Suoraan sisältöön
Tänään on lauantai 23.6.2018 klo . Onnea Aatto, Aatu, Aadolf | Lähetä kortti
 
www.tukinet.net - kriisikeskus netissä
Login
Käyttäjätunnus
Salasana
 
Solmussa-chat
Solmussa
Seuraava päivystysaika:
ma 25.6.2018 klo 15.00
Liveryhmät
Tulossa:
ma 25.6.2018 klo 18.00
Teema: Transihmisten ja sukupuoltaan pohtivien keskustelu.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Tulossa:
ti 26.6.2018 klo 18.00
Teema: Elämänkatsomuksellinen ja hengellinen keskustelu.
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Sinuiksi-chat sateenkaari-ihmisille
Linko
Haku
 
Tuki mukanasi - m.tukinet.net
Tuettu veikkauksen tuotoilla

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Oletko sairaan tai vammaisen puoliso?

Oletko sairaan tai vammaisen puoliso?

Seuraat keskustelua luku-tilassa. Osallistuaksesi keskusteluun rekisteröidy palveluun ja hae kirjoitusoikeutta.
Aikuisen elämää > Oletko sairaan tai vammaisen puoliso?, viestejä 6 kpl, sivu 1 / 2
tuplatar 22.09.2008 klo 17.23
Kuinka arki rullaa? Minun mieheni on vammautunut ja arki tosi vaikeaa.
WDF 25.09.2008 klo 14.59
Hei,

Minun puolisoni on myös vammautunut neljä vuotta sitten. Hyvinä hetkinä arki sujuu nykyään paremmin, mutta sitten kun homma tökkii, niin se tökkiikin kunnolla. Aika rankkaa, mutta silti täyttä elämää ja hyviä hetkiäkin löytyy. Onhan tässä joutunut paljon opettelemaan erinäisiä asioita, mutta vamman kanssa on vain opeteltu elämään ja päivittäiset rutiinit alkaa nekin pikkuhiljaa sujumaan.

aina ollut yhdessä 08.10.2008 klo 22.57
Tervehdys.Mietin pitkään vastaanko.Minulla puoliso vammautui liikenneonnettomuudessa 26 vuotta sitten.Tässä sitä eletty yhdessä,lastenkin jo kasvettua aikuisiksi.Meillä kaikilla se elämä tökkii milloin mihinkin suuntaan.Viimeiset viisi vuotta tässä on oltu ripustimena puolisolle ja yritetty pitää lippua korkealla.Minä olen vissiin niin sitkeää sorttia,niinkuin vanha liha,että periksi ei anneta.Meillä ei ole yhtään tuttavapariskuntaa,missä olisi toinen puolisosta vammainen.Näin ollen,jos meillä on ongelmia vamman suhteen,niin keltään ei voi kysyä.Ei edes vertaistukea.Millä tavalla se teidän arki tökkii? :bd
WDF 09.10.2008 klo 10.48
Mun puoliso vammautui aivan käsittämättömän törkeän väkivallanteon yhteydessä täysin tuntemattomien ihmisten toimesta. Lopputuloksena erittäin vaikea aivovamma, haittaluokka 18-20 ja 100% invaliditeetti. Vamman vakavuudesta johtuen, kuntoutuminen esim. työkykyiseksi on aivan mahdotonta. Arki sujuu vaihtelevasti. Vamma aiheuttaa erittäin kovaa väsyvyyttä, raastavia pääkipuja, syviä muistiongelmia, toimintakyvyn täydellistä romahtamista kun kuormittuu vähänkään liikaa, jne. Mä olen ollut käytännössä ympärivuorokautisena puolison omaishoitajana tuosta tapahtumasta lähtien.

Kun puoliso on hyvin levännyt homma toimii paremmin ja hän pystyy lähes itsenäisesti puuhastelemaan jotakin hetken aikaa. Varuillaan joudun kuitenkin koko ajan olemaan, kun tuo aivojen liika kuormittuminen saattaa tulla aivan ykskaks ja sitten hän voikin eksyä vaikka omaan pihaan. Muistin mennessä puoliso ei tiedä yhtään missä on, minne pitäisi mennä, vai pitäisikö mennä ja että onko hän jonkun seurassa. Tuolloin häviävät kaikki entiset muistikuvat, ei tunnista kotiakaan. Puoliso ei muista kuin parhaina hetkinään että hänellä on aivovamma joka aiheuttaa paljon rajoitteita normaalielämään. Ja kun hän ei muista… alkaa usein vääntö jos jostakin asiasta (esim. miksi hän ei voi yksin lämmittää uunissa ruokaa kun minä lähden pikaisesti käymään jossain tai miksi hän ei saa koskaan yksin lähteä käymään missään, jne.). Hän ei pysty enää keskustelemaan asioista samalla tavoin kuin ennen, kun lauseet on pidettävä lyhyinä ja vaihtoehtoja ei voi antaa. Muistissa ei pysy kuin selkeä, hyvin lyhyt lause kerrallaan. Jos pidempiä lauseita tai vaihtoehtoja tarjoilee, aivot menevät "ikään kuin lukkoon" ja pääkipu iskee. Ja kun pääkipu iskee, siihen ei auta kuin nukkuminen. Noin 2-3 tunnin päiväunet ovatkin pakolliset, muuten homma menee todella vaikeaksi. Päiväunilla saa lepuutettua aivotoimintaa niin, että hän selviää usein iltaan asti ilman uutta ”romahdusta”, ellei mitään ylimääräistä kuormitusta tapahdu.

Puolison aivovamma ei näy päällepäin, eivätkä ympärillä olevat ihmiset kovin helposti tiedosta hänellä vammaa oikein olevankaan, vaikka heille asiasta kertoisi. Aivovamma kun ei ole älyvamma ja parhaimpina hetkinään puolisosta saa vaikutelman kuin mitään ei vialla olisikaan. Tosin muulloin kuin niinä ”parhaimpina hetkinä” emme voi minnekään lähteäkään, joten ongelmat jäävät muille ihmisille kovastikin hämärän peittoon. Arjen sujumista täällä kotona on vaikea kuvailla, kun vamma aiheuttaa niin laajasti erinäisiä ongelmia. Meillä ei myöskään ole mitään vertaistukea, eikä täällä korvessa oikein ole muutakaan tukea saatavilla. Paras meidän kuitenkin on asua juuri täällä vähän syrjemmässä, sillä liika vilinä kuormittaa puolisoa vielä enemmän ja homma tökkisi entistä pahemmin. Tämä on meillä tällaista tasapainoilemista päivästä toiseen. Yritän pitää asiat selkeinä ja yksinkertaisina, jotta liika kuormittumiselta vältyttäisiin. Pikkuhiljaa tässä oppii itsekin, miten arjesta parhaiten selvittäisiin.

Aivovamma todettiin vasta vuosi sitten, vaikka vammautumisesta on jo neljä vuotta. Täällä meillä lääkärit eivät osanneet hommaansa ja väittivät vaan että puoliso on täysin terve. Vasta kun hakeuduimme itse Helsinkiin tutkimuksiin, saatiin oikea diagnoosi. Selvisi, että jo meilläpäin tehdyissä tutkimuksissa ja kuvauksissa oli löydetty selkeät näytöt vamman olemassaolosta, mutta siitä huolimatta lääkärit eivät suostuneet sitä myöntämään. Olikohan syy lääkäreiden ammattitaidottomuudessa vai meidän pärstäkertoimessamme, tiedä häntä. Kolme vuotta kuitenkin meni täydessä epätietoisuudessa kaikkien vamman aiheuttamien ”oireiden” kanssa. Se oli kyllä tosi rankkaa aikaa. Nyt on sentään helpompi kun tietää mistä mikäkin johtuu ja miten mihinkin pitää suhtautua :bd

aina ollut yhdessä 09.10.2008 klo 14.18
Oli silti mukava lukea vastauksesi,vaikka teillä on niinkin vaikeaa.Meillä asiat sentään on sujuneet omasta mielestä hyvin miehen neliraajahalvauksen vuoksi.Sekin tuottaa monenlaisia vaikeuksia elintoimintojen heikkouden takia.Silloin kauan sitten olin miestä hoitamassa kotona puolisen vuotta,kunnes hakeuduin takaisin työelämään.Nuorin lapsista oli vielä alle kouluikäinen ja mies hoiti häntä ja kodin minun ollessa töissä.Tilanne meni huonoksi tuossa muutama vuosi sitten,kun miehellä on tasapainokin huono.Hän kaatui kotipihalla selälleen ja satutti päänsä.Sen jälkeen tilanteet ovat muuttuneet huonommiksi.Nyt ei pääse itse sänkyyn,ei pyörätuoliin,vessaan,pesulle,autoon.Ei saa itse vaatteita päälle. Autoa pystyy kyllä ajamaan,kun joku auttaa sinne sisään.Yksin kotona pystyy olemaan kyllä lyhyitä aikoja.Hän tekee kyllä ruokaa,kun laittaa astiat valmiiksi.Jonkun kuitenkin on katettava ruoka pöytään.Kaikki astiat ovat liian painavia hänen nostettavakseen.Mutta nämä asiathan eivät ole mitään ongelmia.Yhdessä tekeminen se on tärkeintä. :)
 
| 1 | 2 | Seuraava sivu;
Edellinen otsikko  |  Seuraava otsikko

www.tukinet.net > Ryhmät > Avoimet ryhmät > Aikuisen elämää > Oletko sairaan tai vammaisen puoliso?

Erosta Elossa – erokeskustelua miehille
 
Tukinet-palvelusta vastaa Suomen Mielenterveysseura.
Palvelukuvaus | Copyright
Netland-tuotantoa