Suoraan sisältöön
Tänään on sunnuntai 20.1.2019 klo . Onnea Sebastian | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 21.1.2019 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 21.1.2019 klo 18.00
TATU-chat tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneille tai sairastuneille nuorille
TATU-chat
Tulossa:
ma 21.1.2019 klo 18.00
Teema: Harvinaissairaiden nuorten oma chat.
Norio-chat
Norio-chat harvinaissairaille nuorille.
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Aikuisen elämää > Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä..., viestejä 3480 kpl, sivu 1 / 696
saloka 27.06.2012 klo 17.19
Yritän kovasti koittaa saada ajatukseni jotenkin järkeviin ajatuksiin, mut tuntuu vaan että elämä koettelee meitä todella apäoikeudenmukaisesti. Miksi kaikki menee yhessä perheessä niin päin mäntyy?

Olen viikon jaksanut suht hyvin. Ehkä jaksan eteenpäinkin. En tiä. Tällä hetkellä itkun keskellä tuntuu kaikki niin vaikeelta ja turhalta.

Lähetin isän koiran (joka on mulle tosi tärkeä ja rakas) viimiselle matkalle. Otin juuri ennen lähtöä muutaman äkkiä kuvan. Kuiskasin korvaan heipat ja annoin pusuja. Koira itessään luulee että pääsee ulos lenkille tai auto ajelulle. Se ei tajuu että tämä on viiminen matka.

Tämän kaiken kruunas se, että äiti joutui muuttaa su illalla mun luokse, eli aamusin on todella aikaset herätykset ja koko ajan ahdistava olo. Kuulemma jos viel jaksan pe asti, ni hän lähtee. Sit alkaa se ahdistava olo siitä että miten isä ja hän pärjää siellä siaiskämpässä. Ja miten mä pärjään (jos mulle ees annetaan) tytön kanssa täällä ihan yksin.

En tiä mitä tai miksi tässä kirjoitan. On ni paha olla. Ruoka on syömättä, kun en keksi mitä syä. Maha oireilee. Söin tossa jätskin, joka tuntuu jäävän kurkkuuni. Pitäis kai jua jotain, mut en jaksa raahautua keittiöön, kun siinä välissä on Benin kipot ja tulee olo että Beni tulee ja on täällä.

Mä taidan lopettaa tämän, kun ei tässä ole mitään järkee...

Äitix4 27.06.2012 klo 19.06
Voih...tiedän niin ton tunteen.Muutama kuukausi sitten jouduin luopumaan rakkaasta koirastani jonka kanssa olin melkein 24h/7pv kotiäitinä kun olen niin kokoajan kotona.Ei ehtinyt rakkaani 8 vuotta täyttää kun jouduin päästämään parempaan paikkaan.
Se oli yhtä tuskaa istua autossa lääkäriin asti ja istua lattialla halaten kunnes sydän pysähtyi :nyyh En pysty vieläkkään itkemättä puhumaan ja tämä ei ole ensimmäinen menetykseni joten tiedän että se kestää ennenkuin voi sanoa että on helpottanut edes hiukan. :(
Minulla sentään oli mies ottamassa kupit ja hihnat pois näkyvistäni ja 4 lasta joiden takia oli pakko jatkaa eteenpäin arkea vaikkakin ihan sumussa meni kauan.
Tiedän myös ton tunteen kun kaikki tuntuu hajoavan käsiin enkä tarkoita nyt vain kodinkoneita.
Itse olen sairastanut masennusta niin kauan etten edes tiedä koska oikeastaan alkoi,liekö ollut mulla aina.Sairastan myös paniikkihäiriötä ja ahdistuneisuushäiriötä,fibromyalgiaa ja onpa tuossa muutama fyysinen vammakin.Löysin vasta tälle sivulle ja ajattelin että voisi olla hyödyllistä kirjoitella ihmisille jotka ymmärtävät oloni.
En usko että näitä asioita ymmärtää kunnolla jos ei ole itse kokenut hmm.
Olen todella tyytyväinen että hain apua terveydenhoitajalta aikanaan ja olen edelleen jatkanut avun hakemista joten suosittelen teille muillekkin hakekaa apua vaikka väkisin,jos tuntuu pahalta menkää vaikka ensiapuun jossa olen itsekkin käynyt.
maanvaiva 27.06.2012 klo 19.29
Kyllä oli väliä että kirjoitit, kun olin niin huolissani miten sulla menee.
Voisit koettaa jaksaa ajatella että nyt Benillä ei ole enää kipuja ja saittehan yhdessä elää monta hienoa vuotta.
Kannattaisiko siivota ne Benin kipot pois näkyvistä, panna jonnekin kaappiin odottamaan, jos vaikka joskus saatte uuden koiran.

Kyllä sun pitää syödä jotain vaikka jäätelöä.
En osaa enempi mitään sanoa.
Halauksia oikein paljon.

Tämmöisen löysin netistä

Mä en usko tarua ollenkaan,
etteikö eläinten taivasta oisi,
nehän aina antavat parastaan
eikä kelleen murhetta soisi,
ja jos sieluista sitten puhutaan
miten Luoja niin unohtaisi,
ihan itseluomilta luoduiltaan?

Mantelinkukka 27.06.2012 klo 21.39
saloska: HALAUS ja valoa siulle! :mflw
Lohduttavia ja myötäeläviä sanoja siulle yritän ettiä, jotta pääset sieltä etiäpäin. Niitä koitin kohtia kun elämässä on ja sattuupa kasaantumaan sit mokomat sammaa kohtaa. Nii ymmärrän et on hankala löytää oivat vastaukset. Mut kuule, onnex asioilla on tapana järjestyä. Ripaus lohtua ja iloa etsimään.
Halaa ittiäis omilla käsillä ja kuuntele kuinka ne kädet ymmärtää siuta.
Enkeleitä sinne! :love1
Mataleena 28.06.2012 klo 00.16
On tosiaan väliä mitä sinulle kuuluu! Minäkin olen välillä miettinyt miten elämäsi sujuu, olen hiukan kuullut tarinaasi Mieli Maasta live chat ryhmässä ja silloin tarinasi kosketti minua paljon.
On tosi surullista että menetit koirasi, kyllä lemmikkiä suree yhtälailla kun ihmistä. Toivottavasti saat uuden koiran tai muun lemmikin.
Hyvin sujuneen kevään jälkeen humpsahti kesäkuussa masennus ja ahistus, vanha levy hurahti taas käyntiin. Tykkään kovasti olla ihmisten seurassa vaikka jännitän kovin sosiaalisia tilanteita. Tällöin minulle usein nousee kummallinen, epätodellinen olo, sanat kangertelevat jne. Viime keväänä uskaltauduin menemään viikonloppukursseille jne. jotka yllätyksekseni sujuivat kohtuullisesti vaikka vaativatkin voimia, jännitys oli välillä niin kova. Nyt viimeisellä kurssilla tuntui että mokasin kunnolla, olin väsynyt ja olin välillä "poissa itsestäni". Kai nämä epätodelliset olot ovat kai paniikkikohtauksia, oli mitä oli voimia ne vievät. Joka tapauksessa siitä lähti pohdinta enkö pääse näistä koskaan eroon ja miksi mut lytättiin lapsuudessa niin tehokkaasti että joudun vuosikymmeniä kärsimään. Ainoa mika helpottaaa näitä oloja on, terapian lisäksi, "siedätyshoito", mennä vaan mukaan ihmisten joukkoon vaikka tuntuis miltä. Huomenna olen menossa taas...
Toivottavasti olet jaksanut kestää äitiäsi, on totisesti hyvä että hän lähtee perjantaina. Kyllä ymmärrän mitä ehken olet joutunut kestämään, äitini oli varsinainen narsisti. Toivottavasti voit tyttäresi kanssa tehä jotain ilmaisia mukavia juttuja joista molemmat pidätte. Oikein hyvää kesää sinulle ja halimuksia. Mataleena
 
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | Seuraava sivu; Viimeinen sivu;
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Tällä hetkellä ei oikeastaan millään enää ole väliä...

Tule mukaan Poroelämään!
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa