluaisin oppia hellittämään. On hienoa kuulla että Jeesus rakastaa vihaisia ja katkeriakin lapsiaan, hänen rakkauttaan tarvitsen ja hienoa on että sinun kauttasikin se välittyy. Jotenkin pitäis pyrkiä olemaan vaatimatta itseltään liikaa suorituksiakaan, sais olla vaan Jeesuksen sylissä, ottaa vastaan. Kirjoittele Joie kun ehdit taas, on mukava kun on uskonsisar täällä. Luetko hengellisiä kirjoja, jos luet niin vinkkaa mullekin löydöistäsi. Ole siunattu ja on tärkeää kun esirukoilet.

Oon mä kirjoja lukenut... mitä nyt voisi suositella? Max Lucadon "Sinä olet tärkeä. Tarina lapsille ja aikuisille" kertoo lyhyessä tarinassa olennaisia asioita. Petri Välimäen kirjat ovat myös hyviä. Hän on käynyt itsekin läpi tosi kipeitä asioita elämässään, ja kirjoista välittyy armollisuus ja viisaus.

Niinhän me kaikki ollaan matkalla, oppimassa ottamaan enempi ja enempi vastaan Jumalan rakkautta. Siunausta matkallesi. Mitä kirjoitit vihasta, niin viha on tärkeä asia positiivisessakin mielessä. Jos olet miehellesi vihainen, kun hän käyttäytyy sinua kohtaan kirjoittamallasi tavalla, niin ei se oo paha asia vaan tervettä ja oikein. Vihallasi voit puolustaa itseäsi ja osoittaa rajasi. Se on hyvä asia.

En voi tässä asiassa yrittää päteä; kasvamista tässä on itsellänikin paljon. Opettelen yhtä lailla asettamaan rajojani ja puolustamaan itseäni. Toisaalta on sitten aikamoinen lasti sitä tukahdutettua raivoa ja katkeruutta, kun ei oo lapsena voinu ilmaista oikeutettua vihaa. Mutta aina voi parantua, kasvaa ja oppia uutta. :) Sen oon myös kokenu ihan konkreettisesti, että Jumala tahtoo Isänä ottaa vastaan kaikki tunteet mitä meillä on... hän on vahva ja turvallinen ja kestää suurimmankin vihan.

 
Ensimmäinen sivu; Edellinen sivu; | 455 | 456 | 457 | 458 | 459 | 460 | 461 | 462 | 463 | 464 |
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Taistelua päivästä toiseen

Apua arkielämän kriisitilanteissa - www.tukinet.net
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa